burnout3.jpg

Mitä tapahtuu kun aikataulut lirivät kintuille, resurssit pettävät tai ollaan luvattu liikoja? Tässä muutamia yrittäjäkolleegoilta kuultuja tosielämän tarinoita. Onneksi nämä ovat harvinaisia tapauksia, suurin osa työntekijöistä sekä itsellä että kanssayrittäjillä ovat olleet aivan ihania, tehokkaita, avuliaita, empaattisia ja hommat ovat sujuneet mutkitta - mutta kyllä nämäkin tarinat ansaitsevat tulleen kerrotuksi. Tarinat ovat "yrittäjän opiksi", eivät kenenkään haukkumistarkoituksessa kirjoitettuja.

Tarina 1: Huonekalun "pienet kivat" muutostyöt

Huonekaluyrittäjä 35 vuotta, Helsinki
Yritys myy valmiita huonekaluja ja tekee myös mittatilaushuonekaluja asiakkaan toiveiden mukaan. Eräänä päivänä eräs asiakas oli liikkessä ihastelemassa huonekaluvalikoimaa ja yksi palkatuista myyjistä aulaasti palveli häntä. Asiakas ihastuikin yhteen melko hintavaan kaappiin ja jäi sitä jahkaamaan. Kaappi olisi täydellinen muuten, mutta hantaakit pitäisi melkein vaihtaa ja kulmat korvata kuviokaiverretuilla listoilla. Koska asiakas oli niin hintavaa kaappia ostamassa, lupasikin tämä myyjä, että tehään kuule ne kaupan päälle - olihan tuote niin kallis, joten pientä kivaa pitää saada kaupan päälle! Myyjä ei kuitenkaan tainnut oivaltaa, että kyseessä on erittäin aikaavievä käsityö, muutostoiveet vievät kovaltakin ammattilaiselta kaksi viikkoa työtä.

Arvatkaapas kuka nämä työt sai tehdä muiden töidensä päälle, yöt pääksytysten; myyjä vai yrittäjä?

Pohdittavaa:

  • Minkälaiseen edesvastuuseen ja maineeseen yritys olisi joutunut mikäli yrittäjä ei olisi kertakaikkiaan kyennyt tekemään tätä asiakkaalle luvattua työtä (esim. ollessaan vakavasti sairas tai pienen vauvan kanssa kotona)?
  • Minkä verran muutostyöt olisivatkaan maksaneet jos yrittäjä olisi teettänyt ne vielä alihankintana jollakulla toisella - ja kenen palkasta kyseinen kustannus tulisi vähentää?

Tarina 2: Liikelahjayrityksen pimeät hommat

Liikelahjayrittäjä 36 vuotta, Espoo
Yritys painaa liikelahjoja asiakkaan logolla. Tapana on aina tehdä hyvät ohjeet, että mihinkä tuotteeseen painetaan, kuinka paljon, millä värillä ja mikä on kuvio. Tämä tilausvahvistus myös hyväksytetään asiakkaalla, jottei mitään väärinkäsityksiä tule. Yleensä työt aloitetaan ajoissa, jotta on aikaa vielä tehdä jotain jos jokin menee pieleen. Jostain syystä kuitenkin tätä keikkaa päästiin painamaan luovutusta edellisenä päivänä ja lisäksi kyseisen työn toteuttava painaja luki ohjeen huonosti ja painoi sen väärin. Kun keikka oli valmis ja työntekijä oli pakkaamassa tuotteita pakettiin, hän huomasi kauhukseen, että ohopssanssaa, pieleen meni. Yrittäjä tuli myös pällistelemään tilannetta ja totesi, että tuotteita ei mitenkään voi seuraavana aamuna luovuttaa asiakkaalle, ne eivät tule kelpaamaan, ne eivät ole luvatun mukaiset. No, tähän työntekijä totesi, ettei enää ehdi tekemään asialle mitään ja lähti kotiin.

Arvatkaapas kuka seuraavan yön pimeinä tunteina painoi kyseiset tuotteet uudelleen (koska juuri niitä tuotteita ihan käsittämättömän sattuman kautta oli kuin olikin varastossa) ja luovutti ne aamulla tekopirtein silmin ja hymysuin asiakkaalle?

Pohdittavaa:

  • Minkälaiseen maineeseen yritys olisi luovuttanut tietoisesti väärät tuotteet asiakkaalle?
  • Kumman velvollisuus olisi ollut hoitaa uusintapainatus; yrittäjän vai keikan källineen työntekijän?
  • Onko yrittäjän velvollisuus osata kaikki yrityksen työtehtävät niin suvereenisti, että sen lisäksi, että hän ehtii, hän myös pystyy paikkaamaan ketä tahansa, missä tilanteessa tahansa?
  • Jos työntekijä olisi ylitöinä painanut uudet tuotteet, olisiko se reilua, että yrittäjä maksaa hänelle siitä triplakorvauksen? (Normaalina työaikana + kaksinkertaisina ylityötunteina)
  • Kenen palkasta uudet tuotteet ja niihin menevät painovärit tulisi vähentää?

Tarina 3: Toimisto muuttaa

Toimistoyrittäjä 37 vuotta, Espoo
Erään toimistoyrittäjän työntekijät olivat jo jonkin aikaa valittaneet, että tilat olivat käyneet liian pieniksi ja että esimerkiksi kunnon neuvottelutilaa ei enää käytännössä ollut. Yrittäjä oli myös itse todennut, ettei nykyisiin tiloihin enää voida rekrytoida lisää henkilökuntaa, sillä työpisteitä ei sinne kertakaikkiaan järkevästi mahdu enempää. Niinpä aloitettiin uuden toimitilan etsintä. Yrittäjä esitteli tasaisin väliajoin erilaisia tiloja, joita oli internetistä löytänyt ja yhdessä mietittiin mm. työntekijöiden työmatkojen kätevyyttä eri puolille kaupunkia. Eräänä päivänä löytyikin liiketila, joka tuntui täyttävän kaikkien toiveet: isompi, valoisa, hyvien yhteyksien varrella ja neliökohtainen vuokrakin sen verran kohtuullinen, että sitä voisi vielä juuri ja juuri harkita. Tilaa käytiin katsomassa muutaman työntekijän kanssa, se varattiin ja sitten innoissaan yhdessä suunniteltiin sen pienimuotoista remonttia, sisustusta ja muuttoa. Muutaman kuukauden odotusaikana työntekijät moneen kertaan huokailivatkin, että voi kun jo oltaisiin niissä uusissa tiloissa. Mieliala oli positiivinen ja hyvä. Kun muuttopäivä alkoi lähestyä ja muuttofirma oli varattu, yrittäjä alkoikin sopimaan työntekijöiden kanssa uuden toimitilan kevyen pintaremontin ja kalusteiden kasauksen aikataulua. Yht´äkkiä kukaan ei ollutkaan oikein kiinnostunut remontista tai uuden tilan siivoamisesta, hehän ovat työntekijöitä eivätkä mitään remonttireiskoja tai siivoajia. Osa työntekijöistä kieltäytyi sekä kaikesta uuden tai vanhan toimitilan kuntoonlaitosta että osallistumisesta muuttopakkaukseen tai -purkuun. Normaalit asiakastyöt kuulemma tehdään, mutta kaikki muuttoon liittyvä (palkallisena työaikana) saa kyllä hoitua ilman heitäkin.

Muutaman työntekijän kanssa yrittäjä sai riittävällä korvauksella sovittua jotain apua, mutta yrittäjä koki sen avun melko pieneksi tehtävään työmäärään nähden. Niinpä yrittäjä kääntyi ystäviensä puoleen. Ystäviltä taas tuli pääosin sellaista viestiä, että jos kyseessä olisi yrittäjän kodin remppa, he voisivatkin ehkä osallistua, mutta koska kyseessä on firman remppa, se saa kyllä mennä firman rahoista. Muutama ystävä onneksi tuli kuitenkin auttamaan.

Siitä huolimatta, että uudessa tilassa remonttifirma kävi tekemässä useilla tuhansilla euroilla mm. kaikkien seinäpintojen maalaukset, väliseinien asennukset, keittiötilan laatoituksen, seinien korjaukset ja tasoitukset - sähköasentaja kävi usealla tuhannella eurolla asentamassa kaiken sähköihin liittyvän - jäi yrittäjälle merkittävä määrä työtä pintaremontissa, uuden ja vanhan tilan siivoamisessa sekä erityisesti uusien kalusteiden hankinnassa ja asennuksessa. Huolimatta myös siitä, että muuttajaksi otettiin muuttofirma, joka usealla tuhannella eurolla hoiti kaiken kuskaamisen, yrittäjä yötä myöten puolisonsa kanssa pakkasi, ja myöhemmin purki muuttotavaroita - eihän niitä järkevästi oikeasti voi pakata tai purkaa kukaan muu kuin henkilökunta itse, eiväthän muuttomiehet edes tiedä välttämättä mikä on mihin tarkoitettu, tai mitkä asiat tulisi pitää yhdessä, jotteivät katoa.

Arvatkaapas kuka viikot muuton ympärillä tekikin päivisin töitä, pakkasi iltaisin ja remontoi öisin ja viikonloppuisin? Yrittäjä sanookin oppineensa kerrasta: ikinä ei enää muuteta. Jos joku kokee tarvetta muuttaa, kysytään ensimmäisenä, että kuinka paljon hän itse aikoo sitoutua muuttoon. Jos vastaus on, että aikoo vain valittaa kunnes valmiina uutta ojennetaan, ei muuttoa tule tapahtumaan.

Pohdittavaa:

  • Mitä tilanteessa olisi tapahtunut mikäli yrittäjä ei olisi pystynyt laittamaan kaikkea vapaa-aikaansa ja sekä henkistä että fyysistä hyvinvointiaan remonttiin ja muuttoon? Entä mitä olisi tapahtunut jos yrittäjä olisi sairastunut / loukannut itsensä?
  • Kenen velvollisuus on pakata osuutensa työvälineistä - onko vastuu automaattisesti vain yrittäjän?
  • Oliko yrittäjä hölmö olettaessaan etukäteen, että työntekijät (jopa viikonloppulisällistä palkkaa vastaan) osallistuisivat ja muuttoprojekti olisi jotenkin yhteinen? Yrittäjän olisi siis kannattanut jo etukäteen olettaa, ettei saa työntekijöiltä riittävästi apua?
  • Pienehkön firman rempat, sähköt ja muuttoauto ovat jo saman kaupungin sisällä noin 6000-7000 euroa + ylitöinä työntekijöiden muuttotunnit + liiketoiminnan keskeytyksestä ja viivästyksestä aiheutuvat ansionmenetykset... Onko ihme, että yrittäjä repesi vielä tekemään esim. kummankin tilan siivoukset itse?

Tarina 4: Seinämaalaus

Sukelluslaitemyymäläyrittäjä 46 vuotta, Helsinki
Eräs sukelluslaitteita myyvä yritys oli perustamassa Helsinkiin uutta myymäläänsä ja suunnittelussa olikin auttamassa yrittäjän ystäviä ja tuttavia. Kokoonnuttiinkin uuteen myymälään porukalla miettimään, että mitä hyllyjä tarvitaan mihinkin, mikä seinä pitää maalata ja tarvitseeko takahuoneen eteen rakentaa väliseinä. Eräs hyvin taitavana piirtäjänä ja maalaajana tunnettu pariskunta saikin sitten idean, että myymälän kassan taakse voisi seinälle tehdä ison ja näyttävän maalauksen aiheesta. Yrittäjä mietti, että olisihan se kiva, mutta onko meillä oikeasti aikaa ja resursseja tehdä sellaista kun on muutenkin niin paljon puuhaa. Pariskunta kuitenkin kovasti oli sitä mieltä, että ei ole ollenkaan ongelmallista maalata kuvaa - he tekevät sen - antakaa kun he tekevät sen - siitä tulee hieno! Yrittäjä moneen kertaan varmisti, että onhan pariskunnalla oikeasti aikaa tehdä lupaamansa, mutta koska he niin kivenkovaan väittivät suoriutuvansa hommasta ihan suitsait, eivätkä maalit nyt kovin paljon maksa ... no hienoa, tehdään se! Koko muu sisustus suunniteltiin sitten tulevan maalauksen ympärille.

Pariskunta aloitti hommansa tarmokkaasti hahmotellen, suunnitellen, miettien, uudelleen hahmotellen ... kun yrittäjä alkoi kyselemään, että tuletteko kenties jo maalaamaan seinää, alkaa olla hoppu, jotain hahmoteltiin seinäänkin. Kun yrittäjä kyseli uudelleen perään, saatiin maalaus aloitettua seinään, jatkuen kattoon ja jatkuen lähimpien hyllyjen reunoille. Näyttipä upealta! Avajaispäivä alkoi lähestyä ja yrittäjä kyseli jälleen perään, maalaus oli melko kesken, eikä pariskunnasta ollut jälleen kuulunut mitään. Kyllä ovat tulossa, minä päivänä hyvänsä, etenee, oli vastaus. Viimeisen viikon sisään yrittäjä alko panikoida. Avajaisiin oli tulossa muutamankin paikallislehden edustaja ottamaan kuvia ja kyllä liiketilan oli oltava valmis! Pariskunnalla oli aina "hirveän hyviä syitä" miksi he eivät voineet saapua paikalle ja loppujenlopuksi yrittäjä tajusi, ettei pariskunta tule vaan saamaan sitä mitenkään valmiiksi.

Vaihtoehdot olivatkin maalata kaikki piiloon, jolloin hillitön seinä kassan takana jäi tyhjäksi - tai maalata kaikki piiloon ja keksiä äkkiä jotain "täytettä" siihen kohtaan - tai tilata jostain joku ammattitaiteilija saattamaan työn loppuun. Koska yrittäjä oli ihastunut siihen ajatukseen, että siinä olisi maalaus, eikä yrittäjä keksinyt siinä hädässä nyt muutakaan ratkaisua asiaan, soitteli hän päivät pääksytysten ympäriinsä etsien sopivaa taiteilijaa. Hyvän sattuman ja arvokkaiden suhteiden kautta taiteilija löytyi ja tarinan kuultuaan hän empatiasta suostui tekemään työn tässä superkiireisessä aikataulussa, yötä myöten.

Arvatkaapas kenen liikkeessä on tällä hetkellä todella hieno seinämaalaus, jota hän ei alunperin edes halunnut, joka hänelle tyrkytettiin ja tuputettiin, josta hän päätyi maksamaan muutaman tuhannen euroa?

Pohdittavaa:

  • Mitä tilanteessa olisi tapahtunut mikäli yrittäjä ei olisi haukkana vahtinut kaikkien osatekijöiden aikatauluja?
  • Kenen tulisi maksaa työ loppuun (maalauksen jatko tai maalauksen piiloitus), yrittäjän vai työn källineen pariskunnan? Käytännössä? Entä moraalisesti?

Tarina 5: Saumatonta ompelukoneen huoltoa

Ompelukonemyymälä ja -korjaamoyrittäjä 39 vuotta, Vantaa
Eräällä ompelukoneita korjaavalla yrityksellä oli sattumalta melkoinen suma päällä kun koneita oli tullut korjattavaksi poikkeuksellisen paljon. Niinpä yrittäjä palkkasi itselleen apua. Täyttääkseen oman ja työntekijänsä päivän, yrittäjä otti lisäksi vastaan poikkeuksellisen paljon keikkoja. Yrityksessä on tapana, että kun asiakas tuo koneensa huoltoon, hänelle kerrotaan milloin hän saa sen hakea. Yhtenä aamuna työntekijää ei kuulunut töihin. Kun yrittäjä soitti hänelle, hän ilmoitti, ettei jaksa nyt tulla töihin. Yrittäjä ilmoitti, että ilman sairaslomatodistusta ei töistä olla pois. Niinpä työntekijä meni lääkärille, joka kiltisti kirjoitti hänelle saikkua (ei palkallista, mutta saikkua kuitenkin), jolloin työntekijä sai olla poissa töistä ilman, että hänet voitaisiin siitä syystä irtisanoa.

Arvatkaapas kenen lapset, silläkin viikolla, jälleen, haki hoidosta isovanhemmat, jotta yrittäjällä on etuoikeus tehdä 10 tuntia omia töitään ja 8 tuntia päälle työntekijän töitä?

Pohdittavaa:

  • Millä ajalla yrittäjä hoitaa vielä työntekijänsä työtkin - jos osaa?
  • Kun asiakkaalle luvatut työt myöhästyvät, kuka saa huudot ja kenen firma saa huonon maineen?
  • Voidaanko asiakkaalle kertoa / riittääkö asiakkaan sympatia siihen, että työt myöhästyvät työntekijän sairasloman takia? Entä jos asiakas jonkun käsittämättömän sattuman kautta on työntekijän tuttu, rikotaanko kertomalla jotain pykälää?
  • Onko lääkäriltä oikein kirjoittaa sairaslomaa vain koska jotakuta ei huvita mennä töihin?

Tarina 6: Kampaamoyrittäjältä parturoitiin vapaa-aika ja rahat

Kampaamoyrittäjä 55 vuotta, Espoo
Eräs kampaaja oli vuosien saatossa kerännyt melkoisen asiakaskunnan ja päätti alkaa laajentamaan toimintaansa. Hän hommasi isommat tilat ja palkkasi henkilökuntaa. Alta aikayksikön hän kuitenkin huomasi olevansa tilanteessa, jossa työntekijöiden kalenterit olivat myyty melko hyvin täyteen, mutta ilmeisesti työntekijät eivät itsekään osaa arvioida omaa ajankäyttöään, sillä jatkuvasti seuraava asiakas oli jo jonossa kun edellistä oltiin vasta värjäämässä. Näin ollen työntekijöiden lupaamia asiakkaita jatkuvasti "ylivuosi" yrittäjälle aiheuttaen hänelle melkoisia suorituspaineita kun yrittäjä aika usein hoiti yhtäaikaisesti useita asiakkaita, juoksemalla ympäriinsä "kuin päätön kana".

Lisäksi työntekijät olivat sairaslomilla välillä mitä mielenkiintoisemmista syistä - tai syistä, joita ei yrittäjälle selkeästi kerrottu. Eräskin työntekijä jäi pois, lähetti saikkulapun toisensa perään, kuukausi kuukauden perään, kunnes kertoi olevansa pitkällä raskaana ja jäävänsä äitiyslomalle. Yrittäjä ihmetteli, että mitä varten tätä tietoa häneltä kuukausikaupalla pimitettiin - miksi ei voinut sanoa ajoissa, jolloin hän ei olisi vaan odotellut, vaan olisi ajoissa palkannut lisää apuja. Syy ei koskaan selvinnyt.

Hyvin pian kampaamoyrittäjä huomasi tekevänsä töitä seitsemästä aamulla kymmeneen illalla, joka päivä. Sen sijaan, että hän aiemmin ansaitsi omalla työllään itsellensä "ihan kivan palkan", hän eli köyhyysrajalla, maksaessaan omalla työllään muidenkin poissaolot ja äitiyslomat.

Lisäksi yrittäjää alkoi enenevissä määrin ärsyttämään se, että työntekijät tuntuivat olevan enemmän kiinnostuneita toistensa päiden värjäämisestä kuin asiakkaista, sillä "tässä työssä pitää olla edustava tukka" - ja arvatkaapas kuka ne asiakkaat (ja rahat) sitten tekee?

Muutamia vuosia jatkui näin, kunnes yrittäjän terveys antoi periksi, hän joutui sairaalaan ja jotain oli pakko tehdä. Pitkän mietinnän jälkeen hänen ratkaisunsa oli antaa kaikille potkut ja aloittaa alusta. Nykyään hän hoitaa taas itse omat asiakkaansa. Muut työpisteet ovat vuokratuoleja. Kenenkään muun asiakkaista tai sairaslomista hän ei ole vastuussa. Hän sanoo elävänsä jälleen hyvissä rahoissa ja hyvillä mielin sekä kohtuullisten työpäivien siivittämänä paljon paremmassa voinnissa.

Pohdittavaa:

  • Miksi tässä yhteiskunnassa ei useinkaan ole edullista palkata henkilökuntaa? Kuinka moni ihan pienen yrityksen omistaja tulisi itse asiassa paremmin toimeen ihan itsekseen?
  • Kenen vastuulla on paikata aikatauluja mikäli työntekijä jatkuvasti itse arvioi oman osaamisensa ja ajankäyttönsä väärin?
  • Onko työntekijällä oikeus roikuttaa työnantajaa kuukausikaupalla "löyhässä hirressä" kertomatta, että aikooko edes palata töihin? Eihän työnantajakaan voi tehdä työsopimusta, jossa sanotaan, että työt alkaa sitten joskus. Ehkä öö kolme vuoden päästä.

Joitain speksejä olen joissain tarinoissa joutunut muuttamaan, jottei tekijöitä voida varmasti tunnistaa, jotten joudu seuraavaksi edesvastuuseen herjaamisesta.

Kommentoi tai kerro ihmeessä kommentteihin oma tarinasi!