Jos lähdetään siitä oletuksesta, että kaikki meidän varat ovat jossain vaiheessa tehneet menneet ja nykyiset yrittäjät sekä heidän työntekijänsä, voidaan ajatella, että kaikki itse ansaitsemamme ja perimämme omaisuus on alunperin lähtöisin jonkun yrittäjän kassavirrasta. Näistä kassavirroista on vuosisatojen aikana maksettu kymmenyksiä ja veroja, joilla on sitten tätäkin yhteiskuntaa rakennettu, palkattu virkamiehiä ja luotu sosiaaliturva.

Ylläolevassa kuvassa Suomi 2015. Kelta-oranssi-ruskealla on merkitty yksiköt, jotka ottavat rahaa tuottamatta sitä ja sinisellä rahaa itselleen ja muille tuottavat yksiköt. Kumpaa kuvassa on enemmän?

Lähitulevaisuudessa 1-2 yrittäjää tulee siirtymään työttömien leiriin ja loput suurista ikäluokista eläkeläisten leiriin. Kymmenessä vuodessa eläkeläisten määrä on kasvanut yli 175 000:lla. Jos jo nykymallissa eläkeläisiä on enemmän kuin työläisiä, miten käy pian taloudelliselle huoltosuhteelle?

Keiden kaikkien eläminen yrittäjän pitää kustantaa?

Jos lähdettäisiin suoraviivaisesta odotuksesta, että yrittäjän (riippumatta onko hän yksinyrittäjä vai työnantajayrittäjä) kassaan tuleva raha pyörittäisi erilaisten välikäsien kautta tämän maan taloutta - ja laskettaisiin tästä raaka keskiarvo, olisi kaavio seuraavanlainen:

Keskimäärin yhdellä yrittäjällä olisi siis katettavanaan noin 17 hengen eläminen sekä kaikki terveydenhuoltoon / koulutukseen jne liittyvät kulut.

Jos taas lähdetään siitä olettamuksesta, että yksinyrittäjät kattavat suurinpiirtein omat kulunsa ja rahaa kiertoon asti tekevät työnantajayrittäjät, olisi kaavio seuraavanlainen:

Keskimäärin yhdellä työnantajayrittäjällä olisi siis katettavanaan 50 hengen eläminen sekä kaikki terveydenhuoltoon / koulutukseen jne liittyvät kulut.

Onko realistista olettaa, että edes melko viraalilla liiketoiminnalla pystyy tuottamaan riittävästi veroja tällaisen väkimäärän elättämiseen ja onko sellaisten veromäärien jälkeen liiketoiminta edelleen yrittäjälle kannattavaa?

Mitä rahavirrasta jää yrittäjälle itselleen käteen?

Ylläolevassa kuvassa verot on merkitty pinkillä, työntekijöiden palkat vaaleansinisellä, muut kulut keltaisella ja yrittäjän osuus tummansinisellä. Jos liiketoiminta on lähellä tätä kaavaa ja kulurakennetta, on tämänkin yrittäjän kymppi euro - ja verojen jälkeen hänen kymppinsä on 60 senttiä.

Jokaisen yrittäjän mielestä on luonnollisestikin erittäin reilua se, että kaikesta omalla liiketoiminnalla tehdystä myynnistä verottaja saa noin 5-9 kertaa enemmän rahaa kuin yrittäjä itse (riippuen alvivähennysten määrästä).

Miinusmerkkiset ja plusmerkkiset kansalaiset

Tämä onkin aihe, josta ei saisi kirjoittaa, sen tiedostan jo etukäteen, ei vaikka puhuisi pelkästä rahasta. Voidaan käydä pitkäkin keskustelu työttömyyden ja sairaseläkkeiden syistä ja seuraamuksista sekä niiden oikeutuksista, mutta jospa nyt tällä kertaa kuitenkin tarkastellaan asiaa vain talousmatemaattiselta kannalta.

On tahoja, jotka lapsuuden jälkeen ovat opiskelijoita, sitten työttömiä, sitten opiskelijoita, sitten äitiyslomalaisia ja sitten sairaseläkeläisiä ja sitten eläkeläisiä - jotka asuvat opiskelijakämpässä vielä nelikymppisenä, saavat asumistukea, opintotukea, lapsilisää, sossutukea ja mitä ikinä vielä - jotka ovat saaneet viivästettyä opintojaan erilaisilla mielensisäisillä diagnooseilla - jotka jos ikinä valmistuvatkaan, eivät koko työuransa aikana tule edes enää ehtimään tuottamaan valtiolle yhtä paljon rahaa, kuin ovat siltä vieneet. Tässä maassa voi todella koko ikänsä elää tekemättä mitään työtä ja silti syödä paremmin kuin monessa maassa, kulkea ehjissä vaatteissa ja ihan kohtuullinen kattokin on pään päällä.

Talousmatemaattisesti ajateltuna tällaisten yksiköiden elinkustannukset on tietenkin otettava jonkun toisen pussista. Sitä on demokratia, sitä on sosiaaliturva, sitä on tasa-arvo.

Suomi on ihanan ja liian koulutettu maa

Tämäkin on aihe, josta ei saisi kirjoittaa. Toisaalta on valtava ylpeydenaihe kuinka koulutettuja olemme. Sen huomaa helposti ollessaan eri maalaisten kanssa yhteyksissä: Moni puolalainen ei tiedä missä on Suomi, mutta suurin osa suomalaisista tietää kyllä tasan missä on Puola. Samoin esimerkiksi luonnontieteellinen tietomme, kielitaitomme ja yleissivistys tässä maassa on ihailtavan korkea.

Sitten siihen kääntöpuoleen:

Ylläolevassa graafissa se ylin eli keltainen viiva on tohtorintutkinnon suorittaneiden työttömien määrä. Korkeasti koulutettuja on yksinkertaisesti liikaa. He ovat sekä viettäneet aivan liian pitkään opiskelijoina että valmistuvat olemattomille työmarkkinoille, joka tässä taloudellisessa tilanteessa on valtava rasite kansantaloudelle.

Top 5 työttömät akavalaistutkinnoista valmistuneista ovat insinööri (ml. amk & rak. arkkitehdit), tradenomi, filosofian maisteri (hum.), diplomi-insinööri, kauppatiet.koul. (ylempi tutkinto). Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut taideaineiden opiskelija esimerkiksi on noin 26 kertaa todennäköisemmin työtön kuin vaikkapa lääkäri tai hammaslääkäri. (kts. linkit: Akavan tilastot.)

Ja sitten kun töitä ei ole, joudutaan uudelleenkouluttautumaan, joka sekin maksaa. Jos pelkästään yhden maisterin kouluttaminen maksaa valtiolle noin 35 000 - 147 000 euroa + kaikki opiskelijan elinkustannukset (riippuen alasta ja koulusta), mitä siihen tohtoriksi kouluttautuminen ja sen jälkeen uudelleenkouluttaminen maksaakaan? Vaikka tämä on suuri sääli, ei kai kuitenkaan ole ihme miksi hallitus leikkaa korkeakouluilta ja opintotuista?

Lukiossa opetus maksaa noin 6 000 euroa vuodessa / opiskelija. Yhden yrittäjän rahavirrasta keskimäärin pitäisi siis kattaa noin 60 000 euroa (12 000 lukio - 49 000 Teatterikorkeakoulu / opiskelija) vuodessa opintorahaa (kahdelle opiskelijalle) + ainakin toisen elämiseen liittyvät tuet.

Lisäksi oman kokemukseni mukaan moni korkeasti koulutettu ei halua matalapalkkatöihin tai ainakaan tulla palkatuksi matalalla palkalla. Tätä en toisaalta ihmettele, eihän ole kovin motivoivaa viettää (vaikka yhteiskunnan elättämänä ja ilmaisella koulutuksella) muutama vuosikymmen koulussa päästäkseen työhön, jota voisi paljon vähemmälläkin kapasiteetilla tehdä. Silti yrittäjäpiirissäni on ihmetystä aiheuttanut sekin ajattelutapa, että maisterisnainen hakee sihteerin työtä, mutta haluaa neljä tonnia palkkaa, koska on maisteri. Siinä sitten kun yrittäjä yrittää selittää, ettei tää jobi oo neljän tonnin jobi, niin työn hakija on edelleen sitä mieltä, että hänen koulutustasollaan tulee saada se neljä tonnia palkkaa - on se firmalle mahdollista tai ei - on kyseinen työnkuva ja työn tuottavuus sen väärti tai ei.

Tietysti sitten löytyy niitäkin, jotka koulutustaustastaan huolimatta ovat valmiita työskentelemään melkein missä vaan. Se on monen mielestä ihailtava asenne, mutta tietysti tällöinkin on mennyt valtava määrä rahaa, aikaa ja vaivaa "hukkaan" koulutuksessa.

Ratkaisuehdotuksia

Palatakseni artikkelin ensimmäiseen kuvaan: Mitä useampi maksaa, sitä pienempi summa on per maksaja. Jotta tämä maa saataisiin jonkinlaiseen balanssiin, ei ottajia voi olla merkittävästi enemmän kuin antajia. Taloudellinen huoltosuhteemme on jollain keinoin saatava järkevälle tasolle.

Yhteiskunnan kannalta huonoja vaihtoehtoja voisivat olla esim.

• Jos veroja kiristetään ja pienyrittäjät ajetaan vielä ahtaammalle, vähenee yrittäjien määrä ja sitä kautta myös työntekijöiden määrä. Näin ollen yhä useampi antaja muuttuu saajaksi (kts. esim. Lindströmin vaatimus tämän artikkelin linkeistä).
• Jos nollatuntisopimukset kielletään, voi yhä harvempi ottaa tilapäistä apua ja yhä harvempi tehdä halutessaan keikkatyötä / extratyötä. Kuvittelisi, että mitä enemmän töitä on ja mitä enemmän niitä tehdään, se olisi valtiolle verotuloina edukasta, mutta ilmeisesti näin ei ole jos tällainen joustavuus pitää kitkeä pois.

Jos keltaisia (rahan saajia) halutaan saada siirtymään sinisiksi (rahan tekijöiksi), voisi lääkkeeksi sopia esim.

• Yrittäjyyden kannustaminen, pienyrittäjien toimeentulon helpottaminen, jotta yritykset pysyvät pystyssä. Vuoden 2014 kolmannella neljänneksellä toimintansa lopetti 2 973 liikkeen- tai ammatinharjoittajayritystä ja 2 362 osakeyhtiötä. Jos sama tahti jatkuu, kaatuu vuosittain 24 000 yritystä (kts. Tilastokeskuksen linkki).
• Yrittäjyyteen kannustaminen, mutta samalla tehokas yrittäjäkoulutus niin, että yrittäjäksi ryhtyvä tajuaa mihin on ryhtymässä, osaa hinnoitella tuotteensa ja palvelunsa oikein, eikä ajaudu huonosti hoidetulla liiketoiminnallaan heti hankaluuksiin.
• Palkkauksen helpottaminen (esim. tuet, työsopimusten kohtuullisuus myös työnantajaa kohtaan), palkkaukseen liittyvien riskien vähentäminen (mm. sairaslomat ja äitiyslomat), palkkojen sivukulujen kohtuullistaminen. Työttömiä oli Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan vuoden 2015 huhtikuussa 280 000, mikä oli 39 000 enemmän kuin vuotta aiemmin.
• Yrittämisen ja työnteon tulee olla niissä määrin kannattavaa Suomessa, etteivät yritykset ja työntekijät koe pakottavaa tarvetta siirtyä edullisemman verotuksen maihin.
• Kotimaisen valmistuksen mahdollistaminen, ei tappaminen verotuksella.
• Kotimaisten tavaroiden ja palvelujen suosiminen vähintäänkin kaupungin / kunnan / valtiontason kilpailutuksissa.
• Opiskeluaikojen kohtuullistaminen (tässä suhteessa onkin jo menty eteenpäin mm. rajaamalla opiskeluaikaa) sekä vähäisempi sisäänotettavien opiskelijoiden määrä - eihän siinä ole järkeä, että koulutamme aivan liikaa tekijöitä sellaisiin töihin, joita ei ole, eikä vuosikymmeniin tule.
• Suurempi joustavuus esim. opintotuessa, sairauseläkkeessä, työttömyysrahassa ja ansiosidonnaisessa niin, että lisärahan ansaitseminen satunnaisilla töillä olisi tekijälle aina kannattavaa. Tällöinhän myös valtio saa enemmän, ei vähemmän.
• Työkyvyttömien (esim. masentuneiden) parempi ja tehokkaampi kuntouttaminen sekä esim. erilaisilla tuilla palauttaminen oman jaksamisen mukaan asteittain työelämään.
• Pitkäaikaistyöttömien tehokkaampi valmennus takaisin työelämään. Työhaluttomien työttömien motivointi töihin - miten? En tiedä. 
• Virkamiesten vähentäminen, mutta eläköitymisen kautta ongelma poistuu liian hitaasti. Itse en kuitenkaan vähentäisi esim. pelastusammateista, poliiseista tai hoitohenkilökunnasta. Virkamieskunnasta suurin osa on tuikitärkeitä esim. turvallisuutemme ja laadukkaan koulutusjärjestelmämme kannalta. Monessa virastossa kuitenkin esim. toimintojen yhdistämisellä on todettu lopputulos tehokkaammaksi, vähemmällä väellä.
• Ensisijaisesti omistaan huolenpito: esimerkiksi Kreikan miljardien tukipaketeilla oltaisiin voitu kannustaa yrityksiä palkaamaan kotimaahan merkittävä määrä lisää työvoimaa ja niillä verovaroilla auttaa mm. kaikista köyhimpiä ja eläkeläisiä ihan täällä kotimaassa.

Näihin kuuluisiin "talkoisiin" ei siis voida vaatia vain yrittäjiä, sillä me kyllä osuutemme näissä talkoissa jo maksamme. Yrityksistä alle 10 työntekijän mikroyrityksiä on 93,4%. Pienyrityksiä on 5,5%, keskisuuria 0,9% ja suuryrityksiä 0,2%. Opiskelijat haluavat lisää - eläkeläiset haluavat lisää - työntekijät haluavat lisää - näiden työnantajamikroyrittäjienkö (1,7% väkiluvusta) selkänahasta se raha saadaan?

Noin 40 000 ihmistä jää vuosittain työttömäksi. Jos sama lukema työnantajayrityksiä lopettaisi, eikä uusia syntyisi, loppuisi työnantajayritystoiminta noin 2,5 vuodessa.

(Disclaimer: Tiedän, etten ole eritellyt suuryritysten osuuksia tässä keskiarvolaskelmassani, mutta ajattelin, että se tuo vaan lisää sotkua artikkeliin, jonka pointti nyt tulee varmaan näinkin ymmärretyksi.)

Linkkejä:

Kunnat.net - Huoltosuhde / Kansan Uutiset - Työtä vailla olevien määrä lähentelee puolta miljoonaa /
Akava - Tohtoreiden työllistymisongelmat kasvussa luonnontieteiden aloilla /
Akava - Tilastoja korkeasti koulutettujen työttömyydestä (PDF)
Tekniikka ja talous - Tarjouksessa diplomi-insinööri: 44000 euroa /
HS - Työministeri Lindström uhkaa työnantajia miljardilaskulla – Kela-maksu saattaa palata /
Tilastokeskus - Aloittaneiden yritysten määrä väheni eniten kaupan alalla /
Findikaattori - Työttömyysaste / Tilastokeskus - Työllisyys ja työttömyys vuonna 2014 /
Tilastokeskus - Äidit tilastoissa / Tilastokeskus - Oppilaitosten opiskelijat ja tutkinnot /
Maaseudun tulevaisuus - Juha Sipilä: Virkamiesten määrää on vähennettävä