Paljonko yrityksen tulee tehdä myyntiä kattaakseen yhden henkilön yhden äitiysloman? Entä kauanko työntekijän tulee olla töissä kattaakseen omalla työllään tekemällään voitolla oman äitiyslomansa? Vastaappa mielessäsi kysymyksiin, ennen kuin luet eteenpäin.

Äitiyslomien kustannukset pienyrityksissä lyhyesti

Olen laskenut, että yrityksessäni äitiysloma maksaa noin 20 000 euroa, kun huomioi mm. lomiltakin kertyvät lomat ja sijaisen kevyesti kouluttamiseen käytettävän ajan. (Monimuotoisempi koulutus maksaa tietysti enemmän.)

Jos nykyaikana harvinaisen terveen yrityksen voittoprosentti on 5-10%, tekisi esimerkiksi tällainen 200 000 liikevaihdon yritys 10 000 - 20 000 euroa vuodessa voittoa.

Kyseisen kokoisessa, poikkeuksellisen hyvin menestyvässä viiden hengen yrityksessä yhden työntekijän yhden lapsen kustannusten kattamiseen menisi 1-2 vuotta, siis kaikkien työntekijöiden työpanos, edellyttäen, että myynti ja myyntivoitto pysyisi samana.

Jos taas työntekijä itse yrittäisi kattaa omalla työllään tekemällä voitolla oman äitiyslomansa, hänellä menisi siihen keskimäärin 5-10 vuotta. Ja tänä aikana hän ei siis tuota yritykselle mitään. Moni työntekijä ei ole kymmentä vuotta samassa yrityksessä, joten jos hän lisääntyy edes kerran, hän on kokonaislaskelmassa yritykselle tappiollinen kuluerä.

Sama kerrattuna suureen yritykseen

Miettikääpä, että jos neljän hengen yrityksestä lähtee yksi äitiyslomalle, on se sama kuin, että 200 hengen firmasta lähtisi 50 henkeä samana päivänä. Tässä taas kustannukset olisivat 50 x 20 000 euroa = kokonaiset miljoona euroa. Tämän kerääminen myyntivoittona takaisin, 5-10% voittomarginaalilla, tarkoittaisi kymmenen miljoonan - kahdenkymmenen miljoonan euron myyntiä.

Ja keskimääräistä työntekijää paremman ja tehokkaamman työntekijän tulisi jälleen olla itse edelleen töissä kyseisessä yrityksessä 5-10 vuotta kutakin vauvaa kohden. Syystä tai toisesta huonommin menestyvän yrityksen työntekijä ei välttämättä pysty koko työuransa aika nollaamaan edes yhtä vauvaansa.

Vaikeuttaako tämä lisääntymisikäisen naisten työllistymistä?

Väittäisin, että jokainen yrittäjä tuntee tämän faktan ja osa kyllä toimii sen mukaan. Miespuolinen hakija voittaa useimmiten ja naisille sovitaan korkeintaan pätkätöitä, määräaikaisuuksia tai omayrittäjyyttä.

Jotkut työntekijät eivät myöskään halua lisääntymisikäisiä naisia kolleegoikseen, sillä yrityksen maksamat bonukset katkeavat heti, kun niitä ei ole varaa enää maksaa ja/tai oma ura on vaakalaudalla kun yrityksellä menee huonosti.

Itsekin jouduin tilanteeseen, jossa töihin ei oteta, sillä epäillään, että mukuloita alkaa pullahtelemaan. Eikä ihme! Millä pienyrityksellä on muka tällaiseen varaa? Onko yrittäjän homma evaluoida työntekijän lisääntymishalukkuuksia? Kuka hölmöläinen tietoisesti tekisi näin suuren riskisijoituksen? Kuinka moni yrittäjä myy oman kotinsa maksaakseen jonkun toisen vauvan?

Tervetuloa kommentteihin vähättelemään työnantajan osaa tässä yhtälössä.

Lisää aiheesta artikkelissani 

• Ihanaa, työkaverilleni tulee vauva! ...mutta kenen kustannuksella?

Yrittäjyys on ihanaa! Tässä kymmenen hyvää syytä ryhtyä rohkeasti yrittäjäksi ja alkaa työllistämään ihmisiä.

1. Yrittäjä maksaa 5% korkeampaa veroa kuin samalla tulotasolla palkkatyössä oleva. Yrittäjä ei saa lomapalkkaa eikä lomarahaa, kun työntekijälle sitä kertyy vuodessa noin 7,5 viikon edestä plus arkipyhät.

2. Jos yritysmuotosi on sopiva ja/tai vakuutuksesi eivät ole täysin kunnossa tai teet jonkun byrokraattisen virheen, saat vastata henkilökohtaisella omaisuudellasi yrityksesi veloista sekä mahdollisista omista tai työntekijöidesi aiheuttamista vahingoista. Epäonninen on ulosoton asiakas seuraavat 15-20 vuotta, vaikka vahingon olisi aiheuttanut esimerkiksi yhtiökumppani.

3. Mikäli teet virherekrytoinnin, tulee sen hinnaksi useita tuhansia euroja. Lisäksi irtisanottaessa työntekijälle pitää maksaa vähintään 3 kk (jopa 2 vuoden) palkkabonus, kun taas irtisanoutuessaan töitä pitää tehdä 1 kk, joskaan sitä harvoin voidaan ainakaan luottotehtävissä tehdä. Kukaan ei korvaa sitä, jos työntekijäsi aiheuttaa ansionmenetyksiä esimerkiksi aiheuttamalla asiakassuhteen loppumisen.

4. Mikäli työntekijäsi tai työntekijän lapsi sairastuu, maksat hänelle täyttä palkkaa heti ensimmäisestä sairastumispäivästä lähtien. Vastavuoroisesti jos yrittäjä itse sairastuu, on Kelan korvauksen karenssi sairastumispäivä ja sitä seuraavat yhdeksän arkipäivää eli noin kaksi viikkoa. Koska pienyrittäjällä tulos tulee omasta työstä, on sekä yrittäjän että työntekijän sairastuminen yrittäjälle itselleen erittäin suuri taloudellinen riski.

5. Jos työntekijä lisääntyy, saa yritys maksaa hänen äitiyslomansa ja lisäbonuksena äitiyslomalta kertyvät kesälomat (noin 20 000 euroa). Raskaus suojaa monella tavalla työntekijää irtisanomiselta, myös koeaikana. Mikäli yrityksesi kaatuu tähän, voit menettää esimerkiksi kotisi. Vastavuoroisesti jos itse lisäännyt ja yrityksesi kaatuu tähän, voit menettää esimerkiksi kotisi. Mikäli yritystoiminta loppuu työntekijän raskauden aikana, olet silti velvoitettu maksamaan työnantajavelvoitteet äitiyslomaan liittyen, vaikka henkilökohtaisesta omaisuudestasi.

6. Mikäli yritystoiminta ei elätä sinua, et voi silti saada esimerkiksi työttömyyskorvausta. Myös kun yrityksen toiminnan loppuessa päädyt itse yrityksestäsi työttömäksi, et ole oikeutettu työttömyyskorvaukseen niin pitkään, kuin yrityksen lopettamisesta mahdollisesti saatu hyöty riittää. Jos siis olet esimerkiksi kerryttänyt yrityksen varastoa omilla säästöilläsi (esimerkiksi sillä, ettet ole nostanut palkkaa, vaan investoinut nekin rahat), muuttuvat kyseiset tavarat myytäessä yrittäjän tuloksi ja tulosta rapsahtaa karenssia. Lisäksi pelkästään yrittäjäkurssille osallistumisesta voi tulla karenssi ja työttömyyskorvauksen aikana ei yritystä saa perustaa, ei vaikka ei saisi starttirahaa.

7. Mikäli joku perheenjäsenesi (esim. tyttöystävä, lapsi, anoppi tai isoisä) päätyy työttömäksi, voidaan hänet hyvinkin katsoa yrittäjäksi, vaikkei hän omistaisi yrityksestäsi yhtään osaketta. Näin ollen hän ei ole oikeutettu työttömyysturvaan eikä ansiosidonnaiseen.

8. Mikäli työllistät jonkun yrittäjäksi katsotun perheenjäsenesi, ei hän saa otettua esim. ELO:sta YEL:iä, sillä hän ei eläkevakuutusyhtiön puolelta kelpaa yrittäjäksi, jos ei omista riittävästi osakkeita. Tällöin hän ei edelleenkään ole oikeutettu työttömyysturvaan, mikäli hän jää yrityksestäsi työttömäksi. Koska yrittäjän asumistukikin määräytyy YEL- tai MYEL-työtulon perusteella, ei yrittäjän todellisten tulojen perusteella, ei perheenjäsenesi voi myöskään saada minkäänlaista asumistukea.

9. Mikäli yrityksesi menee konkurssiin, kestää sen poisto erilaisista rekistereistä karenssien kera vähintään kuukausia - yli puoli vuotta ja se aika sinun tulee elää säästöilläsi. Yrittäjän täytyy itse vastata työttömyysturvasta liittymällä työttömyyskassaan. Saat ansiosidonnaista päivärahaa työ- ja elinkeinotoimistonlausunnon perusteella mikäli yrittäjän työssäoloehto täyttyy eli sinulle on kertynyt 15 yrittäjyyskuukautta ja kassan jäsenyyttä. Sairaus- äitiys- ja isyyspäiväraha-aika ei kerrytä yrittäjän työssäoloehtoa. Alle 10 000 euron vakuutustasolla yrittäjä ei saavuta minkäänlaista ansiosidonnaista sosiaaliturvaa, joten pakollista YEL:iä (yrittäjän eläkemaksu) tällöin maksetaan turhaan. Muutenkaan YEL ei juuri hyödytä yrittäjää, sillä niitä ei laiteta lainkaan säästöön yrittäjää varten, vaan niillä maksetaan nykyään eläkkeellä olevien eläkkeitä. Korot jäävät eläkeyhtiöön. Työntekijät onneksi saavat paremman eläkkeen suhteessa maksamiinsa eläkemaksuihin, sillä heidän eläkekertymänsä kasvaa korkoa korolle.

10. Onnistuessasi sinulla saattaa olla mahdollisuus päätyä paremmille ansioille kuin työntekijöidesi. Maksat toki siitä sitä korkeampaa veroa, joten käteen jäävä summa ei välttämättä ole isompi. Lisäksi koska pienyrittäjän työajasta jopa noin 20% menee erilaiseen byrokratiaan, tarkoittaa tämä useimmiten pitkiä työpäiviä. Ylityö- tai sunnuntailisiä yrittäjällä tosin ei ole.

Meitä kutsutaan yrittäjiksi eikä onnistujiksi.
Pohjalta toki se pienikin ponnistaa.

Tämän blogauksen kuva: Jyrki Vainio, https://twitter.com/JyrkiVainio.
Kuvan käyttöön on luonnollisestikin pyydetty lupa.
Hyviä linkkejä: Inhunt, virherekrytointi,
Suomen Yrittäjät, yrittäjän palkkavero,
Psycon, virherekrytointi,
Uusi Suomi yrittäjän eläkkeestä,
Ihanaa, työkaverilleni tulee vauva! ...mutta kenen kustannuksella?

Riskaabelit ja riskittömämmät rekrytoitavat aiheuttavat epäsuhdan työmarkkinoille.
Jos kyse olisi omasta palkastasi, kenet haluaisit työkaveriksesi?

Työnantajayrittäjien keskuudessa on yleistynyt määre "kutomista (tai pitsinnypläystä) harrastava homopoika" esimerkkinä työntekijästä, joka pitäisi rekrytoida, mikäli hänen asenteensa ja tietotaitonsa riittää, sillä hän on epätodennäköisin sairaslomalainen ja lisääntyjä. Työnhakijoiden validointi riskitekijöiden perusteella on raakaa matematiikkaa, jossa hakijat päätyvät epätasa-arvoiseen lähtötilanteeseen keskenään.

Olin itsekin tässä hankalassa tilanteessa vuosia sitten, kun hain alani töitä. Pitkällä työkokemuksellani ja laajalla koulutuksellani ei irronnut edes assarin paikkaa. Keskusteltuani asiasta alan forumilla rekrytoijat nimimerkkien takaa kertoivat minun olevan liian suuri riski ja kehoittivat, että jos haluan vielä työllistyä alalle, ainoa keino on alkaa yrittäjäksi. Näin minustakin tuli "pakkoyrittäjä", joka päätti, ettei hän lähde samaan raakaan peliin mukaan, vaan kohtelee kaikkia työnhakijoita tasavertaisina.

Sittemmin yrityksestäni on oltu kolmesti äitiyslomalla ja eräässäkin tapauksessa kerrottuaan raskaudestaan työntekijä oli töissä hän vielä 15 päivää, jäi sen jälkeen sairaslomalle ja siitä suoraan äitiyslomalle. Voin kertoa, ettei tilanne ole pienehkölle yritykselle ollenkaan ongelmaton.

Työnantajayrittäjä mielellään suojelee työntekijöitään loppuunpalamiselta, mutta se, että pieni työyhteisö yrittää paniikissa (ja poikkeuksellisesti ilman vapaaehtoisia bonuksia) tehdä riittävästi rahaa, jottei yritys kaadu, ei ole myöskään lomalaisen kolleegoille ollenkaan stressitön tilanne. Mielestäni kenenkään ei pitäisi joutua panikoimaan jonkun toisen sairaslomista tai pian päätyy sellaiselle itsekin.

Koska joku kuitenkin kommentoi tähän, että se on työnantajan syy jos työntekijät ovat saikulla, niin kerron, että näitä saikkuja on oman ja lähiyrittäjieni kokemuksen mukaan yleensä ollut erilaisista urheilussa tai vapaa-ajalla tapahtuneista töhöämisistä, tukielinten kivuista, flunssasta, lapsen vatsataudista tai muusta sellaisesta johtuen. Osasta sairaslomia voidaan myös loputtomiin kinastella, että ovatko ne itseaiheutettuja, mm. ohjeiden vastaisella huonossa ergonomisessa asennossa työskentelystä.

Työuupumuksestakin toki sairaslomaa saa, mutta vaikka se ei ole palkallista sairaslomaa, pitäisin itse silti sellaista suurena ongelmana, joka kertoo työyhteisöstäkin paljon. Työssä uuvutaan kuitenkin myös muista syistä, kuin huonosta ilmapiiristä ja sikamaisesta pomosta johtuen. Jos koulussakin opetettu viite, että työntekijän pitää myyntialalla myydä noin kolme kertaa oman palkkansa verran kattaakseen omat palkkakulunsa (johon ei vielä kuulu yrityksen muita menoja, kuten vuokraa, lisenssejä tai vakuutuksia, saatika mahdollista voittoa), niin mitä tapahtuu neljän hengen yrityksessä, jossa yksi on sairaslomalla ja toinen äitiyslomalla? Kas vain. Loppuun voi tällöin palaa vähintäänkin yrittäjä itse. Kivastakin työpaikasta voi tulla ahdistava, kun kaikki kuitenkin ymmärtävät missä lirissä ollaan. Lisää henkilökuntaa ei ole varaa palkata, muttei toisaalta ole "varaa" olla palkkaamattakaan.

Työnantajayrittäjä ei saa julkisesti kertoa hakevansa esimerkiksi jompaa kumpaa sukupuolta töihin (kts. Työsyrjintä on rikos), mutta hakijat voi kukin kyllä mielessään validoida ja "ihan sattumalta" valita pienemmän riskitekijän. Näin aivan varmasti kävi omassa työnhaussani, sillä vaikka kaikkia ei voi miellyttää, on erikoista, ettei miellytä muka KETÄÄN, vaikka on oikeasti osaava, ahkera ja työhaluinen. Empaattinenkin yrittäjä voi olla pakotettu valitsemaan riskinhallinnan kautta, ei sydämellään, varsinkin jos työnantajalla on tilanne, jossa vakavasti puntaroidaan pienen yrityksen tulevaisuutta.

Vaikka kuinka pitäisi työnantajaa kapitalistisikana ja vähintäänkin oikeutettuna sitä, että se saa maksaa muidenkin muksut, mietippä tilannetta tältä kannalta:

• Jos työyhteisö tasapuolisesti maksaisi työkavereiden lomat, kuka olisi vapaaehtoisesti valmis osallistumaan näihin "talkoisiin"? Jos siis esimerkiksi työkaverisi tulisi raskaaksi ja hänen monta kertaa todennäköisemmät, pitkät sairaslomat sekä äitiyslomat otettaisiin tasapuolisesti sinunkin pussistasi, miten suu sitten pantaisiin?
• Se voit olla sinä itse, joka et saa töitä tai sinulle ei palkata kolleegaa sen takia, että unelmatyöpaikallasi ei ole varaa palkata ketään, kun sen rahat valuvat jonkun toisen poissaoloihin. 
• Mitä työyhteisölle tekee se, että kolleegat keskenään arvostelevat jonkun saikun tarpeellisuutta - ehdollistavat jonkun toisen lapsen sairastamisen määrää - tai kinaavat keskenään jonkun kolleegan tai työnantajan äitiyslomien vaikutuksista työmääriinsä ja/tai palkkatasoonsa?
• Johtaako nykyinen järjestelmä siihen, etteivät työntekijät voi tai uskalla huolehtia omasta tai lapsensa hyvinvoinnistaan niin hyvin, kuin olisi ehkäpä tarpeen? Jos pelkona on, että kiva duunipaikka menee konkkaan, niin tullaanko liian nopeasti takaisin töihin? Laitetaanko vatsatautinen lapsi liian nopeasti kouluun tartuttamaan muutkin?
• Mitä tilanne tekee esimerkiksi nuorten naisten, pienten lasten vanhempien tai yh-äitien ja isien työllisyystilanteelle? Jokainen meistä tuntee heitä (meitä), jotka hakevat vuosikausia töitä, ihan fiksuja tyyppejä, taloudellisia riskejä.
• Kuinka monen ihan elinkelpoisen yrityksen toiminta loppuu joko työntekijän tai yrittäjän sairastumiseen em. syistä?

Työnhakijoille voisin vinkata, että jos harrastat extreme-urheilua, jalkapalloa, sählyä, ratsastusta, skimbausta, nyrkkeilyä, maastopyöräilyä tai mitä tahansa muuta kuin korkeintaan lenkkeilyä, älä koskaan mainitse sitä työhakemuksessasi. Se, että et tule valituksi, voi yksinkertaisesti olla suojelua yrittäjän itsensä lisäksi myös mahdollisia kolleegojasi kohtaan.

Osa kansanedustajista esittää, että vauvan tulon kulujen tulisi jakautua sekä isän että äidin työnantajan kesken. Tässä mallissa on mielestäni lähtökohtaisesti se ongelma, että edelleenkin ajatellaan kulujen kuuluvan työnantajalle. Saanen muistuttaa, että raskaus ei ole työperäinen sairaus.

Ainoa keino tasa-arvoisempaan työllistymiseen olisi se, että sairaslomat ja äitiyslomat maksettaisiin vähintäänkin mikroyrityksissä aina Kelasta. En saata ymmärtää kuinka nykymaailmassa ei vieläkään tajuta kuinka paljon lisää työpaikkoja saataisiin pienentämällä palkkauksen riskejä. Tai miksi kahden hengen nakkikioskia kohdellaan samalla viivalla multikansallisen jättiyrityksen kanssa. Jollekin taloustieteelliselle tutkijalle voisikin olla mielenkiintoinen tutkimuskohde laskea kuinka paljon todennäköisemmin mikroyritykset palkkaisivat *) tällöin ja kuinka nopeasti saataisiin verotuloina (palkkaveroina ja yrityksen kasvun tuomina veroina) takaisin työttömyyskorvauksiin ja tukiin valuva raha järkeistämällä tätä systeemiä.

Lopuksi haluan todeta, että tämä artikkeli ei ole tarkoitettu mollaamaan pitsiä nyplääviä heteroita, enduroa ajavia lesboja, lapsen saaneita homoja tai ketään muutakaan - eikä varsinkaan puuttua kenenkään haluihin tai haluttomuuksiin lisääntyä, tavalla millä hyvänsä. Minusta olisi reilua, jos kaikilla olisi yhtälaiset mahdollisuudet työllistyä, oikeasti reiluin ja rehellisin perustein. Se, että todelliset syyt pitää kuulemma salata mieluisimman työnhakijan valitsemisen sijaan, on typerää ja epäreilua, kaikille tahoille.

*) Vuosina 2001-2012 pk-yritykset loivat työpaikkoja yli 100 000 hengelle. Kaikista kotimaamme yrityksistä 98,9% on alle 50 hengen pienyrityksiä ja 93,4% on alle 10 hengen mikroyrityksiä. Lisätietoja Yrittäjien sivuilta.

Palkkauksen kustannuksia ja riskejä käsittelen laajemmin artikkeleissani
Työntekijän palkkauksen kustannukset 
ja Työntekijän palkkaamisen riskit 
ja Sairauslomien kustannukset ja vaikutukset pienyrityksissä.

Äitiyslomien kustannuksia käsittelen laajemmin artikkelissani 
Ihanaa, työkaverilleni tulee vauva! ...mutta kenen kustannuksella?

"Mitäs nait yrittäjän. Olisit nainut palkkatyöläisen." sanoi TE-toimiston täti ja löi leiman päätökseen, ettei yrittäjän puoliso ole oikeutettu soviteltuun ansiosidonnaiseen. Ja päätöksestä ei saa valittaa.

Kuulumiset on päivitetty viimeksi 31.1.2017 (artikkelin lopussa).

Netissä on useita esimerkkejä yrittäjän puolison tai muun perheenjäsenen huonosta asemasta - he kun eivät ole oikeutettuja työttömyyspäivärahaan tai ansiosidonnaiseen mikäli heidän ruokakunnassaan on yrittäjä. Itsekin tunnen useita yrittäjiä, joiden kertomuksissa poukkoilevat selviytymis- (tai selviytymättömyys)tarinat, siitä kuinka ravitsemusalaan liittyvän yhden naisen yrityksen olisi pitänyt täystyöllistää aivan totaalisen eri alalta työttömäksi jäänyt mies ja heidän yhteisvoimin täten elättää neljä lastaan - kuinka hammashoitolaa pitävän naisen olisi pitänyt, potilasturvallisuudesta piittaamatta, työllistää taiteilijapoikansa - kuinka mainostoimistoalan yrittäjän oli pakko työllistää tarjoilijavaimonsa - kuinka julkisivuasennuksia tekevän yhden miehen yrityksen olisi pitänyt työllistää samaan asuntoon muuttanut tyttöystäväkin - tai kuinka aloittelevalta yrittäjältä hylättiin starttiraha vanhempien yritystoiminnan vuoksi.

#Sori15 -ryhmän facebook-sivuilla on myös keskustelua aiheesta. Sillä ei ole edes merkitystä, onko liikevaihtoa edes niin paljon, että voisi työllistää. Eräänkin perheen pojalle oli armeijan jälkeen sanottu, ettei hän saa mitään apuja, sillä on yrittäjän lapsi, vaikkei hänelle edes ollut ammattikoulutusta perheen yritystoimintaan. Helsingin Uutisissa ja Iltalehdessä oli juttua kuinka Vantaalaisen yrittäjäperheen täysikäinen poika jäi kesän jälkeen työttömäksi ja ilmoittautui työnhakijaksi. Poika on koulutukseltaan puualan artesaani ja hän oli töissä rakennuksilla. Vanhemmilla on maahantuontialan yritys. Siitä alkoikin paperirumba, jonka päätöstä vielä odotellaan. Ann-Marin mukaan nyt, 7 viikon odottelun jälkeen, tuli Kelalta tiukka vaatimus toimittaa 24 tunnin sisällä vanhempien vuoden palkkatodistukset ja yrityksen pöytäkirjaote maksetuista osingoista (joita ei ole) pojan työmarkkinatuen hakemuksen käsittelijälle. Eihän täysi-ikäinen lapsi toki voi olla oikeutettu työttömyyskorvaukseen, kun hänen sikaporvarivanhempansa kuitenkin ansaitsevat jopa useita satasia kuussa. Toivottavasti heille käy paremmin kuin meille.

Menimme avioon viitisentoista vuotta sitten ja silloin tehtiin myös avioehto. Kumpikin oli osaltaan palkkatöissä. Monta vuotta myöhemmin aloin yrittäjäksi, mutta toimeentulopelkoani lohdutti se, että ainakin toinen on palkkatöissä ja että jos oikein huonosti menee, ainakin toinen saa palkkaa, pystytään pitämään kerrostaloasunto ja edes jonkinmoista ruokaakin saatais pöytään. Varmuuden vuoksi mies oli myös edelleen Erton jäsenenä, yhteensä noin 30 vuotta, ja maksoi kiltisti jäsenmaksunsa siinä toivossa, että jos jossain lukuisista YT:istä tulisi kenkää, saisi edes ansiosidonnaista.

Kun yritykseni ensimmäisen nk. "vaikeat vuodet" olivat ohi, aloin saamaan yrityksestäni palkkaa. Sittemmin saatiin lapsi, otettiin järkyttävän kokoinen asuntolaina ja muutettiin isompaan asuntoon. Vähän aikaa kaikki näytti ihan hyvältä. Toiveissa oli saadaa kohtuullinen toimeentulo, kunhan tehdään tarpeeksi paljon ja kovaa töitä.

Kuitenkin mieheni työpaikassa entistä suuremmat bonukset toimitusjohtajalle ja vieläkin suuremmat osingot osakkeenomistajille ajoivat talouden niin ahtaalle, että siellä jälleen päästiin pitämään yhdet YT:t, jotka olivat ehkä kymmenennet hänen työskennellessään siellä. Ja sillä kertaa Amorin nuoli osui kohdalle. Työpöytänsä pääsi siivoamaan samantien, kone olikin jo lukittu. 18 vuoden työura katkesi seinään.

Tämän jälkeen olemme juosseet, soitelleet ja täyttäneet nettilomakkeita Kelaan, TE-toimistoon ja Ertoon sekä puhuneet kaikkien mahdollisten virkailijoiden kanssa ja kysyneet neuvoa, että mitäs nyt tehdään. Joka paikasta sanottiin, että vaimon yritystoiminta pitää tutkia ennenkuin ansiosidonnaispäätöstä voidaan tehdä, että oletusarvioisesti perheen yritystoiminnassa pitää työllistyä piittaamatta siitä, että mies ei ole koulutukseltaan eikä lahjakkuuksiltaan "sinnepäinkään". Alallani tarvitaan absoluuttisen tarkkaa värisilmää ja hän on jopa värisokea. Selitimme ja selvitimme kaikille kolmelle taholle, että mies voi korkeintaan tehdä yrityksessäni jotain avustavia töitä, kuten vaikkapa postipakettien lähettämistä, mutta mitään kunnollista (hänen oman ammattinsa tasoista) palkkaa ei pystytä maksamaan. Jos siis minun on velvollisuus työllistää mieheni, voimme tehdä sen ainoastaan sovitellun ansiosidonnaisen avulla.

Olemme toimittaneet kyseisiin instansseihin useampaan kertaan mm. erilaiset selvityspyynnöt täytettynä, mieheni työhistoriaan ja koulutukseen liittyvät asiakirjat, irtisanomisen syyt, yritykseni omistussuhteet (100% minun, 0% mieheni), avioehtomme, selvityksen yritykseni toiminnasta ja alasta sekä yritykseni tilinpäätökset neljältä viime vuodelta (joista yksiselitteisesti näkee, ettei niillä palkata mieheni tasoista tekijää, ei sitten millään, ei vaikka haluttaisi). Olemme kaikille tahoille useaan kertaan myös selvittäneet, että mikäli mieheni otettaisiin yritykseeni töihin, voisi hän tehdä siellä vain muutaman tunnin päivässä ja saada palkkaa noin tonnin miinus verot. Selvitimme myös moneen kertaan, kaikille, että työllistymisen ehtona tässä vaiheessa on soviteltu ansiosidonnainen ja jos yritystoiminta saadaan tulevina vuosina kasvamaan ja mies oppisi monipuolisemmin tehtäviä tai keksisimme jotain uusia toiminta-alueita, ansiosidonnaisen jälkeen hänet voitaisiin mahdollisesti palkata täyspäiväisesti meille töihin. Ehkä. Kaikkialta kehoitettiin odottamaan päätöstä, sillä ennen ansiosidonnaispäätöksen saamistahan ei toki saa tehdä mitään, koska toki on valtiotaloudellisesti järkevää pitää tyyppejä väkisin kotona, sen toki ymmärrän.

7 kk 7 päivää miehen tuotannollis-taloudellisista syistä saamien potkujen jälkeen saimme vihdoin päätöksen ansiosidonnaisesta. "Työttömyysetuuden maksamiselle ei ole työvoimapoliittista estettä." Jee. Vihdoin. Usean kuukauden paperirumba oli ohi. Arvatkaapas kuinka monta Mattia oli kukkarossa siinä vaiheessa. Äkkiä Ertolle sisään hakemus takautuvasta ansiosidonnaisesta ja sittemmin se maksettiinkin. Huh! Päivä tämän päätöksen jälkeen teimme miehelleni tuntipohjaisen työsopimuksen yritykseeni. Työsopimuksessa on määritelty juuri ne seikat, joita olemme Kelalle, TE-toimiston virkailijoille ja Ertoon nämä kuukaudet selittäneet, eli että muutama tunti päivässä maksimissaan on töitä ja palkkaakin tulee käteen, jos joka päivälle edes on töitä, verojen jälkeen sen seitsemänsataa. Tästä puolet vähentää ansiosidonnaista ja puolet jää käteen, joten mieheni ei tule pääsemään edes tällä yhtälöllä yhtä korkeille tuloille kuin missä hän oli palkkatyössään, mutta jotenkin ehkä selvitään, vaikka harmaaseen työhön emme halua ryhtyä. Ilmoitimme työsopimuksesta TE-toimistolle. Huomionarvoista on se, että yksikään virkailija, yhdessäkään tahossa, ei neuvonut suunnittelemaamme soviteltua päivärahaa vastaan, eli olimme siinä uskossa, että yritystämme kohdeltaisiin tasavertaisena muiden yritysten kanssa, riippumatta omistussuhteista.

Noin kuukauden päästä tästä (noin 8 kk potkujen saamisen jälkeen) TE-toimisto vaati meiltä lisäselvityksiä asiasta, jolloin toimitimme heille kaikki paperit jälleen uudelleen ja noin kuukauden päästä tästä (noin 9 kk potkujen saamisen jälkeen) TE-toimisto lähetti meille lausunnon, jossa he yksipuoleisesti katsovat, että hakija työllistyy perheen yritystoiminnassa päätoimisena yrittäjänä, vaikkei hakija omista ainuttakaan osaketta yhdestäkään yrityksestä. Erto lakkasi maksamasta ansiosidonnaista, jota olimme tähän mennessä saaneet yhdestä kuukaudesta. "Tähän lausuntoon ei saa hakea muutosta."

NOO NIIIINNNN. Parin viikon panikoimisen jälkeen olemme päätyneet siihen, että välttääksemme täydellisen henkilökohtaisen konkurssin, jossa päädymme kadulle 2-vuotiaamme kanssa, perheellämme on muutamia vaihtoehtoja, mutta kaikki niistä ovat huonoja.

1. Irtisanon mieheni, mutta hän ei edelleenkään saa ansiosidonnaista, sillä hän on yrittäjä - tai irtisanon mieheni, mutta jollain kumman väännöllä hän saa karenssiajan jälkeen alentunutta ansiosidonnaista, joka lasketaan viimeaikaisten ansioiden mukaan, joka tekee enää muutaman satasen kuussa. Itse pidän ansiosidonnaisen saamista enää epätodennäköisenä.
2. Laitan suhteellisen ok menestyvän (= yrityksen, josta yrittäjäkin saa normaalia palkkaa, vaikkei osinkoja merkittävästi) yritykseni konkurssiin, jolloin karenssin jälkeen saan itse ansiosidonnaista (jos kuulun johonkin liittoon, mihin en kuulu) ja miehenikin on pakko saada ainakin työttömyyskorvausta.
3. Irtisanon jonkun hyvän, pätevän, osaavan ja alalleni koulutetun työntekijäni ja siirrän hänen palkkansa miehelleni. Tässä vaihtoehdossa tosin lirii se, että kuka ne työt sitten tekee, mieheni ei nimittäin osaa ja jos koulutan ja laitan kouluun, siihen menee monta vuotta. Selviytymismahdollisuudet niin pitkälle ovat hyvin pienet.
4. Mieheni löytää jostain maagisesti oman alan töitään, jota pidän tässä taloudellisessa tilanteessa, hänen ikänsä huomioon ottaen, epätodennäköisenä.
5. Otamme avioeron ja muutamme eri osoitteisiin. Tässäkin tosin menee monta kuukautta ennenkuin sen eron saa ja tuntuu aivan kohtuuttomalta se, että meidän pitäisi rikkoa nyt meidän perhekin tullaksemme toimeen. Tiedän muitakin yrittäjiä, jotka ovat tätä harkinneet / näin tehneet. Tiedossa olisi myös kauhea säätö lasten huoltajuuksien kanssa.

Yrittäjän puolison asema on eriarvoinen palkkatyöläisen puolisoon nähden. Sen sentään voisi ymmärtää, että kaksi aikuista päättää ottaa tällaisen riskin, "yrittäjän riskin", mutta entäs jos synnyt yrittäjäperheeseen? Miksi meidän ruokakuntamme eli puolisomme, lapsemme, anoppimme ja alivuokralaisemme ovat riskissä jäädä aivan tyhjän päälle?

Lisäksi yritys on tässä muutenkin raa´assa kilpailutilanteessa eriarvoisessa asemassa joutuessaan elättämään yrittäjän puolisonkin. Siitä sitä sivukuluineen pitäis noin vain rutkasta useampi tonni kuussa lisää katetta (eli aivan huomattavasti lisää liikevaihtoa).

Haluaisinkin kysyä näiltä TE-toimiston tyypeiltä, että olisiko heidän tehtävänsä pikemminkin neuvoa etukäteen kuin rankaista jälkikäteen - ja millä moraalilla näitä mikroyrityksiä koskevia päätöksiä tehdään?

• Onko esimerkiksi oletusarvoisesti ihmisarvoista joutua pakosti työskentelemään yrityksessä, jonka alasta ei ole kiinnostunut tai jolle alalle ei ole koskaan halunnut ja jonka töitä ei pysty ilman monen vuoden koulutusta edes tekemään?
• Onko työyhteisölle - siis muillekin kuin perheenjäsenille - aina terveellistä ja mielekästä se, että isät ja tyttäret tai vaimot ja miehet ovat siellä työpaikallakin kinaamassa keskenään? Olisiko esimerkiksi virkailijan itsensä mielestä mukavaa, jos heillä kaikilla viereisessä pöydässä istuisi mies/vaimo ja toisella puolella kummatkin lapset sekä takana anoppi - tai muuten he eivät itse saisi töissä käydä, eivätkä muualtakaan saisi mitään rahaa?
• Tai onko kokonaistaloudellisesti suotavaa ajaa pieniä yrityksiä konkurssiin tällaisilla menettelyillä vai olisiko esimerkiksi valtiolle edukkaampaa se, että yritystoiminnalla edelleenkin tuotettaisiin suuremmat verot jne valtiolle, kuin se yhden satunnaisen puolison ansiosidonnaisen korvaus olisi?
• Onko tällaisessa tilanteessa realistista olettaa, että vaimo pystyisi tekemään joka päivä tuplapäivää sillä hypoteesilla, että hän omalla työllään pystyisi tekemään myös tuplarahaa (sekä jaksaisi että asiakkaita riittäisi)?
• Onko reilua ajaa yrittäjäperheitä avioeroon eväämällä heiltä toimeentulo, jolleivät näin tee?
• Eikö se riitä, että perheessä on yksi, jolla ei ole sairaslomia tai muitakaan lomia, eikä mitään lain tuomaa perusturvaa tai suojaa?
• Onko valtiolle viisaampaa pakottaa ihmiset harmaisiin töihin, kuin kannustaa lailliseen ja verot maksavaan toimintaan? Olisiko meidän siis pitänyt pitää mies kirjoilla työttömänä, mutta hän "omaksi ilokseen" veisi paketteja postiin? Ai niin, mutta hän on silti yrittäjän puoliso, joten "päätoiminen yrittäjä"...
• Onko parempi kannustaa yrittäjäksi, noin työttömyyskorvauksen suuruisella starttirahalla, vai pakottaa yrittäjäksi haluavat yrittäjien puolisot tai lapset jäämään työttömyyskorvauksella kotiin?
• Onko ihme, että eräät yrittäjätahot miettivät jopa tämän tilanteen viemistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen?

Terveisiä Suomesta. Täällä on hyvä elää ja yrittää.
Alkakaa hei muutkin yrittäjiksi. Ja menkää yrittäjien kanssa avioon!
(Auttaa muuten kummasti jaksamaan tehdä kahden ihmisen työt, kun pitää murehtia yöt päivät, että millä rahalla sitä ostais ruokaa huomenna - ja loppuajan täyttelee kaikenmaailman selvitys- ja valituslomakkeita seuraavat pari vuotta.)

P.S. Kerro kommenteissa oma tarinasi!
Kommentointia löytyy myös #sori15 -ryhmän facebook-sivujen ketjusta.

Jälkeenpäin kirjoitettua:
18.10.2015 Antti Koskela blogasi tästä aiheesta, ehdottaen kansalaisaloitetta.
20.10.2015 Myös Taloussanomat kirjoitti tästä asiasta. Kannattaa lukea myös kommentit, vaikka sielläkin on väleissä jotain rasistista sössötystä. En kylläkään kuulu Suomen Yrittäjänaisiin, mutta se lienee haitanne...
20.10.2015 myös Suomen Yrittäjät uutisoi tilanteesta.
26.10.2015 Aamulehti uutisoi yrittäjän perheenjäsenten heikosta työttömyysturvasta. Mukana tapauksemme.
27.10.2015 Ertolta tuli kirje, jossa ilmoittivat perivänsä takaisin osan ainoasta maksetusta ansiosidonnaisesta.
1.11.2015 (noin 10 kk työttömäksi joutumisen jälkeen) emme edelleenkään ole saaneet miltään taholta mitään päätöstä, josta voisi valittaa. Soittelimme muutamaankin kertaan perään ja Ertosta lopulta neuvottiin meitä, että mitään erillistä ilmoitusta valitusluvasta ei tule, mutta tulevaan ilmoitukseen siitä, että eivät aio maksaa enää ansiosidonnaista, voi valittaa. Lähetimme siis valituksen kirjallisena.
2.11.2015 Sori15-ryhmän Sanna Edelman-Dominguesia haastateltiin YLE:ssä ja hän sai toiselta haastateltavalta, Riku Hautamäeltä, ELY-ssä työskentelevän työttömyysturva-asiamiehen yhteystiedot, jonka pitäisi Rikun mukaan auttaa meitä. Lähestyimme asiamiestämme kirjallisesti kolmesti, emmekä saaneet häneltä mitään vastausta. Hän ei myöskään koskaan vastaa puhelimeen, vaikka yritimme viikkokaupalla soitella, eikä soita takaisin.
15.12.2015 soittelimme Ertoon perään ja kyselimme, että onhan valituksemme mennyt eteenpäin. Kuulemma on, mutta "siinä kestää" ja "siellä on ruuhkaa" ja "vastaus tulee sitten joskus".
31.12.2015 saimme Ertosta kirjallisena tiedon, että valituksemme on mennyt eteenpäin. Emme siis päätöstä, vaan tiedon, että se on mennyt eteenpäin.
27.1.2016 Mieheni on ollut tänään vuoden työttömänä, eikä valitustamme ei ole edelleenkään käsitelty. Perheemme roikkuu löyhässä hirressä kun mies ei saa kunnollista palkkaa - eikä siis sitä hänelle kuuluvaa ansiosidonnaista, ei edes soviteltuna. Mitä meidän ajateltiin syövän? Kynsiämme? (Tämän blogauksen on muuten lukenut noin 100 000 ihmistä. Kiitos siitä.)
29.1.2016 Saimme tietää, että juttumme on edennyt muutoksenhakulautakuntaan, joka on tuomioistuintyyppinen elin. Tulemme todennäköisesti saamaan päätöksen syys-lokakuussa 2016 ja 91,5% todennäköisyydellä se on kielteinen. (Arvioni nojaa Kelan sivuilta löytyviin tietoihin ja puhelustamme lautakuntaan, käsittelyajat ovat kuulemma pitenemässä.) Tämä on lienee se laissakin puhuttu "kohtuullinen käsittelyaika".
9.2.2016 Koska mieheni on nyt tuomittu yrittäjäksi, yritimme hakea hänelle YELiä, mutta koska hän ei omista ainuttakaan osaketta yhtiöstäni, ei ELO:n mielestä häntä voida laittaa YELin maksajaksi. Saimme myös otteet laista, jonka perusteella yksiselitteisesti voidaan todeta, ettei hän täytä yrittäjyyteen vaadittavia lain kohtia. Tämän lisäselvityksen siirsimme liitteenä myös muutoksenhakulautakuntaan. Elon sivuilta löytyy ohjeita kenelle YEL on sopiva. Jos nyt siis kumpi tahansa meistä jää kokonaan työttömäksi, meillä on pitkä karenssi ja/tai emme ole ollenkaan oikeutettuja työttömyysturvaan.
13.5.2016 Suomen Yrittäjät ehdottaa, että Yrittäjän käsite muutettava myös työttömyysturvassa vastaamaan yrittäjän eläkelain määritelmää tai vähintään perheenjäsenet, jotka eivät omista yrityksestä mitään, poistetaan työttömyysturvassa yrittäjämääritelmän alta. Muutoksenhakulautakunnasta ei ole kuulunut pihaustakaan ja oletan, että työttömäksi joutumisesta ehtii kulua kaksi vuotta ennenkuin saamme vastauksen - ja tuskin se vastaus on sittenkään meille suopea. Terveisiä vain "yrittäjämyönteisestä" byroslaviasta.
27.1.2017 Mieheni päätyi työttömäksi tasan kaksi vuotta sitten. Muutoksenhakulautakunta ei ole "ehtinyt" käsitellä asiaamme. Asuntomme on nyt myyty. On hyvin vaikeaa olla olematta katkera.
31.1.2017 Muutoksenhakulautakunnan päätös tuli ja se on negatiivinen. Mitään emme siis saa. Case closed.

Toisin kuin yleisesti kuvitellaan, ei kauppaa voi noin vain perua. "Tuotteen ostaminen merkitsee sopimuksen tekemistä, eikä sopimusta voi kumpikaan osapuoli yksinään muuttaa. Kauppaa ei siis voi yleensä perua, vaikka tulisikin katumapäälle" sanoo Kilpailu- ja Kuluttajaviraston ohje (kts. linkit artikkelin lopusta). Kuitenkin kun asiakas peruu tai jättää lunastamatta tilauksensa, saattaa yrittäjä olla melkoisessakin pulassa. Uuden yrittäjän kannattaakin vähintäänkin varautua siihen, että joskus - onneksi melko harvoin - tavarat jäävät varastoon tai rahojaan ei saa.

Tässä yrittäjäurani ajalta esimerkkejä oman ja tuttavayrittäjieni tilanteista, joissa asiakkaalla on ollut mielestään oikeus perua tilauksensa / pyytää alennuksia / olla maksamatta tilaustaan:

• Mies ei oppinutkaan tanssimaan tanssikursseilla.
  -> Tulisiko kaikissa koulutuksissa olla jonkinlainen koulutettavasta riippumaton oppimistakuu?
• Asiakas ei kampaajalle mennessään osannut kertoa mitä hän haluaisi hiuksilleen tehtävän, mutta halusi uudistusta. Kampaaja kyseli monta seikkaa, mutta asiakas aina vaan sanoi, että kampaajalla on nyt vapaat kädet. Kun leikkaus ja värjäys oli valmis, asiakas ilmoitti, ettei pidä siitä eikä ole valmis maksamaan siitä.
  -> Onko myyjällä tässä tilanteessa vastuu antaa alennuksia tai jättää laskuttamatta?
• Asiakkaalle on alettu valmistamaan mittatilauspukua, useine sovituskäynteineen. Juhlat kuitenkin peruuntuvat, joten puvulle ei ole sillä hetkellä tarvetta, joten hän peruu tilauksensa.
  -> Onko myyjän "syy", että juhlat peruuntuvat ja nollaantuuko myyjän siihen asti tekemä työmäärä jotenkin?
• Asiakkaan kanssa tehdyn kirjallisen sopimuksen perusteella on puusepäntyönä valmistettu useita ovia. Noutopäivän aamuna asiakas lähettää tekstiviestin, jossa kerrotaan homman peruuntuvan.
  -> Sopimusrikkomuksen lisäksi onko tekstiviesti sopiva media perua tilaus?
• Asiakkaalle t-paitoihin tehty painatus on asiakkaan mielestä noin 0,5 - 1 cm verran liian ylhäällä (noin 1-2% tuotteen kokonaispituudesta), joten tuotteet ovat hänen mielestään "täysin käyttökelvottomat", eikä hän suostu maksamaan niistä mitään.
  -> Missä kulkee raja, milloin tuote on käyttökelvoton?
• Asiakas osti tuotteen, joka on esikutistamaton ja josta sanottiin ja jonka pesulapussa luki, että se kutistuu sitten 10%. Tuote kutistui pesussa noin 10%, joten asiakas halusi peruuttaa kaupat.
  -> Onko myyjän syy jos tuote käyttäytyy kuten sen on luvattu käyttäytyvän?
• Asiakas päättää, että hänen valitsemansa tuoteväri ei sittenkään ole hyvä, joten hän haluaa vaihtaa tuotteet. Toinen asiakas on alusta lähtien puhunut ottavansa oranssit tuotteet, mutta on sittemmin vaihtanut mieltään ja onkin ottamassa harmaat tuotteet, mutta unohtaa mainita siitä myyjälle. Näin ollen asiakkaan mielestä hänelle toimitettu oranssi tavara on väärää ja vastuu on myyjän.
  -> Onko myyjän otettava siis tuotteet nyt varastoonsa ja tilattava uudet tuotteet, vaikka virhe ei ollutkaan hänen?
• Asiakas on tilannut tuotteita, joihin painetaan hänen yrityksensä logo. Neljästä kehoituksesta huolimatta hänelle ei ole saanut lähettää mallikappaletta tuotteesta. Kun tuhansien eurojen arvoinen toimitus on tehty, lopullinen tuote on kuitenkin ollut materiaaliltaan erilainen, kuin minkälaiseksi hän sen nettikuvan perusteella kuvitteli.
  -> Onko myyjällä tässä tilanteessa vastuu antaa alennuksia tai jättää laskuttamatta?
• Asiakas ei tilatessaan tuotteita lukenut tuoteselostetta internetsivujen tuotekortista, hänelle lähetetystä sähköpostista eikä tilausvahvistuksesta, sillä hänellä oli "muiden töidensä takia liian kiire keskittyä asiaan". Hänelle toimitettiin tavarat, joiden saavuttua perille asiakas oli täysin hämmästynyt tuotteeseen liittyvistä seikoista, jotka oli hänelle vähintään kolmesti ilmoitettu.
  -> Millä keinoin myyjä olisi vielä voinut varmistaa, että asiakas haluaa tilata sitä, mitä hän ilmoittaa haluavansa tilata? Jos tuote on tuoteselosteen mukainen ja virheetön, onko sillä palautusoikeutta?
• Asiakkaan tilauksessa on kirjoitusvirhe, joka on näkynyt tilausvahvistuksessa, joka on hyväksytty, joten lopullisessa tuotteessa on myös kirjoitusvirhe.
  -> Kumman virhe tällöin on?
• Asiakas on käsitellyt ja/tai säilyttänyt tuotetta hänelle kirjallisena toimitettujen hoito-ohjeiden vastaisesti ja tuote on mennyt pilalle, joten hän haluaa rahansa takaisin.
  -> Millä keinoin myyjä voisi vielä paremmin varmistaa, että asiakas osaa käsitellä tuotetta oikein?
• Asiakas halusi internetsivujensa löytyvän paremmin Google-haulla, joten hänelle tehtiin hakukoneoptimointia. Hän itse ei kuitenkaan halunnut tuottaa sivuilleen juurikaan sisältöä, joissa niitä hakusanoja olisi viljelty. Tästä huolimatta optimoinnilla saatiin hyviä tuloksia ja sivuille kävijöitä. Kävijät eivät kuitenkaan jättäneet juurikaan tarjouspyyntöjä, ehkäpä juuri sivujen visuaalisen epä-houkuttelevuuden ja vaillinaisen sisällön vuoksi, joten asiakas kieltäytyi maksamasta työstä.
  -> Mikä on asiakkaan oma vastuu yhteistyön tuloksissa? Tuleeko onnistumisen tulokset mitata toteutuneissa kaupoissa vai siinä mitä luvattiin, eli hakukonelöydettävyydessä?
• Tiettyjen tilaustavaroiden kohdalla asiakkaalle on etukäteen, mallikappaleiden äärellä, ilmoitettu, että jos tilaus tehdään, tulee tuotteista maksaa tilaus/varausmaksu, jota ei palauteta vaikka hän tulisi toisiin aatoksiin. Tämä johtuu yleensä siitä, että kyseessä on arvokkaampi tavara, asiakasta varten valmistettava tuote tai sellainen harvinainen tuote, jota ei todennäköisesti saa ainakaan moneen vuoteen myytyä kenellekään muulle.
  -> Tulisiko asiakkaalle palauttaa käsirahat hänen tullessaan toisiin aatoksiin, vaikka tilatessa on kerrottu, että niin ei tehdä? -> Mitä tapahtuu jos et suostu asiakkaan vaatimuksiin, sillä yrityksesi lainmukainen politiikka on se? Linkeissä, artikkelin lopussa, esimerkki tilanteesta. *)
• Asiakas palauttaa tilaamansa tuotteet antamatta palautukselle mitään syytä.
  -> Yrittäjälle rahteja kertyy tuotteiden saapumisesta hänelle, niiden lähetyksestä asiakkaalle, asiakaspalautuksesta asiakkaalta takaisin yritykseen sekä tuotteiden mahdollisesta palautuksesta takaisin tehtaalle. Kenen vastuulla on maksaa postikulut, jotka painavissa tavaroissa voivat nousta satoihinkin euroihin?
• Asiakas jatkuvasti tilaa tavaraa, mutta lähes aina sitten palauttaa tuotteet.
  -> Tilausten käsittely, pakkaus, postiin vienti ja rahdit vievät aikaa ja rahaa. Lisäksi monet tuotteet, kuten vaatteet, eivät palautuessaan useinkaan ole enää priimoja. Asiakkaita ei voi kuitenkaan lisätä millekään "mustalle listalle". Mitä siis tehdä tilanteessa?
• Asiakas tilaa tuotteita jälleenmyyntiin, muttei sitten saakaan tuotteita myytyä, joten haluaa palauttaa myymättä jääneet tuotteet.
  -> Voidaanko olla varmoja siitä, että tuotteet ovat edelleen myyntikelpoisia? Mitä jos tuotteissa on näkyvää likaa - tai mitä jos tuotteet haisevat vaikka märälle koiralle tai homeelle?
• Asiakas on ensin ilmoittanut deadlinen muutaman kuukauden päähän ja on laskettu, että tuotteet ehtivät hyvin siihen. Tuotanto aloitetaan. Noin viikon päästä asiakas kuitenkin ilmoittaa tarvitsevansa ne aikaisemmin. Koska eräiden tuotantoon tarvittavien osasten saapuminen maahan kestää, ei toimitusta voida luvata uuteen aikatauluun. Näin ollen asiakas yksoikoisesti ilmoittaa sitten tilaavansa tuotteet jostain muualta.
  -> Onko myyjän automaattinen vastuu ottaa takkiinsa siihen mennessä tehty työ? Tuotteet ovat jo rahdissa matkalla tänne, eikä rahtia voi kesken matkan kääntää - kuka maksaa kustannukset?
• Asiakas ei vastaa tuotetilauksen jälkeen kuukausikaupalla mihinkään yhteydenottoihin. Sähköpostien, vastaajaviestien ja jopa tekstiviestien jälkeenkään mitään ei kuulu. Lopuksi tuotteet palautetaan tehtaalle. Sitten, yht´äkkiä, eräänä kauniina päivänä asiakas herää ja ilmoittaa tulevansa hakemaan nyt ne tuotteet. Hänelle ilmoitetaan, että ne on jo palautettu, josta syystä hän saa hillittömän raivokohtauksen.
  -> Miten pitkään tuotteita tulee pitää asiakkaalle varattuna? Jos tilaus on todella arvokas, voidaanko olettaa, että yrittäjällä on varaa ja tilaa pitää tuotteita useita kuukausia makaamassa varastossaan, siinä toivossa, että joku joskus haluaisi ne?
• Asiakas pyysi kehittämään heidän projektiinsa 12 reseptiä, jotka piti olla tarkkaan mietittyjä, tiettyjen speksien mukaan. Kun hänelle lähetettiin reseptit, ei kuulunut mitään. Kun hänelle ilmoitettiin, että niitä aletaan kuvaamaan, ei kuulunut mitään aikoihin. Kuukausien hätistelyn jälkeen he ilmoittivat, ettei heillä sittenkään ole projektiin budjettia.
  -> Kenen pitäisi korvata työhön käytetty aika ja panostus?
• Omassa yrityksessäni myymme velaksi vain jos tilaavalla yrityksellä ei ole ennestään voimassa olevia luottomerkintöjä. Jos luotollamyymislupaa ei tule, laskutamme etukäteen. Tämän toimintatavan jotkut ovat kokeneet niin "loukkaavaksi", että ovat kieltäytyneet maksamasta. Toisista ei taas laskun kirjoittamisen jälkeen maagisesti kuulu koskaan mitään.
  -> Tulisiko yrityksemme silti myydä velaksi, vaikka luottoyhtiö ei sitä suosittele?
• Asiakas ei maksa, sillä hänellä ei ole rahaa ja "pankkilainaa hän ei lähde hakemaan". Myyjä joutuu siis odottelemaan rahojaan usean kuukauden ajan tai ei saa niitä koskaan.
  -> Onko toinen yrittäjä siis pankki, josta voi lainata kysymättä etukäteen lainaa?

Mitä sitten tapahtuu kun käsissäsi on asiakkaan tilaamaa tavaraa useilla kymmenillä tuhansilla euroilla?

• Voit ilmoittaa asiakkaalle, että kaupan peruuntuminen ei käy, ainakaan ilman vahingonkorvausta eli purkurahaa. Käytännössä kuitenkin useimmiten useimmat yrittäjät eivät uskalla alkaa pitämään puoliaan, vaan laskevat, että on parempi ottaa tilauksesta takkiin kuin lähteä käräjöimään asiasta tai päätyä some-raivon mustamaalaamaksi.
• Jos tuotetta ei ole modifioitu, voit yleensä palauttaa ne tehtaalle. Tällöin toki maksettavaksesi jäävät kaikki rahdit. Tätä asiakkaasi ei yleensä tule ajatelleeksi sen enempää, kuin turhaan tekemääsi työmäärää.
• Voit yrittää myydä modifioimattomat tuotteet jollekulle tavarat, yleensä reippaalla alennuksella ja toivoa, että saisit edes omasi pois.
• Jos taas tuotteisiin on tehty muutoksia, kuten logopainatus, voit yrittää neuvotella ne tilanneelle taholle edes jollakin diilillä. Eihän tuotteilla nimittäin kukaan muukaan mitään tee.

Huomaa, että yritysten ja yksityisten kanssa tehdyissä kaupoissa pätevät eri säännöt (kauppalaki versus kuluttajansuojalaki). Kuluttajapuolella esim. koti- ja etämyynnissä kuluttajalla on 14 vuorokauden palautusoikeus, ilman perusteluja. Monet kuluttajien kanssa asioivista yrityksistä ottavat vastaan kaikki palautukset, mukisematta. Olen kuullut Stockmannille palautettavan rikkinäiseksi käveltyjä kenkiä, steariinilla sotkettuja pukuja, pissalle haisevia housuja ja rikottuja astioita. Monet verkkokauppayrittäjät saavat jatkuvasti takaisin noutamattomia postiennakkolähetyksiä, avattuja tuotepaketteja, intiimituotteita (joita ei palautusoikeus edes koske) sekä huonosti pakattuja, palautuskuljetuksessa rikkoutuneita tuotteita. Yritystoimintaa suunnitellessaan kannattaakin tehdä joku hypoteesi näiden palautusten määrästä ja kustannuksista ja siirtää ne sitten myyntituotteiden hintaan - tai varautua siihen, että pahimmassa tapauksessa someraivoajat yrittävät ympäri internettiä tuhota yrityksesi mainetta.

Kerro ihmeessä kommenteissa oma tarinasi!

Linkkejä:

1. *) Petri Heiken facebookiin lataama video, jossa he käyvät kinaamassa mattoliike ELSE:ssä varausmaksun palautuksesta. Sama henkilö on postannut tätä raivoaan myös monelle internetforumille. Näiden henkilöiden mielestä heillä oli oikeus saada rahansa takaisin tai vaihtaa tuotetta, vaikka heille ja heidän tuttavalleen jo aiemmin oli jo ennen tilausta ja tilausta tehdessä ilmoitettu, ettei näin tehdä. Lisäksi heillä oli mielestään oikeus jatkuvalla syötöllä häiriköidä kyseistä yritystä sähköpostitse ja puhelimitse niin pitkälle, että heille oli ilmoitettu, ettei heidän uhkailuihinsa enää vastata - sekä salakuvata sen, kun he käyvät joukolla uhkailemassa ja mouhoamassa liikkeessä. Lisäksi heidän mielestään yrittäjälle on oikein se, että videota levitellään netissä, jolloin tilanteesta, kaupan ehdoista, yrittäjälle jo aiheutetusta haitasta, uhkailuista ja muista seikoista tietämättömät liittyvät tähän someraivoon julistamalla yrityksen boikottiin ja uhkailemalla mm. vahingoittaa yrittäjiä ja polttaa kyseisen yrityksen toimitilat. Näinkin siis voi toimia, vaikka kuluttaja-asiamies tai mikä tahansa taho olisi asiassa yrityksen puolella.
-> Olisiko näin jälkiviisaana vaan kannattanut maksaa se 100 euroa takaisin? (Itse olisin ehkä maksanut, siksikin, että riitely vie niin paljon energiaa ja aikaa...)
-> Entä mitä käy liiketoiminnalle jos jokaiselle se maksetaan mukisematta? Jostain syystähän sellainen maksu on käytössä, olisikohan aiempien asiakkaiden kuluttajakäyttäytymisen perusteella päädytty tällaiseen toimintatapaan?
-> Someraivoajat keskittyvät siihen, että "kaksi tuntia tilauksen jälkeen" ... niin. Kauanko asiakasta palveltiin, jotta ylipäätään päästiin tilaukseen? Entä mitä maksaa kun tehtaalta varataan tuotantoslotti tulevan tilauksen toteuttamiseen? Riittääkö satanen (sis alv.) edes korvaamaan niitä?
-> On sitten kumpi tahansa oikeassa, onko siltikään oikein, että minkä tahansa liikkeen maineen voi tuhota yksipuolisesti yksittäinen epätyytyväinen kuluttaja?
-> Miten sinä palvelisit asiakasta, joka on jo huutanut ja ahdistellut sinua puhelimitse ja sähköpostitse öin päivin usean kuukauden ajan? Onnistuisitko olemaan näinkin rauhallinen, kuin myyjät videolla?
-> Tulisiko kyseisen liikkeen haastaa tämä ahdistelija oikeuteen kunnianloukkauksesta? Jos liike voittaa kyseisen oikeudenkäynnin, onko liikkeellä sittenkään keinoja maineensa palautukseen? Nettihän on jo täysi näitä juttuja.
-> Nakertaako asiakkaan uskottavuutta se, että hän jopa valehtelee videolla?

2. Laki: Kilpailu- ja kuluttajavirasto: Kaupan peruuntuminen

3. Minilex: Tavaraa koskevan tilauksen peruuttaminen ja Velvollisuus noutaa tai vastaanottaa tavara

Kuva: Vasemmistoliiton kansanedustaja Li Andersson esittelee taloustajuaan Twitterissä
- Twiittaamalla Androidillaan. Miten meni, noinniinku omasta mielestä?

Irtisanomissuoja: Microsoft, Salon tilanne ja Vasemmistoliiton ratkaisu tilanteeseen

Olen ahkerasti seurannut eri medioista sekä uutisointia että paikallisten kommentteja Salon tilanteesta. Ensin lähti Nokia, nyt lähtee myös Microsoft. Täytyy kyllä sanoa, että melkein itku tuli kurkkuun kun mietti miten pahassa ahdingossa monet perheet ovat. Monelta ei ole lähtenyt pelkästään työpaikka, vaan myös esim. kodin arvo on pudonnut - kuulemma kukaan ei halua muuttaa alueelle, jossa ei ole töitä. Jos kodista onkin velkaa, on sen maksu työttömänä mahdotonta, mutta omaisuutta ei myöskään saa myytyä, ainakaan järkevään hintaan.

Onneksi nyt monet poliitikot ovat heränneet tilanteeseen ja Microsoft itsekin lupasi tehdä enemmän kuin laki velvoittaa. Mitä tämä sanahelinä sitten tulee tarkoittamaan, se jää nähtäväksi. Toivon todella täydestä sydämestäni, etteivät lupaukset jää poliittisiksi mediamielistelyiksi.

Vasemmistoliiton - tai ainakin Li Anderssonin - ajatusmallissa on kuitenkin jotain pahasti pielessä. Mikäli jonkun on pakko, siis pakko irtisanoa, on sen oltava mahdollista. Irtisanomissuoja on nyt jo moninkertainen itse työpaikkansa lopettamiseen nähden, eli työntekijän on helpompi lähteä kuin työnantajan antaa potkut.

Tervettä yritystoimintaa ja erityisesti työllistymistä vauhdittaa maalaisjärjen rajoissa oleva työnantajariski. Mikäli työnantajariskejä lisätään, johtaa se siihen, että yhä harvempi uskaltaa palkata.

Tällä en hae sitä, että pitäisi olla jotenkin helppoa ja huoletonta potkia ihmisiä ees taas mielivaltaisista syistä, vaan sitä, että todellisen tarpeen tullessa se on järkevästi mahdollista. Väittäisin, että lähestulkoon kaikki yrittäjät rekrytoidessaan ovat hyvässä hengessä antamassa työntekijälle mahdollisuuden ja mahdolliseen irtisanomisen taustalla ovat aina erittäin painavat ja pitkään vaivanneet syyt, jotka ovat aiheuttaneet peruuttamatonta vahinkoa yrityksen taloudelle ja/tai työilmapiirille. Irtisanomistilanteessa, johtuu se sitten esimerkiksi työntekijän tehottomuudesta, epärehellisyydestä tai sopimattomuudesta työyhteisöön taikka tuotannollis-taloudellisesta tilanteesta, yleensä pyritään pelastamaan edes osan työntekijöistä toimeentulo. Mikäli uppoavasta laivasta ei vähennetä painolastia, se uppoaa kokonaan. Mikäli siis solidaarisuudesta kaikkia kohtaan tuhlataan rahaa liian pitkään, se kostautuu kaikille. Kaikille. Ei pelkästään yrittäjälle.

Vaikka kukaan ei ole korvaamaton, ei kukaan vähänkään järkevä yrittäjä tietenkään halua luopua hyvistä työntekijöistä. Uuden työntekijän kouluttaminen "talon tavoille" ja spesifisen työtehtävän rutineeihin vie jopa vuoden. Missään tapauksessa keskimääräiselle työnantajalle ei ole taloudellisesti taikka emotinaalisesti järkevää vaihtaa ketään, se vaikuttaa sekä töiden kasautumiseen että työpaikan yleiseen ilmapiiriin. Työnantajan kannattaa toki miettiä sitäkin, että mikä mieli jäljelle jääville työntekijöille jää - vain työpaikassaan viihtyvä tekijä on motivoitunut ja sitä kautta tehokas. Lisäksi, usko tai älä, aika moni meistä yrittäjistä on hyvinkin empaattinen ja viimeiseen maailman tappiin yrittää pitää hyvää huolta omistaan. Työntekijöitä ei kannattaisi välttämättä tituleerata ystävikseen, mutta sen kaltaisia heistä monelle meistä ideaalitilanteessa tulee.

Kaunis perusajatus voisi olla, että minä palkkaan ja olen palkkaamatta ketä haluan, onhan firma minun. Valtiovallan ja liittojen keppi (ilman porkkanaa) kuitenkin ulottuu niin pitkälle, ettei edes minulla, yrityksen perustajana ja omistajana, ole kohta mitään sanavaltaa kuka minulla työskentelee. Samaan aikaan minulla ei ole mitään sosiaalietuuksia eikä oikeuksia itselläni, mutta koko vastuun saan kantaa ja kalliin, jopa konkurssiin vievän laskun maksaa virherekrytoinneista. Lisäksi jos firmalla alkaa mennä huonommin, en saa vähentää väkeä, vaan koko firma on kaikkine työntekijöineen siis pakko ajaa karille? Empatiaa voisi tällaisessa tilanteessa herua myös niille muille työpaikkansa menettäville ihmisille, jos ihmisraunioksi ja mahdollisesti ikuiseen velkakierteeseen ajettua yrittäjää ei oteta huomioon.

Tässä nyt puhun pienyrittäjänä. Se onkin sitten kokonaan toinen juttu jos Microsoftin tapaiset jättifirmat lakkauttavat toimipisteitä vain suurempien voittojen perässä. Sellaistakin toki tapahtuu, mutta yritystoiminnan kokonaisuudessa se kuitenkin on erittäin harvinaista, ehkä 0,5 % firmoista tekee niin. Silti ja siksi en tajua ajatusmallia, jossa koko irtisanomissuojaan lähdettäisiin puuttumaan, lyötäisiin 99% meistä pienistä sen 1% suurista takia. 

Mitä sitten tulee Microsoftin tilanteeseen, olisi voitu vuosia sitten keskustella esimerkiksi siitä, että mitä tuotekehityksessä meni pieleen, olisiko kyseinen firma voinut alkaa tehdä jotain muuta jne, jolloin nämä irtisanomiset oltaisiin - ehkä - ainakin osittain - voitu välttää. Kuitenkin ihmettelen, että olisiko Li:n mielestä Microsoftin siis pakko jatkaa tuotteiden tappiollista valmistusta? Kuinka pitkään? Kunnes loppukin firma menee nurin? Vai nousisiko kyseisten laitteiden myynti maagisesti jos irtisanomissuojaa parannettaisiin? Vai onko koko twiitti vain mediatemppu "barrikaadeilla köyhän, työtätekevän kansan edessä"? Tällä kommentilla ei kyllä olla kenenkään asialla. Meille kaikille on parempi mitä useammalla on töitä -> varaa ostaa asioita -> raha kiertoon. Kannattaisi siis keskittyä työllistymistä edistäviin asioihin ja vaikkapa siihen, että Suomen palkkaus- ja verotusmalli olisi yritysmyönteinen ja kannattava - että tänne haluttaisiin tulla eikä toisinpäin.

Lisäksi, jos irtisanomissuojaa on oikeasti tarpeellista käpälöidä, voitaisiin pikemminkin evaluoida irtisanomisten syitä: Mikäli irtisanominen tehdään taloudellisista tai henkilökohtaisista syistä, voisi asiaa käsitellä eri tavalla kuin irtisanomisia vain osakkeenomistajien saamien suurempien osinkojen toivossa. Tosin jälkimmäisessäkin kyse on liiketoiminnasta. Yrityksen kuitenkin on tarkoitus tehdä voittoa, ei olla sosiaalitoimisto. Valitettavasti.

Muutamia työntekijän ja työnantajan oikeuksia:
- Työntekijän irtisanomiseen eivät saa johtaa sairauslomat, äitiyslomat tai sellaiset syyt.
- Työnantajan palkanmaksuvelvollisuuteen eivät kuitenkaan vaikuta yrittäjän sairauslomat, äitiyslomat tai mikään muukaan.
- Työntekijää ei voida velvoittaa korvaamaan / työpanoksellaan korjaamaan tekemäänsä vahinkoa. Artikkelini aiheesta: Ihan pimeitä hommia - kun yrittäjä jää yksin
- Yrittäjä korvaa omat ja työntekijöidensä virheet. Tästä on netti pullollaan esimerkkejä, mutta tässä yksi artikkeli aiheesta muualla: #sori15 -blogi - Työntekijäni on riistäjä

Irtisanomissuoja nykyisellään:
- Jos työntekijä irtisanoutuu, saa hän lopettaa työt 0,5 - 1 kk. Jos hänet irtisanotaan,
on irtisanomisaika 0,5 - 6 kk + lomat. (edit: Pituus riippuen myös TESistä, katso kommentit).
- Työntekijän irtisanoutuminen ei ole koskaan laiton, eikä työnantajalla ole laillisia keinoja estää irtisanoutumista.
- Jos työntekijä irtisanotaan, liiton lakimiehet ottavat yrittäjään yhteyttä mikäli irtisanomisessa on jotain epäselvää. Epäselvästä tai huonosti perustellusta irtisanomisesta voi saada jopa kahden vuoden palkkasakot.
- Kuntien työntekijöillä on jopa 5-10 vuoden irtisanomissuoja.
- Irtisanominen vedoten tuotannollisiin ja taloudellisiin seikkoihin tuo 9 kk karenssin, jona aikana työnantaja ei voi ottaa uusia työntekijöitä samoihin tehtäviin tai on otettava sama henkilö takaisin kyseiseen työtehtävään.
- Yrittäjän irtisanomissuoja eli käytännössä työttömyyssuoja: nolla, mitään. Neljän - kuuden kuukauden karenssi yritystoiminnan lopettamisen jälkeen.

Irtisanomistilanteen ansiot:
- Työntekijät 3-6 kk - jopa 1 vuosi palkkaa + liitosta 500 päivää ansiosidonnaista.
- Kuntien työntekijöillä jopa vuosien palkka.
- Yrittäjällä ei edes Kelan rahaa jos puolisolla on tuloja / liitoksissa maksettuun YELiin ansiosidonnaisena / kassakohtainen. Monessa tapauksessa käytännössä karenssiajan jälkeen muutamia satasia.

Aihetta täydentäviä artikkeleitani:
Työntekijän palkkaamisen riskit
#sori15 sanoma ja kommenttien taso
Vitaali yritystoiminta, yhden hitin ihmeet ja "paskat liikeideat"
Miinusmerkkiset ja plusmerkkiset kansalaiset - keiden kaikkien eläminen yrittäjän pitää kustantaa.

Li:n twiitti osoittaa vakavaa tietämättömyyttä, huonoa tilannetajua, työllistymistä vaikeuttavaa ja suppeakatseista näkemystä palkkaamisesta ylipäätään sekä ymmärtämättömyyttä taloudellisen tilanteemme vaatimista lääkkeistä. Suosittelisin käymään taloustiedon koulut ja kurssit uudelleen sekä alkamaan yrittäjäksi, kasvaisi tuo ymmärrys talousmaailmasta kummasti. :)

Linkkejä maailmalla, aihetta sivuten:
Minilex - Mitä tarkoittaa työntekijän irtisanomissuoja?
Iltalehti - Kuntien työntekijät menettävät vuosien irtisanomissuojan
Uusi Suomi - Suomi-pommi: Li Anderssonin lausunto kuohuttaa
Keskisuomalainen - Yrittäjällä ei ole turvaverkkoa

Jos lähdetään siitä oletuksesta, että kaikki meidän varat ovat jossain vaiheessa tehneet menneet ja nykyiset yrittäjät sekä heidän työntekijänsä, voidaan ajatella, että kaikki itse ansaitsemamme ja perimämme omaisuus on alunperin lähtöisin jonkun yrittäjän kassavirrasta. Näistä kassavirroista on vuosisatojen aikana maksettu kymmenyksiä ja veroja, joilla on sitten tätäkin yhteiskuntaa rakennettu, palkattu virkamiehiä ja luotu sosiaaliturva.

Ylläolevassa kuvassa Suomi 2015. Kelta-oranssi-ruskealla on merkitty yksiköt, jotka ottavat rahaa tuottamatta sitä ja sinisellä rahaa itselleen ja muille tuottavat yksiköt. Kumpaa kuvassa on enemmän?

Lähitulevaisuudessa 1-2 yrittäjää tulee siirtymään työttömien leiriin ja loput suurista ikäluokista eläkeläisten leiriin. Kymmenessä vuodessa eläkeläisten määrä on kasvanut yli 175 000:lla. Jos jo nykymallissa eläkeläisiä on enemmän kuin työläisiä, miten käy pian taloudelliselle huoltosuhteelle?

Keiden kaikkien eläminen yrittäjän pitää kustantaa?

Jos lähdettäisiin suoraviivaisesta odotuksesta, että yrittäjän (riippumatta onko hän yksinyrittäjä vai työnantajayrittäjä) kassaan tuleva raha pyörittäisi erilaisten välikäsien kautta tämän maan taloutta - ja laskettaisiin tästä raaka keskiarvo, olisi kaavio seuraavanlainen:

Keskimäärin yhdellä yrittäjällä olisi siis katettavanaan noin 17 hengen eläminen sekä kaikki terveydenhuoltoon / koulutukseen jne liittyvät kulut.

Jos taas lähdetään siitä olettamuksesta, että yksinyrittäjät kattavat suurinpiirtein omat kulunsa ja rahaa kiertoon asti tekevät työnantajayrittäjät, olisi kaavio seuraavanlainen:

Keskimäärin yhdellä työnantajayrittäjällä olisi siis katettavanaan 50 hengen eläminen sekä kaikki terveydenhuoltoon / koulutukseen jne liittyvät kulut.

Onko realistista olettaa, että edes melko viraalilla liiketoiminnalla pystyy tuottamaan riittävästi veroja tällaisen väkimäärän elättämiseen ja onko sellaisten veromäärien jälkeen liiketoiminta edelleen yrittäjälle kannattavaa?

Mitä rahavirrasta jää yrittäjälle itselleen käteen?

Ylläolevassa kuvassa verot on merkitty pinkillä, työntekijöiden palkat vaaleansinisellä, muut kulut keltaisella ja yrittäjän osuus tummansinisellä. Jos liiketoiminta on lähellä tätä kaavaa ja kulurakennetta, on tämänkin yrittäjän kymppi euro - ja verojen jälkeen hänen kymppinsä on 60 senttiä.

Jokaisen yrittäjän mielestä on luonnollisestikin erittäin reilua se, että kaikesta omalla liiketoiminnalla tehdystä myynnistä verottaja saa noin 5-9 kertaa enemmän rahaa kuin yrittäjä itse (riippuen alvivähennysten määrästä).

Miinusmerkkiset ja plusmerkkiset kansalaiset

Tämä onkin aihe, josta ei saisi kirjoittaa, sen tiedostan jo etukäteen, ei vaikka puhuisi pelkästä rahasta. Voidaan käydä pitkäkin keskustelu työttömyyden ja sairaseläkkeiden syistä ja seuraamuksista sekä niiden oikeutuksista, mutta jospa nyt tällä kertaa kuitenkin tarkastellaan asiaa vain talousmatemaattiselta kannalta.

On tahoja, jotka lapsuuden jälkeen ovat opiskelijoita, sitten työttömiä, sitten opiskelijoita, sitten äitiyslomalaisia ja sitten sairaseläkeläisiä ja sitten eläkeläisiä - jotka asuvat opiskelijakämpässä vielä nelikymppisenä, saavat asumistukea, opintotukea, lapsilisää, sossutukea ja mitä ikinä vielä - jotka ovat saaneet viivästettyä opintojaan erilaisilla mielensisäisillä diagnooseilla - jotka jos ikinä valmistuvatkaan, eivät koko työuransa aikana tule edes enää ehtimään tuottamaan valtiolle yhtä paljon rahaa, kuin ovat siltä vieneet. Tässä maassa voi todella koko ikänsä elää tekemättä mitään työtä ja silti syödä paremmin kuin monessa maassa, kulkea ehjissä vaatteissa ja ihan kohtuullinen kattokin on pään päällä.

Talousmatemaattisesti ajateltuna tällaisten yksiköiden elinkustannukset on tietenkin otettava jonkun toisen pussista. Sitä on demokratia, sitä on sosiaaliturva, sitä on tasa-arvo.

Suomi on ihanan ja liian koulutettu maa

Tämäkin on aihe, josta ei saisi kirjoittaa. Toisaalta on valtava ylpeydenaihe kuinka koulutettuja olemme. Sen huomaa helposti ollessaan eri maalaisten kanssa yhteyksissä: Moni puolalainen ei tiedä missä on Suomi, mutta suurin osa suomalaisista tietää kyllä tasan missä on Puola. Samoin esimerkiksi luonnontieteellinen tietomme, kielitaitomme ja yleissivistys tässä maassa on ihailtavan korkea.

Sitten siihen kääntöpuoleen:

Ylläolevassa graafissa se ylin eli keltainen viiva on tohtorintutkinnon suorittaneiden työttömien määrä. Korkeasti koulutettuja on yksinkertaisesti liikaa. He ovat sekä viettäneet aivan liian pitkään opiskelijoina että valmistuvat olemattomille työmarkkinoille, joka tässä taloudellisessa tilanteessa on valtava rasite kansantaloudelle.

Top 5 työttömät akavalaistutkinnoista valmistuneista ovat insinööri (ml. amk & rak. arkkitehdit), tradenomi, filosofian maisteri (hum.), diplomi-insinööri, kauppatiet.koul. (ylempi tutkinto). Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut taideaineiden opiskelija esimerkiksi on noin 26 kertaa todennäköisemmin työtön kuin vaikkapa lääkäri tai hammaslääkäri. (kts. linkit: Akavan tilastot.)

Ja sitten kun töitä ei ole, joudutaan uudelleenkouluttautumaan, joka sekin maksaa. Jos pelkästään yhden maisterin kouluttaminen maksaa valtiolle noin 35 000 - 147 000 euroa + kaikki opiskelijan elinkustannukset (riippuen alasta ja koulusta), mitä siihen tohtoriksi kouluttautuminen ja sen jälkeen uudelleenkouluttaminen maksaakaan? Vaikka tämä on suuri sääli, ei kai kuitenkaan ole ihme miksi hallitus leikkaa korkeakouluilta ja opintotuista?

Lukiossa opetus maksaa noin 6 000 euroa vuodessa / opiskelija. Yhden yrittäjän rahavirrasta keskimäärin pitäisi siis kattaa noin 60 000 euroa (12 000 lukio - 49 000 Teatterikorkeakoulu / opiskelija) vuodessa opintorahaa (kahdelle opiskelijalle) + ainakin toisen elämiseen liittyvät tuet.

Lisäksi oman kokemukseni mukaan moni korkeasti koulutettu ei halua matalapalkkatöihin tai ainakaan tulla palkatuksi matalalla palkalla. Tätä en toisaalta ihmettele, eihän ole kovin motivoivaa viettää (vaikka yhteiskunnan elättämänä ja ilmaisella koulutuksella) muutama vuosikymmen koulussa päästäkseen työhön, jota voisi paljon vähemmälläkin kapasiteetilla tehdä. Silti yrittäjäpiirissäni on ihmetystä aiheuttanut sekin ajattelutapa, että maisterisnainen hakee sihteerin työtä, mutta haluaa neljä tonnia palkkaa, koska on maisteri. Siinä sitten kun yrittäjä yrittää selittää, ettei tää jobi oo neljän tonnin jobi, niin työn hakija on edelleen sitä mieltä, että hänen koulutustasollaan tulee saada se neljä tonnia palkkaa - on se firmalle mahdollista tai ei - on kyseinen työnkuva ja työn tuottavuus sen väärti tai ei.

Tietysti sitten löytyy niitäkin, jotka koulutustaustastaan huolimatta ovat valmiita työskentelemään melkein missä vaan. Se on monen mielestä ihailtava asenne, mutta tietysti tällöinkin on mennyt valtava määrä rahaa, aikaa ja vaivaa "hukkaan" koulutuksessa.

Ratkaisuehdotuksia

Palatakseni artikkelin ensimmäiseen kuvaan: Mitä useampi maksaa, sitä pienempi summa on per maksaja. Jotta tämä maa saataisiin jonkinlaiseen balanssiin, ei ottajia voi olla merkittävästi enemmän kuin antajia. Taloudellinen huoltosuhteemme on jollain keinoin saatava järkevälle tasolle.

Yhteiskunnan kannalta huonoja vaihtoehtoja voisivat olla esim.

• Jos veroja kiristetään ja pienyrittäjät ajetaan vielä ahtaammalle, vähenee yrittäjien määrä ja sitä kautta myös työntekijöiden määrä. Näin ollen yhä useampi antaja muuttuu saajaksi (kts. esim. Lindströmin vaatimus tämän artikkelin linkeistä).
• Jos nollatuntisopimukset kielletään, voi yhä harvempi ottaa tilapäistä apua ja yhä harvempi tehdä halutessaan keikkatyötä / extratyötä. Kuvittelisi, että mitä enemmän töitä on ja mitä enemmän niitä tehdään, se olisi valtiolle verotuloina edukasta, mutta ilmeisesti näin ei ole jos tällainen joustavuus pitää kitkeä pois.

Jos keltaisia (rahan saajia) halutaan saada siirtymään sinisiksi (rahan tekijöiksi), voisi lääkkeeksi sopia esim.

• Yrittäjyyden kannustaminen, pienyrittäjien toimeentulon helpottaminen, jotta yritykset pysyvät pystyssä. Vuoden 2014 kolmannella neljänneksellä toimintansa lopetti 2 973 liikkeen- tai ammatinharjoittajayritystä ja 2 362 osakeyhtiötä. Jos sama tahti jatkuu, kaatuu vuosittain 24 000 yritystä (kts. Tilastokeskuksen linkki).
• Yrittäjyyteen kannustaminen, mutta samalla tehokas yrittäjäkoulutus niin, että yrittäjäksi ryhtyvä tajuaa mihin on ryhtymässä, osaa hinnoitella tuotteensa ja palvelunsa oikein, eikä ajaudu huonosti hoidetulla liiketoiminnallaan heti hankaluuksiin.
• Palkkauksen helpottaminen (esim. tuet, työsopimusten kohtuullisuus myös työnantajaa kohtaan), palkkaukseen liittyvien riskien vähentäminen (mm. sairaslomat ja äitiyslomat), palkkojen sivukulujen kohtuullistaminen. Työttömiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2015 huhtikuussa 280 000, mikä oli 39 000 enemmän kuin vuotta aiemmin.
• Yrittämisen ja työnteon tulee olla niissä määrin kannattavaa Suomessa, etteivät yritykset ja työntekijät koe pakottavaa tarvetta siirtyä edullisemman verotuksen maihin.
• Kotimaisen valmistuksen mahdollistaminen, ei tappaminen verotuksella.
• Kotimaisten tavaroiden ja palvelujen suosiminen vähintäänkin kaupungin / kunnan / valtiontason kilpailutuksissa.
• Opiskeluaikojen kohtuullistaminen (tässä suhteessa onkin jo menty eteenpäin mm. rajaamalla opiskeluaikaa) sekä vähäisempi sisäänotettavien opiskelijoiden määrä - eihän siinä ole järkeä, että koulutamme aivan liikaa tekijöitä sellaisiin töihin, joita ei ole, eikä vuosikymmeniin tule.
• Suurempi joustavuus esim. opintotuessa, sairauseläkkeessä, työttömyysrahassa ja ansiosidonnaisessa niin, että lisärahan ansaitseminen satunnaisilla töillä olisi tekijälle aina kannattavaa. Tällöinhän myös valtio saa enemmän, ei vähemmän.
• Työkyvyttömien (esim. masentuneiden) parempi ja tehokkaampi kuntouttaminen sekä esim. erilaisilla tuilla palauttaminen oman jaksamisen mukaan asteittain työelämään.
• Pitkäaikaistyöttömien tehokkaampi valmennus takaisin työelämään. Työhaluttomien työttömien motivointi töihin - miten? En tiedä. 
• Virkamiesten vähentäminen, mutta eläköitymisen kautta ongelma poistuu liian hitaasti. Itse en kuitenkaan vähentäisi esim. pelastusammateista, poliiseista tai hoitohenkilökunnasta. Virkamieskunnasta suurin osa on tuikitärkeitä esim. turvallisuutemme ja laadukkaan koulutusjärjestelmämme kannalta. Monessa virastossa kuitenkin esim. toimintojen yhdistämisellä on todettu lopputulos tehokkaammaksi, vähemmällä väellä.
• Ensisijaisesti omistaan huolenpito: esimerkiksi Kreikan miljardien tukipaketeilla oltaisiin voitu kannustaa yrityksiä palkaamaan kotimaahan merkittävä määrä lisää työvoimaa ja niillä verovaroilla auttaa mm. kaikista köyhimpiä ja eläkeläisiä ihan täällä kotimaassa.

Näihin kuuluisiin "talkoisiin" ei siis voida vaatia vain yrittäjiä, sillä me kyllä osuutemme näissä talkoissa jo maksamme. Yrityksistä alle 10 työntekijän mikroyrityksiä on 93,4%. Pienyrityksiä on 5,5%, keskisuuria 0,9% ja suuryrityksiä 0,2%. Opiskelijat haluavat lisää - eläkeläiset haluavat lisää - työntekijät haluavat lisää - näiden työnantajamikroyrittäjienkö (1,7% väkiluvusta) selkänahasta se raha saadaan?

Noin 40 000 ihmistä jää vuosittain työttömäksi. Jos sama lukema työnantajayrityksiä lopettaisi, eikä uusia syntyisi, loppuisi työnantajayritystoiminta noin 2,5 vuodessa.

(Disclaimer: Tiedän, etten ole eritellyt suuryritysten osuuksia tässä keskiarvolaskelmassani, mutta ajattelin, että se tuo vaan lisää sotkua artikkeliin, jonka pointti nyt tulee varmaan näinkin ymmärretyksi.)

Linkkejä:

Kunnat.net - Huoltosuhde / Kansan Uutiset - Työtä vailla olevien määrä lähentelee puolta miljoonaa /
Akava - Tohtoreiden työllistymisongelmat kasvussa luonnontieteiden aloilla /
Akava - Tilastoja korkeasti koulutettujen työttömyydestä (PDF)
Tekniikka ja talous - Tarjouksessa diplomi-insinööri: 44000 euroa /
HS - Työministeri Lindström uhkaa työnantajia miljardilaskulla – Kela-maksu saattaa palata /
Tilastokeskus - Aloittaneiden yritysten määrä väheni eniten kaupan alalla /
Findikaattori - Työttömyysaste / Tilastokeskus - Työllisyys ja työttömyys vuonna 2014 /
Tilastokeskus - Äidit tilastoissa / Tilastokeskus - Oppilaitosten opiskelijat ja tutkinnot /
Maaseudun tulevaisuus - Juha Sipilä: Virkamiesten määrää on vähennettävä

Huono liikeidea tai liian pieni kate

Viimeaikoina olen lukenut somesta hämmästyttävän paljon kommentteja, joissa ei-yrittäjät leimaavat konkurssiin menevät yritykset "paskoiksi liikeideoiksi" ja yrittävät vierittää epäonnistuneen yritystoiminnan kaikkia syitä yrittäjän omalle vastuulle.

Haluaisinkin kysyä, että onko tällaisten kommenttien kirjoittajien mielestä esimerkiksi kaikki seuraavista, laajassa yrittäjätuttavapiirissäni muutaman vuoden sisään konkurssiin menneet tai kannattamattomana lopettaneet yritykset poikkeuksetta "paskoja liikeideoita"?: Kampaamo, autokorjaamo, hääpukuliike, ompelimo, kuntosali, ruokakauppa, armeijaylijäämätavaraa maahantuova liike, aseliike, veneitä myyvä yritys, kirjan kustantamo, astioita maahantuova yritys, lastenvaateyritys, meikkikauppa, kahvila, kioski, kodinkoneita myyvä yritys, urheilutarvikeliike, kukkakauppa, matkatoimisto, soitinliike, vauvauinteja järjestävä yritys sekä sisustus- ja lahjatavaraliike.

Jos vuosittain noin 15 000 - 20 000 yritystä laittaa lapun luukulle, onko syynä aina vajaamielinen liikeidea?

Vastuussa toki on yrittäjä, monellakin tasolla. Yllättävän moni näistäkin on kuitenkin "pakkoyrittäjä", eli henkilö, joka ei ole onnistunut työllistymään ja joka on houkuteltu yrittäjäksi, vaikkei hänessä ole yrittäjäainesta. Tietynlaisen "aineksen" puuttumisen lisäksi uuden yrittäjän koulutus on ollut heillä aivan liian suppea, jotta se olisi antanut realistiset eväät yritystoiminnan menestyksekkääseen pyörittämiseen mm. oikeanlaisen hinnoittelumallin kautta. Lopputuloksena on ollut kaaos ja katastrofi, joka nyt vaikuttaa monen yrittäjän henkilökohtaiseen hyvinvointiin ja talouteen todennäköisesti hänen koko loppuelämänsä ajan.

Myös demografiset seikat toki vaikuttavat yrittämiseen, mutta suurin osa näistä mainitsemistani yrityksistä on sijainnut suurimmissa kaupungeissamme.

Talouden epävakaisuuteen kuuluu myös kotimaisen kysynnän putoaminen: yhä harvemmalla on varaa käydä jatkuvasti kampaajalla, koulutuksissa tai ostaa luksustuotteita - ja kierrossa näiden alojen yrittäjillä on myös vähemmän rahaa laittaa omaan elämiseensä. Parempina aikoina kaupaksi menee hyvin myös matkoja, autoja ja asuntoja sekä ihmiset käyttävät enemmän kauneus- ja hyvinvointipalveluja, sisustuspalveluja ja muita arjen extraa. Kysyntälamassa menee joukolla ihan asiallisiakin palveluja nurin.

Hinnoitteluun vaikuttaa voimakkaasti myös kilpailutilanne, joten aina yrittäjäkään ei voi sanella millä hinnalla hän tavaransa tai palvelunsa myy. Kehoittaisinkin yritystoimintaa startattaessa laskemaan etukäteen vähintäänkin henkiinjäämiskaavoja, joita olen esitellyt useammassakin artikkelissani. On olemassa aloja, joille yritystä ei kertakaikkiaan kannata perustaa, sillä kulut ovat liian suuret ja myyntikate ei ole riittävä.

Kilpailutilanteeseen vaikuttaa myös harmaa talous, josta hyvä kansantajuinen esimerkki on "viiden euron pizza". Emme tarvitse kummoistakaan matematiikka päätelläksemme, että liian halvoista tuotteista on jätetty maksamatta verot ja muut maksut - alalla kuin alalla.

Lisäksi moni epärehellinen yrittäjä tai konkurssiin menevä yritys tekee koko alalle karhunpalveluksen polkemalla hintoja. Joillekin ei siis näytä riittävän se, että on itse menossa konkkaan - pitää vetää muutkin mukanaan tarjoamalla tuotteitaan niin halvalla, ettei kukaan rehellistä ja kannattavuuten pyrkivää yritystoimintaa harrastava voi lähteä siihen mukaan.

Vähintäänkin jokaiselle aloittelevalle yrittäjälle voisin neuvoa, että testauta liikeideasi! Aiemman artikkelini Myyntivoittoa vai myyntikatetta - ja mihin se raha itse asiassa menee? kommentoinnissa käytiin mielenkiintoinen keskustelu, jossa erään kommentoijan idea oli tehdä matjorska-nukkeja ja myydä niitä 70-90 euron hintaan tapahtumissa. Kannattaa lukea!

Maailma muuttuu, teknologia muuttuu ja trendit muuttuvat

"Yhden hitin ihmeisiin" kuuluvat yritykset voivat mennä korkealle ja kovaa - ja pudota yhtä lujaa alas. Muutama vuosi sitten kaikilla oli SVEA:n pipo. Jos yritys rakentaa liiketoimintansa tällaisen trendin ympärille, voi muutama vuoden ajan mennä oikein hyvin, mutta sitten rahavirta loppuu. Tuttavani sanoi muutama päivä sitten, että ei tajua miten jollakulla kadulla vastaantulevalla oli Svea Rahoituksen mainospipo päässä, että rumakin oli. Se sitten siitä trendistä.

Kuka olisi vielä 10 vuotta sitten voinut kuvitella, että kaikki Filmtownit ja Makuunit tulevat menemään alas? Harva silloin kuvitteli, ettei kohta kukaan enää vuokraa leffoja, että ihan pian on kaikenmaailman flixit suoraan netin kautta kotitöllössä. Jos yritys ei pysty muuttumaan riittävän rivakasti kehityksen mukana, on sen kohtalo sinetöity vallan nopiasti.

Nämä samat "paskojen liikeideoiden" tukemisen vastaisille barrikaadeille nousseet varmaankin heiluttelevat voitonlippujaan kotimaisille menestystarinoille, kuten Rovion voitonkululle. Pakko myöntää, upea on ollut saavutus. Pelin rinnalle, todelliseksi rahasammoksi, on kehitetty jos jonkinmoista oheistuotetta. Kaupat notkuvat vihaisten tipujen kuvilla varustettua t-paitoja, pipoja, reppuja, rullalautaa, pehmolelua, kelluketta ja vaikka mitä, jota kohta kukaan ei halua. Tällä on menty jo hämmästyttävän monta vuotta, pidempään kuin valtaosalla nykytrendeistä. Heillä onkin varmasti todella kiire keksiä uutta. Jotain, joka olisi yhtä iso buumi. Muuten usea sata henkeä pääsee kilometritehtaalle.

Kilpailutilanteen muutokseen vaikuttaa myös kansainvälistyminen ja internet. Kotimainen valmistus on lähestulkoon kokonaan lopetettu, alalla kuin alalla. Lisäksi kotimaiset jälleenmyyjät ovat vaikeuksissa yritystoiminnan kulujen kattamisessa samaan aikaan kun kuluttajat tekevät ostoksensa edullisemmista maista, internetin kautta.

Jos yrityksesi on pulassa, kehoittaisin miettimään, että mitä asioita voisit tehdä toisin. Älä ole liian rakastunut nykyiseen konseptiin, ole avoin muutokselle! Eräs fysioterapiaa, akupunktiota ja hierontaa tarjoava yrittäjätuttavani valitteli minulle, kuinka heidän perheellään ei ole varaa lähteä minnekään lomalla, eikä tulevaisuuskaan näytä kovin valoisalta. Kyselin häneltä sitten, että mitä hän asialle tekee, istuuko hän vain toimitilassaan ja odottaa varaussoittoja? Entä jos hän vaikka menisi lähiyrityksiin ja tarjoaisi ergonomia- ja tyky-asioita, testihierontaa, hierontaa työajalla tai mitä vaan, mitä asiakkaat voisivat haluta? Hän oli kovasti sitä vastaan. Hän ei ole mikään hierontalaukku kainalossa firmoja luuhaava perushieroja - ei edes vaikka sillä lailla voisi saada elantonsa. Ammattiylpeys käy rahaan lankeemuksen edellä.

Vitaali ja pitkälle vievä yritystoiminta

Varmimmalla pohjalla on yrittäjä, joka ei ota liian suuria riskejä, vaan kasvattaa yritystoimintaansa hitaasti ja rauhallisesti. Tällöin hän myös ehtii reagoimaan markkinoiden ja kehityksen muutoksiin toivottavasti ajoissa. On tärkeää pitää myös kulurakenne kohtuullisena, muutoin alkupääoma on nopsaan käytetty.

Kotimaisen yrityksen yksi ainoista jäljellä olevista valteista saattaa olla palvelu ja jos saat asiakkasi maksamaan siitä, voit onnistuakin. Itse yritän erittäin kilpaillulla alalla, mutta yritykseni kilpailee asiakaspalvelulla, laadulla ja toimitusvarmuudella. Suoranaiseen hintakilpailuun emme ole lähteneet, sillä on tietty hinta, joka työstä kertakaikkiaan pitää saada tai se ei ole kannattavaa. Ajoittain kannattaa olla jopa tekemättä kuin tehdä liian halvalla.

Monella alalla asiakkaat kilpailuttavat hintaa tajuamatta miten tarjouksia voi vertailla. Ethän kilpailuttaisi maksansiirto-operaatiotasikaan kirurgin, lääkäriopiskelijan ja kampaajasi kesken, vaikka kaikki käyttävät sujuvasti saksia? Kysytkö autoliikkeistäkin, että mitä "auto" maksaa - ja sitten ihmettelet miten toinen "auto" maksaa enemmän kuin toinen "auto". Jos saat siis jotenkin brändättyä yrityksesi ja perusteltua hintasi asiakkaillesi, sekä tarjottua asiakkaan rahalle hyvän vastineen, sinulla voi olla menestyksen avaimet käsissäsi.

Yrittäjien - varsinkin työnantajayrittäjien - vähäiseen määrään on syynsä

Vuonna 2014 Suomessa oli yhteensä 343 000 yrittäjää, joista
- 227 000 oli yksinyrittäjiä ja
- 12 000 oli yrittäjäperheenjäseniä
- 104 000 oli työnantajayrittäjiä
Yrityksistä alle 10 työntekijän mikroyrityksiä on 93,4%. Pienyrityksiä on 5,5 %, keskisuuria 0,9 % ja suuryrityksiä 0,2 %.

Yrittäjiä väkiluvusta on noin 6%. Itsensä lisäksi muitakin työllistäviä yrittäjiä on siis noin 1,9% kansasta. Se luku on mielestäni aivan järkyttävän pieni. Syitä on monia: Mikroyritysten kannattavuus ja mahdollisuus palkata työntekijöitä, Työntekijän palkkauksen kustannukset, Työntekijän palkkaamisen riskit, Sairauslomien kustannukset ja vaikutukset pienyrityksissä, Kenen kustannuksella ne vauvat tehdään?, Suosi suomalaista - osta kotimaista, Myyntivoittoa vai myyntikatetta - ja mihin se raha itse asiassa menee? jne.

Opiskelijat haluavat lisää, eläkeläiset haluavat lisää, työntekijät haluavat lisää - näiden mikroyrittäjienkö (1,7% väkiluvusta) selkänahasta se raha saadaan? Yrittäjyyttä ja palkkaamista tulisi kaikin tavoin kannustaa ja helpottaa, meillä ei ole varaa menettää enempää yrittäjiä. Kukaan ei voi haluta, että vuosittain kymmeniä tuhansia yrittäjiä ja työntekijöitä liittyy konkurssin johdosta työttömien joukkoon. Kannattaa muistaa, että pk-yritykset luovat eniten uusia työpaikkoja, tekevät suurimman osan maan liikevaihdosta ja lähes puolet BKT:sta. Yritystoiminnan tulisi olla kannattavampaa ja varsinkin mikroyrittäjien kohdalla voittoa syöviä maksuja pitäisi pienentää, ei lisätä. Rahaa valtiolle tuottavia yksiköitä on rahaa valtiolta ottaviin yksiköihin nähden suhteessa aivan liian vähän. Näihin miinusmerkkisiin ja plusmerkkisiin kansalaisyksiköihin kannattaa tutustua seuraavassa artikkelissani Miinusmerkkiset ja plusmerkkiset kansalaiset - keiden kaikkien eläminen yrittäjän pitää kustantaa.

Linkkejä:
Tilastokeskus - Aloittaneiden yritysten määrä väheni eniten kaupan alalla
Tilastokeskus - Työllisyys ja työttömyys vuonna 2014

Länsi-Savo -lehden yleisöpalstalta malliesimerkki keskusteluun osallistujasta, jolla on puurot ja vellit täysin sekaisin - tai kyseessä on pelkkä trollaus (huhtikuu 2015).

Pitääkö tuotteessa olla jopa puolet voittoa? Vastauksena S-U:lle:
1. Jos tarkoitat katetta, niin pitää. Vähintään. Että saa kulut katettua.
2. Jos todella tarkoitat voittoa, niin kerroppa minulle ala, jossa hyödykkeitä myymällä saadaan imettyä asiakkaalta niinkin kovaa hintaa, että voittoa olisi puolet?

Koska liiketilan vuokra ja muut yrityksen juoksevat kulut (kuten sähkö, vesi, puhelimet, internet, tietokoneet, ohjelmalisenssit, mahdolliset muut tarvittavat lisenssit, vakuutukset, mahdolliset koneleasingit, lainanlyhennykset, kirjanpidolliset ja tilintarkastukselliset kulut eli kaikki kulut, joita yrittäjä saa kuukausittain yritystoiminnan pyörittämisestään maksaa) voi olla tällaisen mielipiteen esittäneelle haastavaa ymmärtää, lasken nyt hieman helpomman esimerkin.

Yritys ostaa savikippoja Virosta 4 eurolla + alv (sis rahdit ja muut sellaiset kulut) ja myy niitä messuilla Suomessa noin 8 euroa + alv (= 10 euroa sis alv). Alviton kate on siis puolet.

Koska yrittäjä on kaikki viikot töissä ja hänellä on pieniä lapsia, palkkaa hän yleensä viikonlopuiksi työntekijät myyntitöihin. Koska tällainen myyntityö ei ole vaarallisuusluokiteltua, eikä myynti vaadi minkäänlaista erikoisosaamista, voidaan henkilökunta palkata edukkaaseen hintaan 10 euroa / tunti. Ja vaikka nyt yrittäjä itse olisi siellä messuilla mukana, niin täytyyhän hänenkin aikansa olla jonkun arvoista, joten on siellä kuka tahansa, se kympin tunti lienee ihan sopiva minimikorvaus siitä, että viikonloppua viettää töissä, varsinkaan vieraalla paikkakunnalla.

Tampereen messuilla kävi kauppa niin, ettei meinannut kädet riittää!

Tämä Espoolainen yritys matkaakin Tampereelle messuille ja viikolopun messuilla sattuu olemaan hirveästi väkeä, taskut rahaa tursuten ja mummot kiljuen jonottavat näitä kippoja! Viikonlopun aikana niitä saadaan myytyä 200 kpl, yhteensä 2000 eurolla. Kumpikin myyjä myi 50 tuotetta päivässä ja niiden pakkaus ja rahastus oli kyllä sorminäppäryyden ja myyntipuhe ruuneperiuden nopeusennätys, mutta huh, tungettiin kamaa ulos mikä ehdittiin! Vau mikä mäihä! Paljonko siitä jäi käteen?

1. "S-U" sanoisi varmasti, että KAKSTONNIA KELAA ei ihme että elävät herroiksi toihan tekee kaheksan tonnia kuussa!

2. Kokenut yrittäjä taas sanoisi, että huijui, päästiinköhän omilleen?

Kumpi oli oikeassa - eli kuinka kävi?

Tällaiset myyntitapahtumat, riittävän iso myyntitila, että saapi kipot ja kupit esille, maksavat kokemukseni ja muutaman nettigooglauksen mukaan 800-1200 euroa. Otetaan niistä vaikka keskiarvo eli tonni. Habitaren tyylisiä, 3000-4000 euron messupaikkoja emme lähde nyt edes havittelemaan.

Henkilökunta pakkaa yrittäjän äidin autotallissa sijaitsevassa varastossa (tm. "ilmaisessa paikassa") perjantaina 2 tuntia + ajaa Tampereelle + pystyttää messuja 3 tuntia sekä myy lauantaina 8 tuntia sekä myy sunnuntaina 8 tuntia + purkaa + ajaa Espooseen + purkaa tavarat Espoon päässä 2 tuntia. Maanantaina yksi työntekijä tekee vielä inventaarion kirjanpitoa varten, että mitä messuilla myytiin. Siihen kuluu vaikkapa 4 tuntia. Työtunteja yhteensä - jollei ajomatkoihin kulunutta aikaa korvata ollenkaan - tulee siis yhteensä:
Viikkotunteja (10 euron palkalla) 5 tuntia x 2 henkeä + 4 tuntia inventaariosta.
Lauantaitunteja (1,5 kertaisella eli 15 euron palkalla) 8 tuntia x 2 henkeä.
Sunnuntaitunteja (2 kertaisella eli 20 euron palkalla) 10 tuntia x 2 henkeä.
= Työvoimakustannukset, palkan sivukuluineen noin 1300 euroa.

+ osapäivärahat 2 henkeä x 3 päivää x noin 20 euroa = noin 120 euroa.

+ hotellimajoitus kahdelta yöltä, kahdelta hengeltä yhteensä noin 150 euroa per yö, noin 300 euroa

+ matkakorvaus 0,44 euroa autosta + 0,07 euroa perässä vedettävästä kärrystä per kilometri, noin 200 km suuntaansa, ees taas noin 400 km = noin 200 euroa per auto. Säästösyistä mennään tällä kertaa yhdellä autolla.

+ mahdollisesti henkilökunnalle tarjotut ruuat, juomat tms.

= Menot yhteensä noin 3000 euroa.

Tulot: 2000 eurosta arvonlisäveroa (24%) on noin 400 euroa. Jäljelle jää 1600 euroa.
Jos siitä 1600 eurosta puolet on katetta, se on 800 euroa.

-> Oho. Ollaan jo 2200 euroa miinuksella. Ei kannattane alkaa laskelmaan lisämenoja, kuten korttimaksukoneen kuukausikustannuksia tai pankin provikoita rahanlaskennasta tai kirjanpitoyrityksen tositekohtaisia kustannuksia, saatika yrittäjältä tuotteiden hankintaan tai varastointiin kuuluvaa aikaa tai rahaa tai esimerkiksi lainarahalla varaston seisottamiseen liittyviä kustannuksia. Entäs rikkoutuneiden astioiden osuus?

No miten kuluista saataisiin nipistettyä?

Jos yrittäjä lähtee yksin ja ottaa halvimman mahdollisen nurkkapaikan (jos sellaisia on), ei hän varmaan pääse 2000 euron myynteihin, sillä hän ei fyysisesti edes pysty myymään, pakkaamaan ja rahastamaan niin montaa tuotetta messujen aikana - saatika houkuttelisiko pikku nurkkapaikka asiakkaita samaan tahtiin... epäilen. Jos hän nyt kuitenkin vastoin kaikkia odotuksia ja fysiikan lakeja pystyisi moiseen myyntiin, 800 euron "voitosta" lähtisi
- myyntipaikka 350 euroa
- hotellit, no ainakin 150 euroa
- bensat, jotka hän ottaisi matkakorvauksina 200 euroa
- omat ruokailut noin 30 euroa per päivä on 100 euroa

-> Oho. Ei jäänyt käteen kuin vähän matkakorvauksia.

Miten toiminta saataisiin voitolliseksi?

Kansankielellä sanottuna "puolet voittoa" ei riitä mihinkään, on myytävä jotain, jonka kate on paljon enemmän kuin puolet. Lisäksi tietysti myynnin on oltava riittävä.

Edellälasketussa Tampereen messujen laskelmassa silmään saattoi iskeä se, että myynti oli 2000 euroa ja menot 3000 euroa. Jo "elämänkoulun kävijänä" voi huomata, ettei siinä ei mikään maailman kate tai voitto tällöin riitä kattamaan kustannuksia.
Tässäpä lasku- ja mietintätehtävä lukijoille:

• Kuka nettosi viikonlopusta eniten; yrittäjä, työntekijä, messujen järjestäjä vai valtio?
• Paljonko viikonlopussa pitäisi myydä kulut kattaakseen, montako minuuttia per tuote saisi myyjä tällöin korkeintaan asiakaspalveluunsa käyttää ja miten isolla rekalla tuotteet tulisi tällöin roudata paikalle?
• Vaihtoehtoisesti voi myös miettiä, että paljonko katteen pitäisi itse asiassa olla, jotta fyysisesti viikonlopussa ehditään myymään niin paljon tavaraa, että yrittäjän lapsetkin saisivat puuroa pöytäänsä?
• Entäs jos myynti viikonlopussa olisi ollut vain 500 euroa, kuinka paljon takkiinsa yrittäjä olisi tällöin ottanut ja mitä vaihtoehtoja yrittäjällä on, jos hän ei tästä syystä pystykään maksamaan työntekijöidensä palkkaa?

Terveisin ahne yrittäjä- ja omistajaporras

(Disclaimer: En ole sekoittanut tähän artikkeliin kate - myyntikate - myyntikateprosentti -termejä, jotta artikkeli olisi helposti ymmärrettävä. Olen myöskin laskenut nyt nämä laskelmat takertumatta sellaisiin seikkoihin kuten messupöytien alvien vähennysmahdollisuudet, jos ovat alvivelvollisia jne. Kommentteihin saa kernaasti käydä myös viisastelemassa, että jos liikeidea on niin "paska" että myy Virolaisia kippoja, sietääkin saada nokillensa, mutta melko moneen alaanhan tämä esimerkki käy, eikös?)

Linkkejä:

Suomen Kädentaidot -messujen hinnasto ja Naisten joulumessujen hinnasto (pdf)
ja Habitare-mediakortti

Aikanaan telkkarissa pyöri mainoksia, joissa jankutettiin "Suosi suomalaista - osta kotimaista". Tällöin laskettiin kotimaisten ostojen työllistäviä vaikutuksia ja sitä, että kotimaassa raha jää tänne kiertoon, meitä itsejämme hyödyttäen. Jokaisen suomalaisen tulisi pitää kotimaisuutta arvona, josta mieluusti maksaa jopa hieman enemmän. Tämä tuntuu monelta nykyään unohtuneen.

Mitä puolueet edellä, sitä kansa perässä?

Jokainen puolue näin vaalien alla jauhaa, että heidän ohjelmassaan on tehdä Suomeen lisää työpaikkoja. Näissä eduskuntavaaleissa kuitenkin jo SDP jäi kiinni siitä, että on painattanut vaalimateriaalinsa Virossa. 1) Syyksi Reijo Paananen sanoo sen, että "Joitakin tavaroita emme saaneet hankittua tässä aikataulussa kotimaasta", joka on ehkä kaikista syistä epäuskottavin. Ensinnäkään nämä vaalit eivät varmasti tulleet kelleen yllätyksenä ja toisekseen Suomesta saat varmasti nopeammin tavarantoimituksen kuin mistään, mistä tarvitsee rahteja odotella. Tuskinpa noitakaan painettuja vaaliohjelmia on pitänyt tuhansittain yhden yön aikana painaa, kun ihan yllättäen sellainen homma eteen tupsahti. Olisihan vallan erikoista mikäli Keskustan "Suomi kuntoon -kampanjanapit 2) olisi esimerkiksi teetetty Romaniassa, mutta näemmä aidosti kotimaisia ovat. Hyvä Keskusta! Toivottavasti muutkin materiaalinne ovat yhtä hyvällä tolalla.
(Edit: Juhlinpa liian aikaisin, sittemmin näitäkin tuotteita on näköjään valmistettu Virossa.) 2B)

Vuoden 2012 presidentinvaaleissahan ensimmäisen kierroksen aikana media "käräytti" ehdokkaiden vaalimateriaalien alkuperämaita joka johti siihen, että tokalle kierrokselle tuli itse kullakin kiire käyttää kotimaisia valmistajia. Oli mukeja Aasiasta, pinssejä Kaukoidästä ja muita malliesimerkkejä arvojohtajuudesta. Siitä nyt kuitenkin on jo niin monta vuotta aikaa, ettei siitä nyt enää voi mitään olla oppinut. ;) 3)

Haastaisinkin mielelläni median jälleen tonkimaan näitä vaalimateriaaleja - kuka on sanansa mittainen ja kuka ei itsekään tee niinkuin toisia kehoittaa tekemään? Kenen materiaalit tulevat epäeettisistä ja -ekologisista olosuhteista - mitkä rahat päätyvät kierrossa meille ja mitkä muille - missä hys hys kaikessa hiljaisuudessa teetetään mistä halvimmalla saadaan, omasta väestä viis?

Vain hyvää esimerkkiä näyttämällä kehtaa heitellä ilmaan ehdotuksia, että suomesta lähteville yksityishenkilöille ja yrityksille langetettaisiin "jäähyväisvero". 4)

Halvemmalla maailmalta - mutta minkä kustannuksella?

Sain tässä päivänä eräänä tarjouspyynnön, jossa hyvinkin aulaasti kerrottiin, että ovat aloittava yritys ja tarvitsisivat sitä sun tätä ja sellaista ja tuollaista tilaustyönä tehtyä tuotetta. Palvelin asiakasta sekä puhelimitse että sähköpostilla. Evaluoin heidän tarpeensa, etsin sopivat tuotteet, selvittelin aikataulut ja saatavuudet sekä laskin tarjouksen. Noin viikkoa myöhemmin hän vastasi, että "kiitos mutta ei kiitos, saamme tuotteet noin puolta halvemmalla Puolasta". Noniin. Kannattaako tällaiseen viestiin vastata, että "Kiva, toivottavasti omat tulevat asiakkaasi toimivat samoin?" vai tehdä kuten tein, eli kiittelin, toivottelin hyviä jatkoja ja kaikkea hyvää tulevaan liiketoimintaan?

Kaverini kerran pohti, että onko oikein mennä urheilukauppaan sovittamaan juoksukenkiä ja käyttää vähintään puoli tuntia jonkun kivan myyjän aikaa siihen, että sopivanlainen ja -kokoinen kenkä löytyy, testailla niitä pitkin kaupan käytäviä ja sitten mennä kotiin ja tilata ne kengät halvemmalla ulkomailta netistä. Niin. Vaikea kysymys. Jos kansantaloudellisesti tai moraalisesti ajattelisi, niin ei. Jos taas oman rahapussukkansa täytteen määrää ajattelee, niin ehkä.

Sinivalkoinen jalanjälki -kampanjan perusviesti on: kymmenellä lisäeurolla kuussa kotimaisiin tuotteisiin luodaan 10 000 työpaikkaa vuodessa, kotimaisiin elintarvikkeisiin satsaamalla 15 000. Osta työtä Suomeen”. 5) Varsinkin elintarvikepuolella pidän itse käsittämättömänä sitä, että joku haluaisi ostaa mielummin hyvinkin epäilyttävän oloista ruokaa vain sen takia, että se on hieman halvempaa kuin viereinen, varmasti turvallinen kotimainen vaihtoehto.

Google on myös pullollaan esimerkkejä hermomyrkkyä sisältäneistä vaatteista, lapsille vaarallisista leluista tai piraattina valmistetuista tuotteista. Siitä sitten arpomaan, ottaako riskin vai ei, saako tilaamansa tuotetta ylipäätään perille, mitä tapahtuu jos tuotteessa on reklamoitavaa ja onko turvallisempaa laittaa rahansa kiertoon kotimaassa.

"Sinivalkopesu"

Jos joku täällä vielä sokeana luottaa siihen, että suomalaiselta alihankkijalta saa oletusarvoisesti suomalaista työtä, niin hän elää edelleen jossain seiskytluvulla. Monia hyödykkeitä tietyistä tuoteryhmistä ei ole enää edes mahdollista ostaa kotimaisena tai jos joku kotimainen yritys niitä tarjoaakin, on hän usein vain tuotteita välittävä käsi.

Suomessa ei siis enää valmisteta monia tuotteita, koska se ei enää kannata. Monet yritykset kyllä kauppaavat tuotteita täällä, suomenkielisin kotisivuin, mutta tosiasiassa suurin osa tuotteista teetetään alihankintana jopa kolmansissa maissa. Hyviä esimerkkejä tällaisista, melkein aina ulkomailla tehtävistä tuotteista ovat mm. laajamittainen vaateteollisuus ja erilaisten astioiden valmistus sekä painatus, kaikenlainen krääsä sekä melkein mikä tahansa, mikä vaatii käsityötä.

Ulkomailla teetetyt tuotteet, varsinkin erilaisten edullisten tuotteiden kohdalla tunnistaa helposti kahdesta tekijästä: 1. Pitkä toimitusaika ja 2. Halpa hinta. Ja näistä halpa hinta kertoo erityisesti siitä, että tuotteet todennäköisesti todellisuudessa teetetään meidän mittapuulla epäasiallisissa olosuhteissa. Tarjouksia vertaillessaan kannattaakin aina varmistaa, että mistä tuotteet todellisuudessa tulevat; tehdäänkö ne täällä vai kenties ulkomaisen alihankkijan alihankkijan alihankkijalla?

Edes "kotimaisiin" brändeihin ei voi luottaa: suuri osa Merimekon tuotteista tulee mm. Saksasta, Perusta, Italiasta, Portugalista, Ukrainasta ja Virosta sekä kaikki astiat Thaimaasta. 6) Ainakin osa Sini-tuotteista tulee Aasiasta. Nopsa-pyörät tulevat Kiinasta, osa Upon pesukoneista Puolasta, osa Kantolan kekseistä Kreikasta, Jenkin purukumit Turkista ja Tuplat Ranskasta. "Suomalainen" Sisu tulee Italiasta ja Koffi Virosta. 7) Kohta ei varmaan Nansollakaan ole enää kotimaista tuotantoa... eikö ketään pelota tämä trendi?

Kotimaisuuden pitäisi olla kohtuuhintainen arvo
tai Suomi tappaa verotuksella kaiken oman tuotantonsa

On todella harmillista, että rakkaan kotimaamme verotus, palkkojen sivukulut jne tekevät kilpailun kansainvälisillä markkinoilla vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi. Jos urheiluvälinekauppiaan tulee kattaa kalliin liiketilan lisäksi huimat palkat ja palkkojen sivukulut, ei kenkiä kertakaikkiaan voi täällä myydä kovin halvalla. Pian ollaankin tilanteessa, jossa kaikki erikoisliikkeet vähitellen katoavat. Nythän jo melkein kaikki käsityöteollisuus on loppunut. Näin internietin ihmeellisellä aikakaudella on väärin lähteä siitä oletuksesta, että suomalaiset voivat (pakosta) pitää kovempaa hintaa kuin muissa maissa. Yritysverotukselle tai maahantuotavien hyödykkeiden verotukselle tulisi tehdä jotain. Jos yrittäjän kymppi on alle euro, on tietenkin tietty raja, jonka alle ei tuotteitaan voi myydä. Verottajan on saatava omansa, palkat pitää maksaa ja yrittäjänkin on pakko tulla jollain toimeen.

#sori15 -ryhmän 8) teesien mukaan "kotimaista tarjousta pitäisi verrata verottomana ulkomaiseen tilanteen tasapainottamiseksi. Mikäli kotimaiset valmistajat jatkuvasti häviävät hinnassa halpamaista tai edullisemman verotuksen maista tuoduille tavaroille tai palveluille, ei se luonnollisestikaan edistä kotimaista työtä. Kotimaisen veron on pudottava tai ulkomailta tulevaa tavaraa on verotettava kovemmin, jotta tilanne tasaantuisi. Valtiotason kansainvälissä kilpailutuksessa tulisi arvioida rinnakkain ulkomaista tarjousta veroineen, mutta suomalaista tarjousta verottomana. Suomalaisella yrittäjällähän ne verot palautuvat kotimaahan, kun taas ulkomailta tilattaessa verot hyödyttävät sitten jotakuta muuta kuin meitä. Jos arvonlisävero olisi EU-maissa kaikissa sama, suurten yritysten verokikkailut eivät söisi meiltä niin paljon verovaroja. Yhdenkin ison firman verot ovat saman verran kuin tuhansien pienyrittäjien."

Tässä ei ole kyse mistään juoksukenkien ostosta, tässä puhutaan valtiotason miljardibisneksistä. "Kun pimeää työvoimaa käyttävä ulkomainen rakentaja lyö pöytään neljänneksen tai jopa puolet halvemman urakkatarjouksen, ei muilla ole mitään mahdollisuuksia." 9) Pelottavinta tässä vain on se fakta, että vaikka mitään verokikkailua ei harrastettaisi, olisi monen ulkolaisen firman tarjous silti paljon halvempi. Taloyhtiöiden julkisivu-, katto- ja saneerausurakat pääkaupunkiseudulla ovat lähes poikkeuksetta ulkomaalaisten käsissä ja vaikka hommaan olisikin palkattu suomalainen firma, teettää se sitten aliurakkana hommat esimerkiksi virolaisilla yrityksillä. Raha raha rahahan se aina ratkaisee, on sitten mitä kielimuureja, puutteita työturvallisuudessa tai laatuongelmia. "Kylppärin kallistukset vie vedet olkkariin - mut hei, puolet halvemmalla sain!"

Rahan sijasta pitäisi joskus katsoa myös peiliin ja kuluttaa hyvällä omallatunnolla. Ideaalitilanteessa meidänkin arvonlisäverot hyödyttäisivät nimenomaan muita suomalaisia ja käyttämämme eurot työllistäisivät tuttaviamme. Noin 99% kotimaisista yrityksistä on niitä pienyrityksiä, jotka meille erilaisia palveluja tuottavat. Jos me emme kannata näitä kampaamoita ja painotaloja - kioskeja ja erikoisliikkeitä - remonttifirmoja ja tilitoimistoja - kotimaisia ruuantuottajia - niin kuka niitä sitten kannattaa? Jos edes meidän "arvojohtajat" eivät näin tee, niin millä he kuvittelivat saavansa tämän maan uuteen nousuun?

Linkkejä:

1) Iltalehti - Työväenpuolue SDP:n nolo moka: Vaalimateriaali painettu Virossa

2) Rintanappi.fi - Keskustan "Suomi kuntoon" -kampanjanapit
ja 2B) MTV - Myös keskusta kärähti nolosta mokasta – vaalimateriaalia tehty Virossa

3) Iltalehti - Presidenttiehdokkaat eivät suosi suomalaista

4) Iltalehti - Verohallinnon raju ehdotus: Jäähyväisvero Suomesta muuttaville

5) MTK: Kotimaisuus on kaupalle kilpailuvaltti

6) Suomen Kuvalehti - Valmistettu ehkä Suomessa: sinivalkopesu saa tuotteet näyttämään kotimaisilta

7) Kuningaskuluttaja - Tuotteita pestään kotimaisiksi mielikuvien voimalla
ja Iltasanomat - "Suomalainen" Sisu on italialaista alkuperää
ja Koffin olutta Virosta ja Geisha-keksejä Sveitsistä - moni "suomalainen" tuote tehdäänkin ulkomailla

8) #sori15 -ryhmä facebookissa

9) Taloussanomat - "Sairaita" tarjouksia - näin halvalla virolainen rakentaa