Tässä artikkelissa käsitellään:

  • Joidenkin ei-yrittäjien käsityksiä siitä, minkälaisella katteella tavaraa pitäisi heidän mielestään myydä.
  • Kuinka paljon katteen pitäisi itse asiassa olla, "henkiinjäämiskaavalla".

huutokauppakeisari.jpg

Kuva on huutokauppakeisarin facebook-sivuilta www.facebook.com/suomenhuutokauppakeisari

Myyntikateko törkeää huijausta?

- "HIRVEETÄ HUIJAUSTA!" kiljaisi kahvilassa viereisen pöydän rouvashenkilö ja kaksi muuta rouvaa myötäilivät häntä. "Siis ettäs kehtoo, ostaa kannun sataaasella ja myy sarallaviielläkymmenellä!" ... puhe oli huutokauppakeisarista. Meinasin vetää lounaan henkeeni kuunnellessani heitä. Mistä lähtien rehellinen liiketoiminta on ollut huijausta? Onko kukaan kuullut myyntikatteista? Pitäisikö Akin ja Helin tehdä silkkaa hyväntekeväisyyttä? Millä he sitten eläisivät? Pitäisikö Akin ottaa vitonen kahvi- ja karkkirahaa siitä, että hän ajaa hevonkuuseen hakemaan tavaraa, ajaa kieli keskellä suuta sitä särkyvää Arabiaa mestoilleen, putsaa ja puunaa ja vielä myykin sen?

Jos pureudumme hieman tämäntyyppiseen liiketoimintaan, arvaillen, tietämättä yhtään miten Palsanmäellä oikeasti menee, voisi homma nähdäkseni mennä seuraavanlaisesti.

Case 1: Se "Helsingin Kirsi" menee ostamaan jotain kiinalaisia emaliastioita 4 kpl satasella. Nämä sitten myydään huutokaupassa 120 eurolla. Ohjelmassa kerrotaan voittoa tulleen 20 euroa (5 euroa per tuote). Aki lupaa soittaa Kirsille onnittelupuhelun.

  • Arvattu kustannusmalli, näihin nimenomaisiin tuotteisiin kohdistuvat välittömät henkilöstökustannukset: Se "Helsingin Kirsi" etsii niitä myytäviä tuotteita... no ei ainakaan ilmaiseksi. Sanotaan nyt, että lisineen 20 euron tuntipalkalla (sivukuluineen 34 euroa) ja matkaan menee tunti, perillä menee kuvaussäätöineen kaksi tuntia, takaisintuloon tunti ja tuotteiden pakkaamiseen tunti. Lähettää ne sitten postissa Uuraisille. Heli vastaanottaa Kirsin lähettämät tavarat, avaa paketin, arvioi tuotteet, putsaa ne kevyesti ja laittaa näytille, tähän menisi vaikka 1 tunti.
    Näihin tuotteisiin kohdistuvat välittömät kustannukset:
    Kirsi 5 x 34 euroa = 170 euroa.
    Heli 1 x 34 euroa = 34 euroa.
    Postipaketti, perilletoimitus, alle 10 kg on 21,30 euroa - tai "särkyvä" -lisäpalvelulla 28,50 euroa.
    = Yhteensä noin 240 euroa.
  • Arvattu kustannusmalli, viikon kaikkiin tuotteisiin kohdistuvat välittömät henkilöstökustannukset: Huutokauppapäivänä mestat laitetaan kuntoon, ihmiset tulevat näyttötuntiin, sitten huutokaupataan, rahastetaan, siivotaan paikat ja suljetaan. Paikalla Aki, Heli ja se yksi juipelo ovat paikalla kukin ainakin 7-8 tuntia.
    Heli 8 x 34 euroa = 272 euroa.
    Aki 7 x 34 euroa = 238 euroa.
    Juipelo 7 x 34 euroa = 238 euroa.
    = Yhteensä noin 750 euroa, jaettuna 100 myytävän tuotteen kesken = 7,50 euroa per tuote.
  • Arvattu kustannusmalli, viikon kaikkiin tuotteisiin kohdistuvat muut kustannukset:
    - Paikan ylläpitokustannukset 2000 euroa kuussa, 500 euroa viikossa, jaettuna 100 myytävän tuotteen kesken = 5 euroa per tuote.
    - Muut yritystoimintaan liittyvät kustannukset (olisko vain?) 1000 euroa kuussa, 250 euroa viikossa, jaettuna 100 myytävän tuotteen kesken = 2,50 euroa per tuote.
    - Arvonlisävero, jota sen "Helsingin Kirsin" kiinalaisista emaliastioista pelkästään noin 25 euroa, jos ala on sellainen, josta 24% veroa maksetaan.
  • Kirsin kiinalaiset emaliastiat, todellinen "kate": "Voittoahan" tuli asiaa tuntemattoman silmin 20 euroa.
    Menot: 240 euroa + 4 x 7,50 euroa + 5 euroa + 2,50 euroa + 25 euroa = 302,50 euroa.
  • Lyhyellä matematiikalla voimme todeta, että näillä laskelmilla ne kiinalaiset emaliastiat tuottivat tappiota 282,50 euroa, vaikka ne myytiin 20 euroa korkeammalla hinnalla, kuin mitä niistä maksettiin.

Case 2: Aki ostaa mäntypuisen lipaston ja se yks juipelo fiksaa sen myyntikuntoon. Lipasto maksoi 80 euroa ja se myytiin 120 eurolla. Ohjelmassa kerrotaan voittoa tulleen 40 euroa. Aki on tyytyväinen ja onnittelee juipeloa hyvästä suorituksesta.

  • Juipelo käyttää aikaa hiomiseen ja muihin pohjatöihin, maalaamiseen, toiseen maalauskierrokseen, säätöön, ruuvaamiseen ja liimaamiseen 12 tuntia sekä ostaa lipastoon 10 eurolla uudet hantaakit.
    Edellisen esimerkin lukuja tähän käyttäen "Voittoahan" tuli asiaa tuntemattoman silmin 40 euroa.
    Menot: 418 euroa + 7,50 euroa + 5 euroa + 2,50 euroa + 25 euroa = noin 460 euroa.
  • Lyhyellä matematiikalla voimme todeta, että näillä laskelmilla mäntypuinen lipasto tuottaa tappiota 420 euroa, vaikka se myytiin 40 euroa korkeammalla hinnalla, kuin mitä siitä maksettiin.

Laskelmani hieman "fuskaa" laskemalla menot per tuote, riippumatta tuotteen arvosta, mutta koska minulla ei ole käytettävissäni minkäänlaista todellista dataa, mennään nyt tällaisella keskivertolaskelmalla.

Laskelmasta puuttuu myyntituotteiden kuvaamiset ja listaamiset nettiin, joka vie joka viikko varmasti useita (kymmeniä?) tunteja. Laskelmasta puuttuvat myös kaikki paikan kunnostukseen käytetty aika (kuten ruohonleikkuut, siivoukset, korjaustyöt) sekä muu yritystoiminnan pyörittämiseen tarvittava aika, joka vie yrittäjältä keskimäärin 20% täydestä jokaviikkoisesta työajasta.

Lisäksi tämän laskelman tuotto kattaa vain ne tunnit, jotka siihen on laskettu. Saamalla palkkaa vain muutamalta hassulta tunnilta viikossa Heli ja Aki tuskin pystyvät elämään. "Pitkää päivää, myös viikonloput - ja 18 vuoden aikana yksi kahden viikon loma" kertoo Raumalainen: Palsanmäki: Kyllä tämä ihan raakaa työtä on!

Äkkilaskelmalta, "henkiinjäämiskaavalla" (jossa juuri ja juuri katetaan menot, mutta ei tuoteta voittoa), jokainen tuote pitäisi myydä 2-6 kertaisella ostohinnalla. Katekerroin taas riippuu tuotteen arvosta, karkeasti voisin sanoa, että 500 euron lipasto tonnilla ulos ja 5 euron kannu kolmellakympillä.

Linkki: [Huutokauppakeisari "Elimme pitkään kädestä suuhun"] - eikä ihme. On ihailtavaa, että joku pystyy ylipäätään tekemään leipänsä alalla, jossa ajellaan ympäri ämpäriä etsimässä "aarteita", joiden tasosta ei ole varmuutta - ja sitten ne myydään ilman pohjahintaa hinnalla, josta ei ole varmuutta.

Kyseisen yrittäjän jaksamista tuskin edesauttaa se, että joku peelo vielä päättää haastaa hänet oikeuteen asiasta, josta hän ei voinut mitään edes tietää, linkki: [Oikeudessa syyttömäksi todettu huutokauppakeisari "Todella raskasta aikaa"] - ja kansa uskoo, kansa uskoo, nyt hän on huijarin lisäksi vielä varaskin. Viisas ja viekas tämä varas tuskin on esitellessään aulaasti kotisivuillaan varastettua tavaraa. "Pelkään, että asia jää ihmisten mieliin vain niin, että meitä syytetään jostakin rikoksesta. Saa nähdä, miten tämä vaikuttaa liiketoimintaan. Perjantaina on taas huutokauppa, tuleekohan sinne ketään, vai onko tupa täysi, Palsanmäki pohtii apeana." Pahimmillaanhan tällainen syyttely ja uutisointi voi tuhota koko laillisen ja kannattavan liiketoiminnan maineen. Skandaalilehdistön tehtävä on myydä lehtiä, kenen ja minkä tahansa kustannuksella.

Ekologisuuden kannalta on hyvä, että tavara kiertää ja onhan ihanan tunnelmallista, että meillä on vielä tällaisia vanhanajan huutokauppoja. Toisin kuin rouvat kahvipöydässä tiesivät homman olevan ihan "silikkaa silimäänviilausta ja rikollista toemintaa", tuotteista pitää saada kunnon kate, jotta liiketoiminta on millään tavalla kannattavaa. Myös tv-julkkisten.

Ei yrittäjäkursseilla turhaan opeteta, että myyntikatteen on yleensä oltava vähintään puolet, jotta työllään voi elää.

Linkkejä:

http://www.palsanmaki.net/

P.S. En tunne huutokauppakeisaria, eikä tämä ole maksettu puolustelupuhe tai mainos. Viisastelevat rouvat vain ylittivät ärsytyskynnykseni kirjoittaa näinkin "populaarisesta" asiasta.