keskiviikko, 13. heinäkuu 2016

Lisääntyvä työntekijä on monelle pienyritykselle kestämätön kuluerä

vauvankasi.jpg

Paljonko yrityksen tulee tehdä myyntiä kattaakseen yhden henkilön yhden äitiysloman? Entä kauanko työntekijän tulee olla töissä kattaakseen omalla työllään tekemällään voitolla oman äitiyslomansa? Vastaappa mielessäsi kysymyksiin, ennen kuin luet eteenpäin.


 

Äitiyslomien kustannukset pienyrityksissä lyhyesti

Olen laskenut, että yrityksessäni äitiysloma maksaa noin 20 000 euroa kun huomioi mm. lomiltakin kertyvät lomat ja sijaisen kouluttamiseen käytettävän ajan.

Jos terveen yrityksen voittoprosentti on 5-10%, se tekee esimerkiksi 200 000 liikevaihdon yrityksessä 10 000 - 20 000 euroa vuodessa voittoa.

Kyseisen kokoisessa viiden hengen yrityksessä yhden työntekijän yhden lapsen kustannusten kattamiseen menisi 1-2 vuotta, siis kaikkien työntekijöiden työpanos, edellyttäen, että myynti pysyisi samana.

Jos taas työntekijä itse yrittäisi kattaa omalla työllään tekemällä voitolla oman äitiyslomansa, hänellä menisi siihen keskimäärin 5-10 vuotta. Ja tänä aikana hän ei siis tuota yritykselle mitään.

 

Sama kerrattuna suureen yritykseen

Miettikääpä, että jos neljän hengen yrityksestä lähtee yksi äitiyslomalle, on se sama kuin, että 200 hengen firmasta lähtisi 50 henkeä samana päivänä. Tässä taas kustannukset olisivat 50 x 20 000 euroa = miljoona euroa. Tämän kerääminen myyntivoittona takaisin, 5-10% voittomarginaalilla, tarkoittaisi kymmenen miljoonan - kahdenkymmenen miljoonan myyntiä.

Ja keskimääräistä paremman työntekijän tulisi olla itse edelleen töissä kyseisessä yrityksessä 5-10 vuotta kutakin vauvaa kohden, tai hän on pelkkä kuluerä.

 

Vaikeuttaako tämä lisääntymisikäisen naisten työllistymistä?

Väittäisin, että jokainen yrittäjä tuntee tämän faktan ja osa kyllä toimii sen mukaan. Miespuolinen hakija voittaa useimmiten ja naisille sovitaan korkeintaan pätkätöitä, määräaikaisuuksia tai omayrittäjyyttä.

Jotkut työntekijät eivät myöskään halua lisääntymisikäisiä naisia kolleegoikseen, sillä yrityksen maksamat bonukset katkeavat heti, kun niitä ei ole varaa enää maksaa ja/tai oma ura on vaakalaudalla kun yrityksellä menee huonosti.

Itsekin jouduin tilanteeseen, jossa töihin ei oteta, sillä epäillään, että mukuloita alkaa pullahtelemaan. Eikä ihme! Millä pienyrityksellä on muka tällaiseen varaa? Onko yrittäjän homma evaluoida työntekijän lisääntymishalukkuuksia? Kuka hölmöläinen tietoisesti tekisi näin suuren riskisijoituksen? Kuinka moni yrittäjä myy oman kotinsa maksaakseen jonkun toisen vauvan?

 

Tervetuloa kommentteihin vähättelemään työnantajan osaa tässä yhtälössä.

Lisää aiheesta artikkelissani 

maanantai, 6. kesäkuu 2016

Kymmenen hyvää syytä ryhtyä yrittäjäksi

jyrkivainio_piirros.jpg


Yrittäjyys on ihanaa! Tässä kymmenen hyvää syytä ryhtyä rohkeasti yrittäjäksi ja alkaa työllistämään ihmisiä.


1. Yrittäjä maksaa 5% korkeampaa veroa kuin samalla tulotasolla palkkatyössä oleva. Yrittäjä ei saa lomapalkkaa eikä lomarahaa, kun työntekijälle sitä kertyy vuodessa noin 7,5 viikon edestä plus arkipyhät.

2. Jos yritysmuotosi on sopiva ja/tai vakuutuksesi eivät ole täysin kunnossa tai teet jonkun byrokraattisen virheen, saat vastata henkilökohtaisella omaisuudellasi yrityksesi veloista sekä mahdollisista omista tai työntekijöidesi aiheuttamista vahingoista. Epäonninen on ulosoton asiakas seuraavat 15-20 vuotta, vaikka vahingon olisi aiheuttanut esimerkiksi yhtiökumppani.

3. Mikäli teet virherekrytoinnin, tulee sen hinnaksi useita tuhansia euroja. Lisäksi irtisanottaessa työntekijälle pitää maksaa vähintään 3 kk (jopa 2 vuoden) palkkabonus, kun taas irtisanoutuessaan töitä pitää tehdä 1 kk, joskaan sitä harvoin voidaan ainakaan luottotehtävissä tehdä. Kukaan ei korvaa sitä, jos työntekijäsi aiheuttaa ansionmenetyksiä esimerkiksi aiheuttamalla asiakassuhteen loppumisen.

4. Mikäli työntekijäsi tai työntekijän lapsi sairastuu, maksat hänelle täyttä palkkaa heti ensimmäisestä sairastumispäivästä lähtien. Vastavuoroisesti jos yrittäjä itse sairastuu, on Kelan korvauksen karenssi sairastumispäivä ja sitä seuraavat yhdeksän arkipäivää eli noin kaksi viikkoa. Koska pienyrittäjällä tulos tulee omasta työstä, on sekä yrittäjän että työntekijän sairastuminen yrittäjälle itselleen erittäin suuri taloudellinen riski.

5. Jos työntekijä lisääntyy, saa yritys maksaa hänen äitiyslomansa ja lisäbonuksena äitiyslomalta kertyvät kesälomat (noin 20 000 euroa). Raskaus suojaa monella tavalla työntekijää irtisanomiselta, myös koeaikana. Mikäli yrityksesi kaatuu tähän, voit menettää esimerkiksi kotisi. Vastavuoroisesti jos itse lisäännyt ja yrityksesi kaatuu tähän, voit menettää esimerkiksi kotisi. Mikäli yritystoiminta loppuu työntekijän raskauden aikana, olet silti velvoitettu maksamaan työnantajavelvoitteet äitiyslomaan liittyen, vaikka henkilökohtaisesta omaisuudestasi.

6. Mikäli yritystoiminta ei elätä sinua, et voi silti saada esimerkiksi työttömyyskorvausta. Myös kun yrityksen toiminnan loppuessa päädyt itse yrityksestäsi työttömäksi, et ole oikeutettu työttömyyskorvaukseen niin pitkään, kuin yrityksen lopettamisesta mahdollisesti saatu hyöty riittää. Jos siis olet esimerkiksi kerryttänyt yrityksen varastoa omilla säästöilläsi (esimerkiksi sillä, ettet ole nostanut palkkaa, vaan investoinut nekin rahat), muuttuvat kyseiset tavarat myytäessä yrittäjän tuloksi ja tulosta rapsahtaa karenssia. Lisäksi pelkästään yrittäjäkurssille osallistumisesta voi tulla karenssi ja työttömyyskorvauksen aikana ei yritystä saa perustaa, ei vaikka ei saisi starttirahaa.

7. Mikäli joku perheenjäsenesi (esim. tyttöystävä, lapsi, anoppi tai isoisä) päätyy työttömäksi, voidaan hänet hyvinkin katsoa yrittäjäksi, vaikkei hän omistaisi yrityksestäsi yhtään osaketta. Näin ollen hän ei ole oikeutettu työttömyysturvaan eikä ansiosidonnaiseen.

8. Mikäli työllistät jonkun yrittäjäksi katsotun perheenjäsenesi, ei hän saa otettua esim. ELO:sta YEL:iä, sillä hän ei eläkevakuutusyhtiön puolelta kelpaa yrittäjäksi, jos ei omista riittävästi osakkeita. Tällöin hän ei edelleenkään ole oikeutettu työttömyysturvaan, mikäli hän jää yrityksestäsi työttömäksi. Koska yrittäjän asumistukikin määräytyy YEL- tai MYEL-työtulon perusteella, ei yrittäjän todellisten tulojen perusteella, ei perheenjäsenesi voi myöskään saada minkäänlaista asumistukea.

9. Mikäli yrityksesi menee konkurssiin, kestää sen poisto erilaisista rekistereistä karenssien kera vähintään kuukausia - yli puoli vuotta ja se aika sinun tulee elää säästöilläsi. Yrittäjän täytyy itse vastata työttömyysturvasta liittymällä työttömyyskassaan. Saat ansiosidonnaista päivärahaa työ- ja elinkeinotoimistonlausunnon perusteella mikäli yrittäjän työssäoloehto täyttyy eli sinulle on kertynyt 15 yrittäjyyskuukautta ja kassan jäsenyyttä. Sairaus- äitiys- ja isyyspäiväraha-aika ei kerrytä yrittäjän työssäoloehtoa. Alle 10 000 euron vakuutustasolla yrittäjä ei saavuta minkäänlaista ansiosidonnaista sosiaaliturvaa, joten pakollista YEL:iä (yrittäjän eläkemaksu) tällöin maksetaan turhaan. Muutenkaan YEL ei juuri hyödytä yrittäjää, sillä niitä ei laiteta lainkaan säästöön yrittäjää varten, vaan niillä maksetaan nykyään eläkkeellä olevien eläkkeitä. Korot jäävät eläkeyhtiöön. Työntekijät onneksi saavat paremman eläkkeen suhteessa maksamiinsa eläkemaksuihin, sillä heidän eläkekertymänsä kasvaa korkoa korolle.

10. Onnistuessasi sinulla saattaa olla mahdollisuus päätyä paremmille ansioille kuin työntekijöidesi. Maksat toki siitä sitä korkeampaa veroa, joten käteen jäävä summa ei välttämättä ole isompi. Lisäksi koska pienyrittäjän työajasta jopa noin 20% menee erilaiseen byrokratiaan, tarkoittaa tämä useimmiten pitkiä työpäiviä. Ylityö- tai sunnuntailisiä yrittäjällä tosin ei ole.

Meitä kutsutaan yrittäjiksi eikä onnistujiksi.
Pohjalta toki se pienikin ponnistaa.

Tämän blogauksen kuva: Jyrki Vainio, https://twitter.com/JyrkiVainio.
Kuvan käyttöön on luonnollisestikin pyydetty lupa.
Hyviä linkkejä: Inhunt, virherekrytointi, Suomen Yrittäjät, yrittäjän palkkavero, Psycon, virherekrytointi, Uusi Suomi yrittäjän eläkkeestä, Ihanaa, työkaverilleni tulee vauva! ...mutta kenen kustannuksella?

 

torstai, 31. maaliskuu 2016

Palvelukseen halutaan: Kutomista harrastava homopoika

knitting.jpg

Riskaabelit ja riskittömämmät rekrytoitavat aiheuttavat epäsuhdan työmarkkinoille.
Jos kyse olisi omasta palkastasi, kenet haluaisit työkaveriksesi?


Työnantajayrittäjien keskuudessa on yleistynyt määre "kutomista (tai pitsinnypläystä) harrastava homopoika" esimerkkinä työntekijästä, joka pitäisi rekrytoida, mikäli hänen asenteensa ja tietotaitonsa riittää, sillä hän on epätodennäköisin sairaslomalainen ja lisääntyjä. Työnhakijoiden validointi riskitekijöiden perusteella on raakaa matematiikkaa, jossa hakijat päätyvät epätasa-arvoiseen lähtötilanteeseen keskenään.

Olin itsekin tässä hankalassa tilanteessa vuosia sitten, kun hain alani töitä. Pitkällä työkokemuksellani ja laajalla koulutuksellani ei irronnut edes assarin paikkaa. Keskusteltuani asiasta alan forumilla rekrytoijat nimimerkkien takaa kertoivat minun olevan liian suuri riski ja kehoittivat, että jos haluan vielä työllistyä alalle, ainoa keino on alkaa yrittäjäksi. Näin minustakin tuli "pakkoyrittäjä", joka päätti, ettei hän lähde samaan raakaan peliin mukaan, vaan kohtelee kaikkia työnhakijoita tasavertaisina.

Sittemmin yrityksestäni on oltu kolmesti äitiyslomalla ja eräässäkin tapauksessa kerrottuaan raskaudestaan työntekijä oli töissä hän vielä 15 päivää, jäi sen jälkeen sairaslomalle ja siitä suoraan äitiyslomalle. Voin kertoa, ettei tilanne ole pienehkölle yritykselle ollenkaan ongelmaton.

Työnantajayrittäjä mielellään suojelee työntekijöitään loppuunpalamiselta, mutta se, että pieni työyhteisö yrittää paniikissa (ja poikkeuksellisesti ilman vapaaehtoisia bonuksia) tehdä riittävästi rahaa, jottei yritys kaadu, ei ole myöskään lomalaisen kolleegoille ollenkaan stressitön tilanne. Mielestäni kenenkään ei pitäisi joutua panikoimaan jonkun toisen sairaslomista tai pian päätyy sellaiselle itsekin.

Koska joku kuitenkin kommentoi tähän, että se on työnantajan syy jos työntekijät ovat saikulla, niin kerron, että näitä saikkuja on oman ja lähiyrittäjieni kokemuksen mukaan yleensä ollut erilaisista urheilussa tai vapaa-ajalla tapahtuneista töhöämisistä, tukielinten kivuista, flunssasta, lapsen vatsataudista tai muusta sellaisesta johtuen. Osasta sairaslomia voidaan myös loputtomiin kinastella, että ovatko ne itseaiheutettuja, mm. ohjeiden vastaisella huonossa ergonomisessa asennossa työskentelystä.

Työuupumuksestakin toki sairaslomaa saa, mutta vaikka se ei ole palkallista sairaslomaa, pitäisin itse silti sellaista suurena ongelmana, joka kertoo työyhteisöstäkin paljon. Työssä uuvutaan kuitenkin myös muista syistä, kuin huonosta ilmapiiristä ja sikamaisesta pomosta johtuen. Jos koulussakin opetettu viite, että työntekijän pitää myyntialalla myydä noin kolme kertaa oman palkkansa verran kattaakseen omat palkkakulunsa (johon ei vielä kuulu yrityksen muita menoja, kuten vuokraa, lisenssejä tai vakuutuksia, saatika mahdollista voittoa), niin mitä tapahtuu neljän hengen yrityksessä, jossa yksi on sairaslomalla ja toinen äitiyslomalla? Kas vain. Loppuun voi tällöin palaa vähintäänkin yrittäjä itse. Kivastakin työpaikasta voi tulla ahdistava, kun kaikki kuitenkin ymmärtävät missä lirissä ollaan. Lisää henkilökuntaa ei ole varaa palkata, muttei toisaalta ole "varaa" olla palkkaamattakaan.

Työnantajayrittäjä ei saa julkisesti kertoa hakevansa esimerkiksi jompaa kumpaa sukupuolta töihin (kts. Työsyrjintä on rikos), mutta hakijat voi kukin kyllä mielessään validoida ja "ihan sattumalta" valita pienemmän riskitekijän. Näin aivan varmasti kävi omassa työnhaussani, sillä vaikka kaikkia ei voi miellyttää, on erikoista, ettei miellytä muka KETÄÄN, vaikka on oikeasti osaava, ahkera ja työhaluinen. Empaattinenkin yrittäjä voi olla pakotettu valitsemaan riskinhallinnan kautta, ei sydämellään, varsinkin jos työnantajalla on tilanne, jossa vakavasti puntaroidaan pienen yrityksen tulevaisuutta.

Vaikka kuinka pitäisi työnantajaa kapitalistisikana ja vähintäänkin oikeutettuna sitä, että se saa maksaa muidenkin muksut, mietippä tilannetta tältä kannalta:

  • Jos työyhteisö tasapuolisesti maksaisi työkavereiden lomat, kuka olisi vapaaehtoisesti valmis osallistumaan näihin "talkoisiin"? Jos siis esimerkiksi työkaverisi tulisi raskaaksi ja hänen monta kertaa todennäköisemmät, pitkät sairaslomat sekä äitiyslomat otettaisiin tasapuolisesti sinunkin pussistasi, miten suu sitten pantaisiin?
  • Se voit olla sinä itse, joka et saa töitä tai sinulle ei palkata kolleegaa sen takia, että unelmatyöpaikallasi ei ole varaa palkata ketään, kun sen rahat valuvat jonkun toisen poissaoloihin. 
  • Mitä työyhteisölle tekee se, että kolleegat keskenään arvostelevat jonkun saikun tarpeellisuutta - ehdollistavat jonkun toisen lapsen sairastamisen määrää - tai kinaavat keskenään jonkun kolleegan tai työnantajan äitiyslomien vaikutuksista työmääriinsä ja/tai palkkatasoonsa?
  • Johtaako nykyinen järjestelmä siihen, etteivät työntekijät voi tai uskalla huolehtia omasta tai lapsensa hyvinvoinnistaan niin hyvin, kuin olisi ehkäpä tarpeen? Jos pelkona on, että kiva duunipaikka menee konkkaan, niin tullaanko liian nopeasti takaisin töihin? Laitetaanko vatsatautinen lapsi liian nopeasti kouluun tartuttamaan muutkin?
  • Mitä tilanne tekee esimerkiksi nuorten naisten, pienten lasten vanhempien tai yh-äitien ja isien työllisyystilanteelle? Jokainen meistä tuntee heitä (meitä), jotka hakevat vuosikausia töitä, ihan fiksuja tyyppejä, taloudellisia riskejä.
  • Kuinka monen ihan elinkelpoisen yrityksen toiminta loppuu joko työntekijän tai yrittäjän sairastumiseen em. syistä?

Työnhakijoille voisin vinkata, että jos harrastat extreme-urheilua, jalkapalloa, sählyä, ratsastusta, skimbausta, nyrkkeilyä, maastopyöräilyä tai mitä tahansa muuta kuin korkeintaan lenkkeilyä, älä koskaan mainitse sitä työhakemuksessasi. Se, että et tule valituksi, voi yksinkertaisesti olla suojelua yrittäjän itsensä lisäksi myös mahdollisia kolleegojasi kohtaan.

Osa kansanedustajista esittää, että vauvan tulon kulujen tulisi jakautua sekä isän että äidin työnantajan kesken. Tässä mallissa on mielestäni lähtökohtaisesti se ongelma, että edelleenkin ajatellaan kulujen kuuluvan työnantajalle. Saanen muistuttaa, että raskaus ei ole työperäinen sairaus.

Ainoa keino tasa-arvoisempaan työllistymiseen olisi se, että sairaslomat ja äitiyslomat maksettaisiin vähintäänkin mikroyrityksissä aina Kelasta. En saata ymmärtää kuinka nykymaailmassa ei vieläkään tajuta kuinka paljon lisää työpaikkoja saataisiin pienentämällä palkkauksen riskejä. Tai miksi kahden hengen nakkikioskia kohdellaan samalla viivalla multikansallisen jättiyrityksen kanssa. Jollekin taloustieteelliselle tutkijalle voisikin olla mielenkiintoinen tutkimuskohde laskea kuinka paljon todennäköisemmin mikroyritykset palkkaisivat *) tällöin ja kuinka nopeasti saataisiin verotuloina (palkkaveroina ja yrityksen kasvun tuomina veroina) takaisin työttömyyskorvauksiin ja tukiin valuva raha järkeistämällä tätä systeemiä.

Lopuksi haluan todeta, että tämä artikkeli ei ole tarkoitettu mollaamaan pitsiä nyplääviä heteroita, enduroa ajavia lesboja, lapsen saaneita homoja tai ketään muutakaan - eikä varsinkaan puuttua kenenkään haluihin tai haluttomuuksiin lisääntyä, tavalla millä hyvänsä. Minusta olisi reilua, jos kaikilla olisi yhtälaiset mahdollisuudet työllistyä, oikeasti reiluin ja rehellisin perustein. Se, että todelliset syyt pitää kuulemma salata mieluisimman työnhakijan valitsemisen sijaan, on typerää ja epäreilua, kaikille tahoille.

*) Vuosina 2001-2012 pk-yritykset loivat työpaikkoja yli 100 000 hengelle. Kaikista kotimaamme yrityksistä 98,9% on alle 50 hengen pienyrityksiä ja 93,4% on alle 10 hengen mikroyrityksiä. Lisätietoja Yrittäjien sivuilta.

Palkkauksen kustannuksia ja riskejä käsittelen laajemmin artikkeleissani
Työntekijän palkkauksen kustannukset 
ja Työntekijän palkkaamisen riskit 
ja Sairauslomien kustannukset ja vaikutukset pienyrityksissä.

Äitiyslomien kustannuksia käsittelen laajemmin artikkelissani 
Ihanaa, työkaverilleni tulee vauva! ...mutta kenen kustannuksella?

lauantai, 17. lokakuu 2015

Yrittäjän puolisolle jää käteen lusikka

regulations_crop.jpg

"Mitäs nait yrittäjän. Olisit nainut palkkatyöläisen." sanoi TE-toimiston täti ja löi leiman päätökseen, ettei yrittäjän puoliso ole oikeutettu soviteltuun ansiosidonnaiseen. Ja päätöksestä ei saa valittaa.



Netissä on useita esimerkkejä yrittäjän puolison tai muun perheenjäsenen huonosta asemasta - he kun eivät ole oikeutettuja työttömyyspäivärahaan tai ansiosidonnaiseen mikäli heidän ruokakunnassaan on yrittäjä. Itsekin tunnen useita yrittäjiä, joiden kertomuksissa poukkoilevat selviytymis- (tai selviytymättömyys)tarinat, siitä kuinka ravitsemusalaan liittyvän yhden naisen yrityksen olisi pitänyt täystyöllistää aivan totaalisen eri alalta työttömäksi jäänyt mies ja heidän yhteisvoimin täten elättää neljä lastaan - kuinka hammashoitolaa pitävän naisen olisi pitänyt, potilasturvallisuudesta piittaamatta, työllistää taiteilijapoikansa - kuinka mainostoimistoalan yrittäjän oli pakko työllistää tarjoilijavaimonsa - kuinka julkisivuasennuksia tekevän yhden miehen yrityksen olisi pitänyt työllistää samaan asuntoon muuttanut tyttöystäväkin - tai kuinka aloittelevalta yrittäjältä hylättiin starttiraha vanhempien yritystoiminnan vuoksi.

#Sori15 -ryhmän facebook-sivuilla on myös keskustelua aiheesta. Sillä ei ole edes merkitystä, onko liikevaihtoa edes niin paljon, että voisi työllistää. Eräänkin perheen pojalle oli armeijan jälkeen sanottu, ettei hän saa mitään apuja, sillä on yrittäjän lapsi, vaikkei hänelle edes ollut ammattikoulutusta perheen yritystoimintaan. Helsingin Uutisissa ja Iltalehdessä oli juttua kuinka Vantaalaisen yrittäjäperheen täysikäinen poika jäi kesän jälkeen työttömäksi ja ilmoittautui työnhakijaksi. Poika on koulutukseltaan puualan artesaani ja hän oli töissä rakennuksilla. Vanhemmilla on maahantuontialan yritys. Siitä alkoikin paperirumba, jonka päätöstä vielä odotellaan. Ann-Marin mukaan nyt, 7 viikon odottelun jälkeen, tuli Kelalta tiukka vaatimus toimittaa 24 tunnin sisällä vanhempien vuoden palkkatodistukset ja yrityksen pöytäkirjaote maksetuista osingoista (joita ei ole) pojan työmarkkinatuen hakemuksen käsittelijälle. Toivottavasti heille käy paremmin kuin meille.

Menimme avioon viitisentoista vuotta sitten ja silloin tehtiin myös avioehto. Kumpikin oli osaltaan palkkatöissä. Monta vuotta myöhemmin aloin yrittäjäksi, mutta toimeentulopelkoani lohdutti se, että ainakin toinen on palkkatöissä ja että jos oikein huonosti menee, ainakin toinen saa palkkaa, pystytään pitämään kerrostaloasunto ja edes jonkinmoista ruokaakin saatais pöytään. Varmuuden vuoksi mies oli myös edelleen Erton jäsenenä, yhteensä noin 30 vuotta, ja maksoi kiltisti jäsenmaksunsa siinä toivossa, että jos jossain lukuisista YT:istä tulisi kenkää, saisi edes ansiosidonnaista.

Kun yritykseni ensimmäisen nk. "vaikeat vuodet" olivat ohi, aloin saamaan yrityksestäni palkkaa. Sittemmin saatiin lapsi, otettiin järkyttävän kokoinen asuntolaina ja muutettiin isompaan asuntoon. Vähän aikaa kaikki näytti ihan hyvältä. Vaan eipä kauaa.

Mieheni työpaikassa annettiin entistä suuremmat bonukset toimitusjohtajalle ja vieläkin suuremmat osingot osakkeenomistajille ajoivat talouden niin ahtaalle, että jälleen päästiin pitämään yhdet YT:t, jotka olivat ehkä kymmenennet hänen työskennellessään siellä. Ja sillä kertaa Amorin nuoli osui kohdalle, työpöytänsä pääsi siivoamaan samantien, kone olikin jo lukittu. 18 vuoden työura katkesi seinään.

Tämän jälkeen olemme juosseet, soitelleet ja täyttäneet nettilomakkeita Kelaan, TE-toimistoon ja Ertoon sekä puhuneet kaikkien mahdollisten virkailijoiden kanssa ja kysyneet neuvoa, että mitäs nyt tehdään. Joka paikasta sanottiin, että vaimon yritystoiminta pitää tutkia ennenkuin ansiosidonnaispäätöstä voidaan tehdä, että oletusarvioisesti perheen yritystoiminnassa pitää työllistyä piittaamatta siitä, että mies ei ole koulutukseltaan eikä lahjakkuuksiltaan "sinnepäinkään". Alallani tarvitaan absoluuttisen tarkkaa värisilmää ja hän on jopa värisokea. Selitimme ja selvitimme kaikille kolmelle taholle, että mies voi korkeintaan tehdä yrityksessäni jotain avustavia töitä, kuten vaikkapa postipakettien lähettämistä, mutta mitään kunnollista (hänen oman ammattinsa tasoista) palkkaa ei pystytä maksamaan. Jos siis minun on velvollisuus työllistää mieheni, voimme tehdä sen ainoastaan sovitellun ansiosidonnaisen avulla.

Olemme toimittaneet kyseisiin instansseihin useampaan kertaan mm. erilaiset selvityspyynnöt täytettynä, mieheni työhistoriaan ja koulutukseen liittyvät asiakirjat, irtisanomisen syyt, yritykseni omistussuhteet (100% minun, 0% mieheni), avioehtomme, selvityksen yritykseni toiminnasta ja alasta sekä yritykseni tilinpäätökset neljältä viime vuodelta (joista yksiselitteisesti näkee, ettei niillä palkata mieheni tasoista tekijää, ei sitten millään, ei vaikka haluttaisi). Olemme kaikille tahoille useaan kertaan myös selvittäneet, että mikäli mieheni otettaisiin yritykseeni töihin, voisi hän tehdä siellä vain muutaman tunnin päivässä ja saada palkkaa noin tonnin miinus verot. Selvitimme myös moneen kertaan, kaikille, että työllistymisen ehtona tässä vaiheessa on soviteltu ansiosidonnainen ja jos yritystoiminta saadaan tulevina vuosina kasvamaan ja mies oppisi monipuolisemmin tehtäviä tai keksisimme jotain uusia toiminta-alueita, ansiosidonnaisen jälkeen hänet voitaisiin mahdollisesti palkata täyspäiväisesti meille töihin. Ehkä. Kaikkialta kehoitettiin odottamaan päätöstä, sillä ennen ansiosidonnaispäätöksen saamistahan ei toki saa tehdä mitään, koska toki on valtiotaloudellisesti järkevää pitää tyyppejä väkisin kotona, sen toki ymmärrän.

7 kk 7 päivää miehen tuotannollis-taloudellisista syistä saamien potkujen jälkeen saimme vihdoin päätöksen ansiosidonnaisesta. "Työttömyysetuuden maksamiselle ei ole työvoimapoliittista estettä." Jee. Vihdoin. Usean kuukauden paperirumba oli ohi. Arvatkaapas kuinka monta Mattia oli kukkarossa siinä vaiheessa. Äkkiä Ertolle sisään hakemus takautuvasta ansiosidonnaisesta ja sittemmin se maksettiinkin. Huh! Päivä tämän päätöksen jälkeen teimme miehelleni tuntipohjaisen työsopimuksen yritykseeni. Työsopimuksessa on määritelty juuri ne seikat, joita olemme Kelalle, TE-toimiston virkailijoille ja Ertoon nämä kuukaudet selittäneet, eli että muutama tunti päivässä maksimissaan on töitä ja palkkaakin tulee käteen, jos joka päivälle on töitä, verojen jälkeen sen seitsemänsataa. Tästä puolet vähentää ansiosidonnaista ja puolet jää käteen, joten mieheni ei tule pääsemään edes tällä yhtälöllä yhtä korkeille tuloille kuin missä hän oli, mutta jotenkin selvitään, vaikka harmaaseen työhön emme halua ryhtyä. Ilmoitimme työsopimuksesta TE-toimistolle. Huomionarvoista on se, että yksikään virkailija, yhdessäkään tahossa, ei neuvonut suunnittelemaamme soviteltua päivärahaa vastaan eli olimme siinä uskossa, että yritystämme kohdeltaisiin tasavertaisena muiden yritysten kanssa, riippumatta omistussuhteista.

Noin kuukauden päästä tästä (noin 8 kk potkujen saamisen jälkeen) TE-toimisto vaati meiltä lisäselvityksiä asiasta, jolloin toimitimme heille kaikki paperit jälleen uudelleen ja noin kuukauden päästä tästä (noin 9 kk potkujen saamisen jälkeen) TE-toimisto lähetti meille lausunnon, jossa he yksipuoleisesti katsovat, että hakija työllistyy perheen yritystoiminnassa päätoimisena yrittäjänä. Erto lakkasi maksamasta ansiosidonnaista, jota olimme tähän mennessä saaneet yhdestä kuukaudesta. "Tähän lausuntoon ei saa hakea muutosta."

NOO NIIIINNNN. Parin viikon panikoimisen jälkeen olemme päätyneet siihen, että välttääksemme täydellisen henkilökohtaisen konkurssin, jossa päädymme kadulle 2-vuotiaamme kanssa, perheellämme on muutamia vaihtoehtoja, mutta kaikki niistä ovat huonoja.

  1. Irtisanon mieheni, mutta hän ei edelleenkään saa ansiosidonnaista, sillä hän on yrittäjä - tai irtisanon mieheni, mutta jollain kumman väännöllä hän saa karenssiajan jälkeen alentunutta ansiosidonnaista, joka lasketaan viimeaikaisten ansioiden mukaan. Itse pidän ansiosidonnaisen saamista enää epätodennäköisenä.
  2. Laitan suhteellisen ok menestyvän (= yrityksen, josta yrittäjäkin saa normaalia palkkaa vaikkei osinkoja merkittävästi) yritykseni konkurssiin, jolloin karenssin jälkeen saan itse ansiosidonnaista (jos kuulun johonkin liittoon, mihin en kuulu) ja miehenikin on pakko saada ainakin työttömyyskorvausta.
  3. Irtisanon jonkun hyvän, pätevän, osaavan ja alalleni koulutetun työntekijäni ja siirrän hänen palkkansa miehelleni. Tässä vaihtoehdossa tosin lirii se, että kuka ne työt sitten tekee, mieheni ei nimittäin osaa ja jos koulutan ja laitan kouluun, siihen menee monta vuotta.
  4. Mieheni löytää jostain maagisesti oman alan töitään, jota pidän tässä taloudellisessa tilanteessa, hänen ikänsä huomioon ottaen, epätodennäköisenä.
  5. Otamme avioeron ja muutamme eri osoitteisiin. Tässäkin tosin menee monta kuukautta ennenkuin sen eron saa ja tuntuu aivan kohtuuttomalta se, että meidän pitäisi rikkoa nyt meidän perhekin tullaksemme toimeen. Tiedän muitakin yrittäjiä, jotka ovat tätä harkinneet / näin tehneet.

Yrittäjän puolison asema on eriarvoinen palkkatyöläisen puolisoon nähden. Sen sentään ymmärtää, se on kahden aikuisen päätös ja riski, "yrittäjän riski", mutta entäs jos synnyt yrittäjäperheeseen?

Lisäksi yritys on tässä muutenkin raa´assa kilpailutilanteessa eriarvoisessa asemassa joutuessaan elättämään yrittäjän puolisonkin. Siitä sitä sivukuluineen pitäis noin vain rutkasta useampi tonni kuussa lisää katetta (eli aivan huomattavasti lisää liikevaihtoa).

Haluaisinkin kysyä näiltä TE-toimiston tyypeiltä, että olisiko heidän tehtävänsä pikemminkin neuvoa etukäteen kuin rankaista jälkikäteen - ja millä moraalilla näitä mikroyrityksiä koskevia päätöksiä tehdään?

  • Onko esimerkiksi oletusarvoisesti ihmisarvoista joutua pakosti työskentelemään yrityksessä, jonka alasta ei ole kiinnostunut tai jolle alalle ei ole koskaan halunnut ja jonka töitä ei pysty ilman monen vuoden koulutusta edes tekemään?
  • Onko työyhteisölle - siis muillekin kuin perheenjäsenille - aina terveellistä ja mielekästä se, että isät ja tyttäret tai vaimot ja miehet ovat siellä työpaikallakin kinaamassa keskenään? Olisiko esimerkiksi virkailijan itsensä mielestä mukavaa, jos heillä kaikilla viereisessä pöydässä istuisi mies/vaimo ja toisella puolella kummatkin lapset sekä takana anoppi - tai muuten he eivät saisi töissä käydä, eivätkä muualtakaan saisi mitään rahaa?
  • Tai onko kokonaistaloudellisesti suotavaa ajaa pieniä yrityksiä konkurssiin tällaisilla menettelyillä vai olisiko esimerkiksi valtiolle edukkaampaa se, että yritystoiminnalla edelleenkin tuotettaisiin suuremmat verot jne valtiolle kuin se ansiosidonnaisen korvaus olisi?
  • Onko tällaisessa tilanteessa realistista olettaa, että vaimo pystyisi tekemään joka päivä tuplapäivää sillä hypoteesilla, että hän omalla työllään pystyisi tekemään myös tuplarahaa (sekä jaksaisi että asiakkaita riittäisi)?
  • Onko reilua ajaa yrittäjäperheitä avioeroon eväämällä heiltä toimeentulo, jolleivät näin tee?
  • Eikö se riitä, että perheessä on yksi, jolla ei ole sairaslomia tai muitakaan lomia eikä mitään lain tuomaa perusturvaa tai suojaa?
  • Onko valtiolle viisaampaa pakottaa ihmiset harmaisiin töihin kuin kannustaa lailliseen ja verot maksavaan toimintaan? Olisiko meidän siis pitänyt pitää mies kirjoilla työttömänä, mutta hän "omaksi ilokseen" veisi paketteja postiin? Ai niin, mutta hän on silti yrittäjän puoliso, joten "päätoiminen yrittäjä"...
  • Onko parempi kannustaa yrittäjäksi, noin työttömyyskorvauksen suuruisella starttirahalla, vai pakottaa yrittäjäksi haluavat yrittäjien puolisot tai lapset jäämään työttömyyskorvauksella kotiin?
  • Onko ihme, että eräät yrittäjätahot miettivät jopa tämän tilanteen viemistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen?

Terveisiä Suomesta. Täällä on hyvä elää ja yrittää.
Alkakaa hei muutkin yrittäjiksi. Ja menkää yrittäjien kanssa avioon!
(Auttaa muuten kummasti jaksamaan kasvattaa liiketoimintaansa kun pitää murehtia yöt päivät, että millä rahalla sitä ostais ruokaa huomenna ja loppuajan täyttelee kaikenmaailman selvitys- ja valituslomakkeita seuraavat pari vuotta.)

P.S. Kerro kommenteissa oma tarinasi!
Kommentointia löytyy myös #sori15 -ryhmän facebook-sivujen ketjusta.

Jälkeenpäin kirjoitettua:
18.10.2015 Antti Koskela blogasi tästä aiheesta, ehdottaen kansalaisaloitetta.
20.10.2015 Myös Taloussanomat kirjoitti tästä asiasta. Kannattaa lukea myös kommentit, vaikka sielläkin on väleissä jotain rasistista sössötystä. En kylläkään kuulu Suomen Yrittäjänaisiin, mutta se lienee haitanne...
20.10.2015 myös Suomen Yrittäjät uutisoi tilanteesta.
26.10.2015 Aamulehti uutisoi yrittäjän perheenjäsenten heikosta työttömyysturvasta. Mukana tapauksemme.
27.10.2015 Ertolta tuli kirje, jossa ilmoittivat perivänsä takaisin osan ainoasta maksetusta ansiosidonnaisesta.
1.11.2015 (noin 10 kk työttömäksi joutumisen jälkeen) emme edelleenkään ole saaneet miltään taholta mitään päätöstä, josta voisi valittaa. Soittelimme muutamaankin kertaan perään ja Ertosta lopulta neuvottiin meitä, että mitään erillistä ilmoitusta valitusluvasta ei tule, mutta tulevaan ilmoitukseen siitä, että eivät aio maksaa enää ansiosidonnaista, voi valittaa. Lähetimme siis valituksen kirjallisena.
2.11.2015 Sori15-ryhmän Sanna Edelman-Dominguesia haastateltiin YLE:ssä ja hän sai toiselta haastateltavalta, Riku Hautamäeltä, ELY-ssä työskentelevän työttömyysturva-asiamiehen yhteystiedot, jonka pitäisi Rikun mukaan auttaa meitä. Lähestyimme asiamiestämme kirjallisesti kolmesti, emmekä saaneet häneltä mitään vastausta. Hän ei myöskään koskaan vastaa puhelimeen, vaikka yritimme viikkokaupalla soitella, eikä soita takaisin.
15.12.2015 soittelimme Ertoon perään ja kyselimme, että onhan valituksemme mennyt eteenpäin. Kuulemma on, mutta "siinä kestää" ja "siellä on ruuhkaa" ja "vastaus tulee sitten joskus".
31.12.2015 saimme Ertosta kirjallisena tiedon, että valituksemme on mennyt eteenpäin. Emme siis päätöstä, vaan tiedon, että se on mennyt eteenpäin.
27.1.2016 Mieheni on ollut tänään vuoden työttömänä, eikä valitustamme ei ole edelleenkään käsitelty. Perheemme roikkuu löyhässä hirressä kun mies ei saa kunnollista palkkaa - eikä siis sitä hänelle kuuluvaa ansiosidonnaista, ei edes soviteltuna. Mitä meidän ajateltiin syövän? Kynsiämme? (Tämän blogauksen on muuten lukenut noin 100 000 ihmistä. Kiitos siitä.)
29.1.2016 Saimme tietää, että juttumme on edennyt muutoksenhakulautakuntaan, joka on tuomioistuintyyppinen elin. Tulemme todennäköisesti saamaan päätöksen syys-lokakuussa 2016 ja 91,5% todennäköisyydellä se on kielteinen. (Arvioni nojaa Kelan sivuilta löytyviin tietoihin ja puhelustamme lautakuntaan, käsittelyajat ovat kuulemma pitenemässä.) Tämä on lienee se laissakin puhuttu "kohtuullinen käsittelyaika".
9.2.2016 Koska mieheni on nyt tuomittu yrittäjäksi, yritimme hakea hänelle YELiä, mutta koska hän ei omista ainuttakaan osaketta yhtiöstäni, ei ELO:n mielestä häntä voida laittaa YELin maksajaksi. Saimme myös otteet laista, jonka perusteella yksiselitteisesti voidaan todeta, ettei hän täytä yrittäjyyteen vaadittavia lain kohtia. Tämän lisäselvityksen siirsimme liitteenä myös muutoksenhakulautakuntaan. Elon sivuilta löytyy ohjeita kenelle YEL on sopiva. Jos nyt siis kumpi tahansa meistä jää kokonaan työttömäksi, meillä on pitkä karenssi ja/tai emme ole ollenkaan oikeutettuja työttömyysturvaan.
13.5.2016 Suomen Yrittäjät ehdottaa, että Yrittäjän käsite muutettava myös työttömyysturvassa vastaamaan yrittäjän eläkelain määritelmää tai vähintään perheenjäsenet, jotka eivät omista yrityksestä mitään, poistetaan työttömyysturvassa yrittäjämääritelmän alta. Muutoksenhakulautakunnasta ei ole kuulunut pihaustakaan ja oletan, että työttömäksi joutumisesta ehtii kulua kaksi vuotta ennenkuin saamme vastauksen - ja tuskin se vastaus on sittenkään meille suopea. Terveisiä vain "yrittäjämyönteisestä" byroslaviasta.

maanantai, 31. elokuu 2015

Kun asiakas peruu tai jättää maksamatta tilauksensa

yesno_crop.jpg

Toisin kuin yleisesti kuvitellaan, ei kauppaa voi noin vain perua. "Tuotteen ostaminen merkitsee sopimuksen tekemistä, eikä sopimusta voi kumpikaan osapuoli yksinään muuttaa. Kauppaa ei siis voi yleensä perua, vaikka tulisikin katumapäälle" sanoo Kilpailu- ja Kuluttajaviraston ohje (kts. linkit artikkelin lopusta). Kuitenkin kun asiakas peruu tai jättää lunastamatta tilauksensa, saattaa yrittäjä olla melkoisessakin pulassa. Uuden yrittäjän kannattaakin vähintäänkin varautua siihen, että joskus - onneksi melko harvoin - tavarat jäävät varastoon tai rahojaan ei saa.

Tässä yrittäjäurani ajalta esimerkkejä oman ja tuttavayrittäjieni tilanteista, joissa asiakkaalla on ollut mielestään oikeus perua tilauksensa / pyytää alennuksia / olla maksamatta tilaustaan:

  • Mies ei oppinutkaan tanssimaan tanssikursseilla.
    -> Tulisiko kaikissa koulutuksissa olla jonkinlainen koulutettavasta riippumaton oppimistakuu?
  • Asiakas ei kampaajalle mennessään osannut kertoa mitä hän haluaisi hiuksilleen tehtävän, mutta halusi uudistusta. Kampaaja kyseli monta seikkaa, mutta asiakas aina vaan sanoi, että kampaajalla on nyt vapaat kädet. Kun leikkaus ja värjäys oli valmis, asiakas ilmoitti, ettei pidä siitä eikä ole valmis maksamaan siitä.
    -> Onko myyjällä tässä tilanteessa vastuu antaa alennuksia tai jättää laskuttamatta?
  • Asiakkaalle on alettu valmistamaan mittatilauspukua, useine sovituskäynteineen. Juhlat kuitenkin peruuntuvat, joten puvulle ei ole sillä hetkellä tarvetta, joten hän peruu tilauksensa.
    -> Onko myyjän "syy", että juhlat peruuntuvat ja nollaantuuko myyjän siihen asti tekemä työmäärä jotenkin?
  • Asiakkaan kanssa tehdyn kirjallisen sopimuksen perusteella on puusepäntyönä valmistettu useita ovia. Noutopäivän aamuna asiakas lähettää tekstiviestin, jossa kerrotaan homman peruuntuvan.
    -> Sopimusrikkomuksen lisäksi onko tekstiviesti sopiva media perua tilaus?
  • Asiakkaalle t-paitoihin tehty painatus on asiakkaan mielestä noin 0,5 - 1 cm verran liian ylhäällä (noin 1-2% tuotteen kokonaispituudesta), joten tuotteet ovat hänen mielestään "täysin käyttökelvottomat", eikä hän suostu maksamaan niistä mitään.
    -> Missä kulkee raja, milloin tuote on käyttökelvoton?
  • Asiakas osti tuotteen, joka on esikutistamaton ja josta sanottiin ja jonka pesulapussa luki, että se kutistuu sitten 10%. Tuote kutistui pesussa noin 10%, joten asiakas halusi peruuttaa kaupat.
    -> Onko myyjän syy jos tuote käyttäytyy kuten sen on luvattu käyttäytyvän?
  • Asiakas päättää, että hänen valitsemansa tuoteväri ei sittenkään ole hyvä, joten hän haluaa vaihtaa tuotteet. Toinen asiakas on alusta lähtien puhunut ottavansa oranssit tuotteet, mutta on sittemmin vaihtanut mieltään ja onkin ottamassa harmaat tuotteet, mutta unohtaa mainita siitä myyjälle. Näin ollen asiakkaan mielestä hänelle toimitettu oranssi tavara on väärää ja vastuu on myyjän.
    -> Onko myyjän otettava siis tuotteet nyt varastoonsa ja tilattava uudet tuotteet, vaikka virhe ei ollutkaan hänen?
  • Asiakas on tilannut tuotteita, joihin painetaan hänen yrityksensä logo. Neljästä kehoituksesta huolimatta hänelle ei ole saanut lähettää mallikappaletta tuotteesta. Kun tuhansien eurojen arvoinen toimitus on tehty, lopullinen tuote on kuitenkin ollut materiaaliltaan erilainen, kuin minkälaiseksi hän sen nettikuvan perusteella kuvitteli.
    -> Onko myyjällä tässä tilanteessa vastuu antaa alennuksia tai jättää laskuttamatta?
  • Asiakas ei tilatessaan tuotteita lukenut tuoteselostetta internetsivujen tuotekortista, hänelle lähetetystä sähköpostista eikä tilausvahvistuksesta, sillä hänellä oli "muiden töidensä takia liian kiire keskittyä asiaan". Hänelle toimitettiin tavarat, joiden saavuttua perille asiakas oli täysin hämmästynyt tuotteeseen liittyvistä seikoista, jotka oli hänelle vähintään kolmesti ilmoitettu.
    -> Millä keinoin myyjä olisi vielä voinut varmistaa, että asiakas haluaa tilata sitä, mitä hän ilmoittaa haluavansa tilata? Jos tuote on tuoteselosteen mukainen ja virheetön, onko sillä palautusoikeutta?
  • Asiakkaan tilauksessa on kirjoitusvirhe, joka on näkynyt tilausvahvistuksessa, joka on hyväksytty, joten lopullisessa tuotteessa on myös kirjoitusvirhe.
    -> Kumman virhe tällöin on?
  • Asiakas on käsitellyt ja/tai säilyttänyt tuotetta hänelle kirjallisena toimitettujen hoito-ohjeiden vastaisesti ja tuote on mennyt pilalle, joten hän haluaa rahansa takaisin.
    -> Millä keinoin myyjä voisi vielä paremmin varmistaa, että asiakas osaa käsitellä tuotetta oikein?
  • Asiakas halusi internetsivujensa löytyvän paremmin Google-haulla, joten hänelle tehtiin hakukoneoptimointia. Hän itse ei kuitenkaan halunnut tuottaa sivuilleen juurikaan sisältöä, joissa niitä hakusanoja olisi viljelty. Tästä huolimatta optimoinnilla saatiin hyviä tuloksia ja sivuille kävijöitä. Kävijät eivät kuitenkaan jättäneet juurikaan tarjouspyyntöjä, ehkäpä juuri sivujen visuaalisen epä-houkuttelevuuden ja vaillinaisen sisällön vuoksi, joten asiakas kieltäytyi maksamasta työstä.
    -> Mikä on asiakkaan oma vastuu yhteistyön tuloksissa? Tuleeko onnistumisen tulokset mitata toteutuneissa kaupoissa vai siinä mitä luvattiin, eli hakukonelöydettävyydessä?
  • Tiettyjen tilaustavaroiden kohdalla asiakkaalle on etukäteen, mallikappaleiden äärellä, ilmoitettu, että jos tilaus tehdään, tulee tuotteista maksaa tilaus/varausmaksu, jota ei palauteta vaikka hän tulisi toisiin aatoksiin. Tämä johtuu yleensä siitä, että kyseessä on arvokkaampi tavara, asiakasta varten valmistettava tuote tai sellainen harvinainen tuote, jota ei todennäköisesti saa ainakaan moneen vuoteen myytyä kenellekään muulle.
    -> Tulisiko asiakkaalle palauttaa käsirahat hänen tullessaan toisiin aatoksiin, vaikka tilatessa on kerrottu, että niin ei tehdä? -> Mitä tapahtuu jos et suostu asiakkaan vaatimuksiin, sillä yrityksesi lainmukainen politiikka on se? Linkeissä, artikkelin lopussa, esimerkki tilanteesta. *)
  • Asiakas palauttaa tilaamansa tuotteet antamatta palautukselle mitään syytä.
    -> Yrittäjälle rahteja kertyy tuotteiden saapumisesta hänelle, niiden lähetyksestä asiakkaalle, asiakaspalautuksesta asiakkaalta takaisin yritykseen sekä tuotteiden mahdollisesta palautuksesta takaisin tehtaalle. Kenen vastuulla on maksaa postikulut, jotka painavissa tavaroissa voivat nousta satoihinkin euroihin?
  • Asiakas jatkuvasti tilaa tavaraa, mutta lähes aina sitten palauttaa tuotteet.
    -> Tilausten käsittely, pakkaus, postiin vienti ja rahdit vievät aikaa ja rahaa. Lisäksi monet tuotteet, kuten vaatteet, eivät palautuessaan useinkaan ole enää priimoja. Asiakkaita ei voi kuitenkaan lisätä millekään "mustalle listalle". Mitä siis tehdä tilanteessa?
  • Asiakas tilaa tuotteita jälleenmyyntiin, muttei sitten saakaan tuotteita myytyä, joten haluaa palauttaa myymättä jääneet tuotteet.
    -> Voidaanko olla varmoja siitä, että tuotteet ovat edelleen myyntikelpoisia? Mitä jos tuotteissa on näkyvää likaa - tai mitä jos tuotteet haisevat vaikka märälle koiralle tai homeelle?
  • Asiakas on ensin ilmoittanut deadlinen muutaman kuukauden päähän ja on laskettu, että tuotteet ehtivät hyvin siihen. Tuotanto aloitetaan. Noin viikon päästä asiakas kuitenkin ilmoittaa tarvitsevansa ne aikaisemmin. Koska eräiden tuotantoon tarvittavien osasten saapuminen maahan kestää, ei toimitusta voida luvata uuteen aikatauluun. Näin ollen asiakas yksoikoisesti ilmoittaa sitten tilaavansa tuotteet jostain muualta.
    -> Onko myyjän automaattinen vastuu ottaa takkiinsa siihen mennessä tehty työ? Tuotteet ovat jo rahdissa matkalla tänne, eikä rahtia voi kesken matkan kääntää - kuka maksaa kustannukset?
  • Asiakas ei vastaa tuotetilauksen jälkeen kuukausikaupalla mihinkään yhteydenottoihin. Sähköpostien, vastaajaviestien ja jopa tekstiviestien jälkeenkään mitään ei kuulu. Lopuksi tuotteet palautetaan tehtaalle. Sitten, yht´äkkiä, eräänä kauniina päivänä asiakas herää ja ilmoittaa tulevansa hakemaan nyt ne tuotteet. Hänelle ilmoitetaan, että ne on jo palautettu, josta syystä hän saa hillittömän raivokohtauksen.
    -> Miten pitkään tuotteita tulee pitää asiakkaalle varattuna? Jos tilaus on todella arvokas, voidaanko olettaa, että yrittäjällä on varaa ja tilaa pitää tuotteita useita kuukausia makaamassa varastossaan, siinä toivossa, että joku joskus haluaisi ne?
  • Asiakas pyysi kehittämään heidän projektiinsa 12 reseptiä, jotka piti olla tarkkaan mietittyjä, tiettyjen speksien mukaan. Kun hänelle lähetettiin reseptit, ei kuulunut mitään. Kun hänelle ilmoitettiin, että niitä aletaan kuvaamaan, ei kuulunut mitään aikoihin. Kuukausien hätistelyn jälkeen he ilmoittivat, ettei heillä sittenkään ole projektiin budjettia.
    -> Kenen pitäisi korvata työhön käytetty aika ja panostus?
  • Omassa yrityksessäni myymme velaksi vain jos tilaavalla yrityksellä ei ole ennestään voimassa olevia luottomerkintöjä. Jos luotollamyymislupaa ei tule, laskutamme etukäteen. Tämän toimintatavan jotkut ovat kokeneet niin "loukkaavaksi", että ovat kieltäytyneet maksamasta. Toisista ei taas laskun kirjoittamisen jälkeen maagisesti kuulu koskaan mitään.
    -> Tulisiko yrityksemme silti myydä velaksi, vaikka luottoyhtiö ei sitä suosittele?
  • Asiakas ei maksa, sillä hänellä ei ole rahaa ja "pankkilainaa hän ei lähde hakemaan". Myyjä joutuu siis odottelemaan rahojaan usean kuukauden ajan tai ei saa niitä koskaan.
    -> Onko toinen yrittäjä siis pankki, josta voi lainata kysymättä etukäteen lainaa?

Mitä sitten tapahtuu kun käsissäsi on asiakkaan tilaamaa tavaraa useilla kymmenillä tuhansilla euroilla?

  • Voit ilmoittaa asiakkaalle, että kaupan peruuntuminen ei käy, ainakaan ilman vahingonkorvausta eli purkurahaa. Käytännössä kuitenkin useimmiten useimmat yrittäjät eivät uskalla alkaa pitämään puoliaan, vaan laskevat, että on parempi ottaa tilauksesta takkiin kuin lähteä käräjöimään asiasta tai päätyä some-raivon mustamaalaamaksi.
  • Jos tuotetta ei ole modifioitu, voit yleensä palauttaa ne tehtaalle. Tällöin toki maksettavaksesi jäävät kaikki rahdit. Tätä asiakkaasi ei yleensä tule ajatelleeksi sen enempää, kuin turhaan tekemääsi työmäärää.
  • Voit yrittää myydä modifioimattomat tuotteet jollekulle tavarat, yleensä reippaalla alennuksella ja toivoa, että saisit edes omasi pois.
  • Jos taas tuotteisiin on tehty muutoksia, kuten logopainatus, voit yrittää neuvotella ne tilanneelle taholle edes jollakin diilillä. Eihän tuotteilla nimittäin kukaan muukaan mitään tee.

Huomaa, että yritysten ja yksityisten kanssa tehdyissä kaupoissa pätevät eri säännöt (kauppalaki versus kuluttajansuojalaki). Kuluttajapuolella esim. koti- ja etämyynnissä kuluttajalla on 14 vuorokauden palautusoikeus, ilman perusteluja. Monet kuluttajien kanssa asioivista yrityksistä ottavat vastaan kaikki palautukset, mukisematta. Olen kuullut Stockmannille palautettavan rikkinäiseksi käveltyjä kenkiä, steariinilla sotkettuja pukuja, pissalle haisevia housuja ja rikottuja astioita. Monet verkkokauppayrittäjät saavat jatkuvasti takaisin noutamattomia postiennakkolähetyksiä, avattuja tuotepaketteja, intiimituotteita (joita ei palautusoikeus edes koske) sekä huonosti pakattuja, palautuskuljetuksessa rikkoutuneita tuotteita. Yritystoimintaa suunnitellessaan kannattaakin tehdä joku hypoteesi näiden palautusten määrästä ja kustannuksista ja siirtää ne sitten myyntituotteiden hintaan - tai varautua siihen, että pahimmassa tapauksessa someraivoajat yrittävät ympäri internettiä tuhota yrityksesi mainetta.

Kerro ihmeessä kommenteissa oma tarinasi!

Linkkejä:

1. *) Petri Heiken facebookiin lataama video, jossa he käyvät kinaamassa mattoliike ELSE:ssä varausmaksun palautuksesta. Sama henkilö on postannut tätä raivoaan myös monelle internetforumille. Näiden henkilöiden mielestä heillä oli oikeus saada rahansa takaisin tai vaihtaa tuotetta, vaikka heille ja heidän tuttavalleen jo aiemmin oli jo ennen tilausta ja tilausta tehdessä ilmoitettu, ettei näin tehdä. Lisäksi heillä oli mielestään oikeus jatkuvalla syötöllä häiriköidä kyseistä yritystä sähköpostitse ja puhelimitse niin pitkälle, että heille oli ilmoitettu, ettei heidän uhkailuihinsa enää vastata - sekä salakuvata sen, kun he käyvät joukolla uhkailemassa ja mouhoamassa liikkeessä. Lisäksi heidän mielestään yrittäjälle on oikein se, että videota levitellään netissä, jolloin tilanteesta, kaupan ehdoista, yrittäjälle jo aiheutetusta haitasta, uhkailuista ja muista seikoista tietämättömät liittyvät tähän someraivoon julistamalla yrityksen boikottiin ja uhkailemalla mm. vahingoittaa yrittäjiä ja polttaa kyseisen yrityksen toimitilat. Näinkin siis voi toimia, vaikka kuluttaja-asiamies tai mikä tahansa taho olisi asiassa yrityksen puolella.
-> Olisiko näin jälkiviisaana vaan kannattanut maksaa se 100 euroa takaisin? (Itse olisin ehkä maksanut, siksikin, että riitely vie niin paljon energiaa ja aikaa...)
-> Entä mitä käy liiketoiminnalle jos jokaiselle se maksetaan mukisematta? Jostain syystähän sellainen maksu on käytössä, olisikohan aiempien asiakkaiden kuluttajakäyttäytymisen perusteella päädytty tällaiseen toimintatapaan?
-> Someraivoajat keskittyvät siihen, että "kaksi tuntia tilauksen jälkeen" ... niin. Kauanko asiakasta palveltiin, jotta ylipäätään päästiin tilaukseen? Entä mitä maksaa kun tehtaalta varataan tuotantoslotti tulevan tilauksen toteuttamiseen? Riittääkö satanen (sis alv.) edes korvaamaan niitä?
-> On sitten kumpi tahansa oikeassa, onko siltikään oikein, että minkä tahansa liikkeen maineen voi tuhota yksipuolisesti yksittäinen epätyytyväinen kuluttaja?
-> Miten sinä palvelisit asiakasta, joka on jo huutanut ja ahdistellut sinua puhelimitse ja sähköpostitse öin päivin usean kuukauden ajan? Onnistuisitko olemaan näinkin rauhallinen, kuin myyjät videolla?
-> Tulisiko kyseisen liikkeen haastaa tämä ahdistelija oikeuteen kunnianloukkauksesta? Jos liike voittaa kyseisen oikeudenkäynnin, onko liikkeellä sittenkään keinoja maineensa palautukseen? Nettihän on jo täysi näitä juttuja.
-> Nakertaako asiakkaan uskottavuutta se, että hän jopa valehtelee videolla?

2. Laki: Kilpailu- ja kuluttajavirasto: Kaupan peruuntuminen

3. Minilex: Tavaraa koskevan tilauksen peruuttaminen ja Velvollisuus noutaa tai vastaanottaa tavara