Olen viimeiset päivät seurannut eri medioista minkälaista keskustelua seuraa melko uskaliaasta #sori15 -kampanjasta.

Suurimman myrskyn on tähän mennessä aiheuttanut Saija Hakosen artikkeli "Näistä syistä en palkkaa enää ketään".
http://www.city.fi/blogit/sori/naista+syista+en+palkkaa+enaa+ketaan/129125

#sori15 -kampanja on nimenomaan mikroyrittäjän asialla. Yrityksistä 98,9 % on alle 50 hengen yrityksiä eli näitä mikroyrityksiä. Vuosina 2001-2012 yli 250 hengen suuryritykset palkkasivat 7164 henkeä. Pk-yritykset taas loivat työpaikkoja yli 100 000 hengelle. Yleisen työllistymisen kannalta on siis kiistattoman tärkeää, että nämä alle 50 hengen yritykset pystyvät palkkaamaan lisää väkeä.

Tunnen lähestulkoon pakottavaa tarvetta kommentoida muutamaa trollausta:

Facebookissa "Pääsemmekö 100 000 tykkääjään joilla on alle 2600 €/kk palkka?" -ryhmässä on ollut aktiivista kommentointia. --> Tajuattehan, että suurin osa näistä mikroyrittäjistä kuuluu ihan siihen samaan ryhmään? Ei tässä olla mitään isorikkaita kihoja, vaan ihan perusyrittäjiä.

"Niin siis työllistämistä pitäisi helpottaa vain siten että maksetaan vähemmän palkkaa ja et on helpompi antaa monoo..."

Että mitä. Artikkelihan käsittelee enemmän palkan sivukuluja kuin itse palkkaa. Ihan lyhyellä matematiikallakin voi laskea, että jos palkan sivukulut olisivat pienemmät, voitaisiin työntekijöille maksaa "samalla rahalla" korkeampaa palkkaa. Lähtöpalkat eivät olisi muuten niin korkeita, mutta kun sivukulut, ne sivukulut. Voin ihan rehellisesti sanoa, että reippaasta palkan sivukulujen laskusta seuraisi omassa yrityksessäni välittömästi palkankorotukset. Ja tämä ei ole sanahelinää. Minä myös haluan olla sanani mittainen.

"Sivukulut mainittiin melkein tuplina palkkaan nähden. Todellisuus on jotain max 37%."

Ei pidä paikkansa. Palkka sivukuluineen on noin palkka x 1,7. Esim. tämä 2600 euron palkka on täten sivukuluineen noin 4400 euroa, eikä tässä ole saikkujen tai äitiyslomien aiheuttamia kustannuksia tietenkään mukana. Jo senkin takia, että koska asuminen, varsinkin pääkaupunkiseudulla, on niin kallista, en ole sitä mieltä, että palkkoja ylipäätään pitäisi alentaa, vaan juuri niitä sivukuluja kohtuullista. Mietippä omalta kohdaltasi paljonko palkkaa voisit mahdollisesti saada, jos sivukuluja ei esimerkiksi olisi ollenkaan.

Mitäs sanot jos käännän asian näin päin: Minä maksan sinusta / sinulle 4400 euroa kuussa, mutta sinä saat siitä vain 2600 euroa ... ai niin, ja tästä vielä miinus verot ... veroprosentilla 19% siis 2100 euroa käteen. Miltäs asia näin päin kuulostaa? Reilulta? :)

Tietyillä aloilla ilman kunnollista koulutusta ei pärjää yhtä hyvin kuin koulutettu. Sen takia monen kouluttamattoman (tai ainakin muita tehottomamman työntekijän) tulisi tietysti olla kohtuullinen palkkapyynnössään tai palkankorotusten pyytämisessä. Hyvä yrittäjä seuraa aktiivisesti työntekijöidensä kehittymistä ja tuottavuutta, ja oma-aloitteisesti tarjoaa palkankorotusta kun huomaa jonkun sen ansaitsevan. Itse toimin näin jatkuvasti. Yrityksessäni on kaikkien palkat reilusti yli TES:in minimin.

Joku ihmettelee, että mistä nämä sivukulujen alennukset sitten rahoitetaan. No, tietääkseni valtio maksaa aika paljon työttömistä. Oisko hyvä malli vaikka niin, että yhden valtiolle miinusmerkkisen työttömän siirtyminen valtiolle plusmerkkiseksi veroja maksavaksi työntekijäksi kattaisi jo helposti ainakin kolmen tai neljän hengen sivukulujen alennuksen?

"yrittäjä itse ruoriin vaan hänen työpaikkahan se etusijassa onkin eihän ketään ole pakko palkata.."

Kuinka monessa mikroyrityksessä kuvittelet, että yrittäjä ei itse ole töissä? Ihan älytöntä edes kuvitella, etteikö yrittäjä itse joka aamu ekana sytyttäisi valoja ja illalla viimeisenä sammuttaisi niitä. Vai onko kommentoijan idea se, ettei kukaan palkkaa ketään, ja jokainen olkoon itse se yrittäjä, yksin? Jos sinusta ei siis ole yrittäjäksi, niin ei ole ketään, jolle mennä töihinkään. Siinäpä idea. Kaikki yrittäjiksi! Ei palkkaa, ei sosiaaliturvaa, ei työttömyyskorvausta edes puolisolle. Näillä eväin siis uuteen nousuun!

"Esim lvi- alan yrityksissä velotetaan asiakkaalta n 47 e tunti ja minimi velotus on jopa 2 h työ tarvikkeista saadaan roima alennus johon sitten lyödään provikat päälle."

Voi vau! Jos tutustuisit talouden tunnuslukuihin voisit havaita, että 1800-2500 eurolla kuussa palkattu työntekijä - riippuen hieman palkkaavan yrityksen koosta (esim. 5-10 hengen yritys) ja toimitilasta (ei voi olla liian kallis) tai esimerkiksi mahdollisesta firman auton leasingeista, arkisin 8 tuntia päivässä olevassa yrityksessä - maksaa yksi työntekijä sivukuluineen ja yrityksen pakollisine menoineen noin 35-45 euroa / tunti + alv. Jos körötätte kohteeseen tunnin, teette kaksi tuntia töitä, ja körötätte tunnin takaisin, kuka voitti? Työnantajasi, asiakas vai valtio?

"Suomessa tietyiltä aloilta on mahdotonta pienentää palkkoja , koska palkat ovat jo muutenki liian pienet. Suomessa eläminen on aivan liian kallista. Ehkä monet varakkaat/rikkaat vois ite joustaa omista liksoista niillä on varaa. Ei se niin voi mennä että teet työtä millä et tuu toimeen.. ja meillä on ammatti liitot mitkä on neuvotellu meijän työ ehdot ja niistä ei aleta joustaa"

Pääkaupunkiseudulla asumisen kustannukset ovat nousseet ihan kohtuuttomiksi, joten palkkatasokin on pääkaupunkiseudulla keskimäärin paljon kovempi kuin maaseudulla. Palkkaero, samasta työstä, saattaa siis olla 500-2000 euroa / kuussa. Tämä tuo paineita pääkaupunkilaisille yrityksille, jotka eivät enää voi hinnalla kilpailla maakunnissa olevien yritysten kanssa. Koska jokaisen työntekijän pitää tuottaa enemmän kuin hän syö, ollaan erittäin haastavan yhtälön äärellä.

Toistaisin tässä kohtaa, että kyse oli mikroyrityksistä. Siinä vaiheessa isorikkaista puhuminen on ihan turhaa. Jos puhuttaisiin siitä 1,2 % yrityksistä eli isoista yrityksistä, joissa ne isorikkaat vetävät bonuksia ja osinkoja minkä kerkeävät, olisi kommentti kohtuullisempi. Mutta kun kyse on meistä, köyhän tai keskitasoisesta yhteiskuntaluokasta - yrittäjistä, jotka itse harvoin saavat enempää palkkaa kuin työntekijänsä.

Hyvin harva näistä ajetuista teeseistä sotii ammattiliittoja vastaan. Työntekijälle ja ammattiliitolle on varmaankin aivan sama saako hän äitiys- tai isyysloma-aikansa palkan työnantajalta vai KELAlta mikäli summa on sama. Eikös?

"Voi voi kun ei ilmaiseksi saa työntekijöitä ja voi voi kun niille pitää antaa lomaa ja voi voi kun ne saattaa sairastua, voi voi kun on raskasta maksaa, laita itkevä yrittäjä lappu luukulle ja ala työttömäksi, ei oo enää palkkaushuolia joita itkeä"

Vaikka tällaiseen yrittäjän dissausmentaliteettiin pitäisi olla tottunut, se tyrmää joskus silti. Olisiko kirjoittajan mielestä todellakin tervettä, että 98,9% suomalaisista yrityksistä laittaisi lapun luukulle ja kaikki niissä työskennelleet siirtyvät nauttimaan valtionetuuksista?

Jos tutustuu #sori15 -projektissa mukana olevien yrittäjien tavoitteisiin voi todeta, että suurimmassa osassa asioista ajetaan myös työntekijän etuja - esimerkiksi suuren murheen tai vakavan loukkaantumisen jälkeen sekä työntekijälle että työnantajalle pitää olla taloudellisesti mahdollista pitää niin pitkä sairasloma kuin tarpeen. En henkilökohtaisesti tunne ketään, jota ei yhtään haittaisi jos hänen äitiys- tai isyyslomansa tai sairaslomansa aikana (ja peläten, että sen ansiosta) firma menee nurin, eikä siis ole enää duunia, johon palata. Varsinkaan kun ei se sairastuminen yleensä ole duunin "vika".

Usko tai älä, myös yrittäjä voi ajaa työntekijöidensä puolia, inhimillisiä arvoja ja kulujen sellaista jakautumista, ettei kenenkään tarvitsisi palata saikulta töihin ennenkuin tuntee itse olonsa tervehtyneeksi. Usko tai älä, osa työnantajista aidosti välittää työntekijöistään.

Lisääntymisikäisten naisten työllistyminen ei pitäisi yritystaloudellisista syistä olla vaikeampaa kuin kenenkään muun. Olen itse kokenut tämän, en tullut valituksi edes tehtäviin, johon olin ylikoulutettu ja ylikokenut - pääasiassa koska minun pelättiin tekevän vauvoja. Vaikka ainoa keino enää työllistyä omalla alallaan oli ryhtyä itse yrittäjäksi, en ole unohtanut tätä, eikä yrittäjyys estä minua tuomasta esiin tähän liittyviä ongelmia. Itse palkkaan kenet parhaaksi katson, iästä tai sukupuolesta riippumatta, kuitenkin samalla ymmärtäen, että se saattaa maksaa minulle kaiken. Tämä ei ole reilua, ei yrittäjälle eikä työntekijälle. Ja toistaen itseäni; tuskin äitiys- tai isyyslomalaiselle on merkityksellistä mistä se raha tulee, kunhan tulee.

Vauvat ovat tulevia veronmaksajia, maksettakoon kustannukset siis kyseisestä pussista. Yritys on yritys, ei mikään sosiaalitoimisto, joka kustantaa kaiken.

Yrittäjän riski on siinä, että menestyväkin firma voi kaatua saikuttelijoihin ja/tai riittävän monen ihmisen äitiyslomaan. Se on monella taholla epäreilua sekä työnantajaa että työntekijöitä kohtaan. "Viattomat" kanssatyöntekijät eivät varmaankaan ole kovin onnellisia jäädessään ilman palkkaa em. syistä. Riskinhallinta olisikin esimerkiksi sitä, että tietyin keinoin (mm. poissaolojen maksattaminen KELA:lla) turvattaisiin monen muun ihmisen palkansaanti, kyse ei ole suinkaan (pelkästään) yrittäjästä itsestään.

Lisäisin vielä, että nyt kun osa puolueista ajaa mallia, jossa isän työnantaja maksaa puolet ja äidin työnantaja puolet, niin eivät voi äijät enää heilutella, ettei kiinnosta. Alkaa kiinnostamaan jos oma työllistyminen on tästä kiinni.

"Taas yks avautuja ennen vaaleja.."

No nimenomaan, sillä tarkoitus on vaikuttaa päättäjiin. Avautujahan ei itse ole ehdolla mihinkään. Pimpom! :)

"On taas joillain rankkaa kun ei valtio halua tehdä heidän kilpailijoita paskemmasta liikeideasta kannattavaa." eräs tyyppi kommentoi City.fi:n facebook-sivuilla.

Tyyppi, joka ei yhtään tiedä mistä puhutaan eikä tiedä minkä alan yrittäjä kirjoittaja edes on, on ensimmäisenä kertomassa, että yritykset eivät menesty koska niiden liikeidea on paska. Tässä globaalissa mailmassa aina joku, jossain, tarjoaa samaa palvelua halvemmalla - ja harvaa kuluttajaa loppuviimeeks kiinnostaa minkälaisista hikipajoista heidän ostamansa tuotteet tulevat.

http://www.iltalehti.fi/muoti/2015012819105235_mu.shtml - Norjalainen APTV lähetti muotibloggaajat kambodžalaiseen hikipajaan. Nuorten ajasta kuvattiin viisiosaoinen realitysarja.

Jos kotimaassa laillisesti yrittäjälle jää jokaisesta kympistä käteen vain muutamia senttejä, niin sitä ei kukaan voi kutsua reiluksi peliksi. Jos yrityksissä on tarvetta lisähenkilökunnalle, ja työhaluisia löytyy, niin pitääkö valtion sitten verottaa sitä niin paljon, ettei se ole enää mahdollista?

Ja jos joku vielä tosissaan väittää, että ihminen jotenkin lakkaa olemasta inhimillinen siinä kohtaa kun hänestä tulee yrittäjä, on hän väärässä. Se, että yrittäjän on pakko pitää huolta siitä, että rahaa tulee enemmän kuin menee, ei ole vapaaehtoista. Jos näin ei tapahdu, joku jää ilman palkkaa ja sen jonkun lapset eivät syö. Itse yrittäjäurani aikana olen katsonut työntekijöiltäni sellaista rettelöintiä, etten yksityiselämässä sellaista välttämättä suvaitsisi. Olen lisäksi aina kuunnellut huolia, yrittänyt olla avuksi, järjestänyt jokaiselle mahdollisuuksien mukaan ne mieluisimmat työtehtävät, maksanut niin paljon palkkaa kuin mihin firmalla suinkin on varaa, joustanut työajoista työntekijän menojen mukaan ja muutenkin yrittänyt olla sovitteleva. Lisäksi minua kiinnostaa työntekijöiden mielipiteet yrityksestä ja minusta johtajana niissä määrin, että mittasin sitä viimeksi noin kuukausi sitten nimettömällä mielipidekyselyllä ja sitä seuranneella yhteisellä keskustelulla, jossa lupasin ottaa onkeeni muutamasta palautteesta. Onnekseni palaute oli pääosin yllättävän hyvää. Yrittäjä ei voi olla kovin menestyvä mikäli hän on epäreilu työntekijöitään kohtaan. Hyvät tyypit ja parhaat tekijät kyllä hyppäävät laivasta siinä kohtaa kun heitä kituutetaan minimipalkalla ja pomo ostelee urheiluautoja. Kunnioituksen kuitenkin pitäisi ideaalitilanteessa olla kumminkinpuolista. Ei työntekijäkään aina voi olla vain saaja. Joskus pitää antaakin. Ja reilusti käyttäytyvää työntekijää kohtaa tekee mieli itsekin olla reilu.

Ihan jokainen voi itse palkata kymmenen henkeä pariksi vuodeksi, ja kokeilla kantapään kautta mitä sen todellisuus on. Tervetuloa vaan veneeseen. Tää tosin on uppoamassa.

Ei jokaisella pienemmälläkään yrityksellä täällä mitenkään huonosti mene, mutta on se menestyminen ainakin tehty pirulaisen vaikeaksi. Sano vaan, että siihen ei moni pysty. Ei edes loistavalla liikeidealla.

Pahoittelen artikkelini sarkastista sävyä, mutta joskus on haastavaa vakavalla naamalla vastailla trollaukseen. Tulen varmasti jatkamaan artikkelia, jahka ehdin lukea lisää lässytystä. Välissä on kuitenkin nukuttava, että pääsee aamulla aukaisemaan puljun, jotta ehtii tehdä niin paljon rahaa, että saa maksettua kaikkien palkat, olivat he töissä tai eivät.