"Mitäs nait yrittäjän. Olisit nainut palkkatyöläisen." sanoi TE-toimiston täti ja löi leiman päätökseen, ettei yrittäjän puoliso ole oikeutettu soviteltuun ansiosidonnaiseen. Ja päätöksestä ei saa valittaa.

---

---

Kuulumiset on päivitetty viimeksi 31.1.2017 (artikkelin lopussa).

Netissä on useita esimerkkejä yrittäjän puolison tai muun perheenjäsenen huonosta asemasta - he kun eivät ole oikeutettuja työttömyyspäivärahaan tai ansiosidonnaiseen mikäli heidän ruokakunnassaan on yrittäjä. Itsekin tunnen useita yrittäjiä, joiden kertomuksissa poukkoilevat selviytymis- (tai selviytymättömyys)tarinat, siitä kuinka ravitsemusalaan liittyvän yhden naisen yrityksen olisi pitänyt täystyöllistää aivan totaalisen eri alalta työttömäksi jäänyt mies ja heidän yhteisvoimin täten elättää neljä lastaan - kuinka hammashoitolaa pitävän naisen olisi pitänyt, potilasturvallisuudesta piittaamatta, työllistää taiteilijapoikansa - kuinka mainostoimistoalan yrittäjän oli pakko työllistää tarjoilijavaimonsa - kuinka julkisivuasennuksia tekevän yhden miehen yrityksen olisi pitänyt työllistää samaan asuntoon muuttanut tyttöystäväkin - tai kuinka aloittelevalta yrittäjältä hylättiin starttiraha vanhempien yritystoiminnan vuoksi.

#Sori15 -ryhmän facebook-sivuilla on myös keskustelua aiheesta. Sillä ei ole edes merkitystä, onko liikevaihtoa edes niin paljon, että voisi työllistää. Eräänkin perheen pojalle oli armeijan jälkeen sanottu, ettei hän saa mitään apuja, sillä on yrittäjän lapsi, vaikkei hänelle edes ollut ammattikoulutusta perheen yritystoimintaan. Helsingin Uutisissa ja Iltalehdessä oli juttua kuinka Vantaalaisen yrittäjäperheen täysikäinen poika jäi kesän jälkeen työttömäksi ja ilmoittautui työnhakijaksi. Poika on koulutukseltaan puualan artesaani ja hän oli töissä rakennuksilla. Vanhemmilla on maahantuontialan yritys. Siitä alkoikin paperirumba, jonka päätöstä vielä odotellaan. Ann-Marin mukaan nyt, 7 viikon odottelun jälkeen, tuli Kelalta tiukka vaatimus toimittaa 24 tunnin sisällä vanhempien vuoden palkkatodistukset ja yrityksen pöytäkirjaote maksetuista osingoista (joita ei ole) pojan työmarkkinatuen hakemuksen käsittelijälle. Eihän täysi-ikäinen lapsi toki voi olla oikeutettu työttömyyskorvaukseen, kun hänen sikaporvarivanhempansa kuitenkin ansaitsevat jopa useita satasia kuussa. Toivottavasti heille käy paremmin kuin meille.

Menimme avioon viitisentoista vuotta sitten ja silloin tehtiin myös avioehto. Kumpikin oli osaltaan palkkatöissä. Monta vuotta myöhemmin aloin yrittäjäksi, mutta toimeentulopelkoani lohdutti se, että ainakin toinen on palkkatöissä ja että jos oikein huonosti menee, ainakin toinen saa palkkaa, pystytään pitämään kerrostaloasunto ja edes jonkinmoista ruokaakin saatais pöytään. Varmuuden vuoksi mies oli myös edelleen Erton jäsenenä, yhteensä noin 30 vuotta, ja maksoi kiltisti jäsenmaksunsa siinä toivossa, että jos jossain lukuisista YT:istä tulisi kenkää, saisi edes ansiosidonnaista.

Kun yritykseni ensimmäisen nk. "vaikeat vuodet" olivat ohi, aloin saamaan yrityksestäni palkkaa. Sittemmin saatiin lapsi, otettiin järkyttävän kokoinen asuntolaina ja muutettiin isompaan asuntoon. Vähän aikaa kaikki näytti ihan hyvältä. Toiveissa oli saadaa kohtuullinen toimeentulo, kunhan tehdään tarpeeksi paljon ja kovaa töitä.

Kuitenkin mieheni työpaikassa entistä suuremmat bonukset toimitusjohtajalle ja vieläkin suuremmat osingot osakkeenomistajille ajoivat talouden niin ahtaalle, että siellä jälleen päästiin pitämään yhdet YT:t, jotka olivat ehkä kymmenennet hänen työskennellessään siellä. Ja sillä kertaa Amorin nuoli osui kohdalle. Työpöytänsä pääsi siivoamaan samantien, kone olikin jo lukittu. 18 vuoden työura katkesi seinään.

Tämän jälkeen olemme juosseet, soitelleet ja täyttäneet nettilomakkeita Kelaan, TE-toimistoon ja Ertoon sekä puhuneet kaikkien mahdollisten virkailijoiden kanssa ja kysyneet neuvoa, että mitäs nyt tehdään. Joka paikasta sanottiin, että vaimon yritystoiminta pitää tutkia ennenkuin ansiosidonnaispäätöstä voidaan tehdä, että oletusarvioisesti perheen yritystoiminnassa pitää työllistyä piittaamatta siitä, että mies ei ole koulutukseltaan eikä lahjakkuuksiltaan "sinnepäinkään". Alallani tarvitaan absoluuttisen tarkkaa värisilmää ja hän on jopa värisokea. Selitimme ja selvitimme kaikille kolmelle taholle, että mies voi korkeintaan tehdä yrityksessäni jotain avustavia töitä, kuten vaikkapa postipakettien lähettämistä, mutta mitään kunnollista (hänen oman ammattinsa tasoista) palkkaa ei pystytä maksamaan. Jos siis minun on velvollisuus työllistää mieheni, voimme tehdä sen ainoastaan sovitellun ansiosidonnaisen avulla.

Olemme toimittaneet kyseisiin instansseihin useampaan kertaan mm. erilaiset selvityspyynnöt täytettynä, mieheni työhistoriaan ja koulutukseen liittyvät asiakirjat, irtisanomisen syyt, yritykseni omistussuhteet (100% minun, 0% mieheni), avioehtomme, selvityksen yritykseni toiminnasta ja alasta sekä yritykseni tilinpäätökset neljältä viime vuodelta (joista yksiselitteisesti näkee, ettei niillä palkata mieheni tasoista tekijää, ei sitten millään, ei vaikka haluttaisi). Olemme kaikille tahoille useaan kertaan myös selvittäneet, että mikäli mieheni otettaisiin yritykseeni töihin, voisi hän tehdä siellä vain muutaman tunnin päivässä ja saada palkkaa noin tonnin miinus verot. Selvitimme myös moneen kertaan, kaikille, että työllistymisen ehtona tässä vaiheessa on soviteltu ansiosidonnainen ja jos yritystoiminta saadaan tulevina vuosina kasvamaan ja mies oppisi monipuolisemmin tehtäviä tai keksisimme jotain uusia toiminta-alueita, ansiosidonnaisen jälkeen hänet voitaisiin mahdollisesti palkata täyspäiväisesti meille töihin. Ehkä. Kaikkialta kehoitettiin odottamaan päätöstä, sillä ennen ansiosidonnaispäätöksen saamistahan ei toki saa tehdä mitään, koska toki on valtiotaloudellisesti järkevää pitää tyyppejä väkisin kotona, sen toki ymmärrän.

7 kk 7 päivää miehen tuotannollis-taloudellisista syistä saamien potkujen jälkeen saimme vihdoin päätöksen ansiosidonnaisesta. "Työttömyysetuuden maksamiselle ei ole työvoimapoliittista estettä." Jee. Vihdoin. Usean kuukauden paperirumba oli ohi. Arvatkaapas kuinka monta Mattia oli kukkarossa siinä vaiheessa. Äkkiä Ertolle sisään hakemus takautuvasta ansiosidonnaisesta ja sittemmin se maksettiinkin. Huh! Päivä tämän päätöksen jälkeen teimme miehelleni tuntipohjaisen työsopimuksen yritykseeni. Työsopimuksessa on määritelty juuri ne seikat, joita olemme Kelalle, TE-toimiston virkailijoille ja Ertoon nämä kuukaudet selittäneet, eli että muutama tunti päivässä maksimissaan on töitä ja palkkaakin tulee käteen, jos joka päivälle edes on töitä, verojen jälkeen sen seitsemänsataa. Tästä puolet vähentää ansiosidonnaista ja puolet jää käteen, joten mieheni ei tule pääsemään edes tällä yhtälöllä yhtä korkeille tuloille kuin missä hän oli palkkatyössään, mutta jotenkin ehkä selvitään, vaikka harmaaseen työhön emme halua ryhtyä. Ilmoitimme työsopimuksesta TE-toimistolle. Huomionarvoista on se, että yksikään virkailija, yhdessäkään tahossa, ei neuvonut suunnittelemaamme soviteltua päivärahaa vastaan, eli olimme siinä uskossa, että yritystämme kohdeltaisiin tasavertaisena muiden yritysten kanssa, riippumatta omistussuhteista.

Noin kuukauden päästä tästä (noin 8 kk potkujen saamisen jälkeen) TE-toimisto vaati meiltä lisäselvityksiä asiasta, jolloin toimitimme heille kaikki paperit jälleen uudelleen ja noin kuukauden päästä tästä (noin 9 kk potkujen saamisen jälkeen) TE-toimisto lähetti meille lausunnon, jossa he yksipuoleisesti katsovat, että hakija työllistyy perheen yritystoiminnassa päätoimisena yrittäjänä, vaikkei hakija omista ainuttakaan osaketta yhdestäkään yrityksestä. Erto lakkasi maksamasta ansiosidonnaista, jota olimme tähän mennessä saaneet yhdestä kuukaudesta. "Tähän lausuntoon ei saa hakea muutosta."

NOO NIIIINNNN. Parin viikon panikoimisen jälkeen olemme päätyneet siihen, että välttääksemme täydellisen henkilökohtaisen konkurssin, jossa päädymme kadulle 2-vuotiaamme kanssa, perheellämme on muutamia vaihtoehtoja, mutta kaikki niistä ovat huonoja.

1. Irtisanon mieheni, mutta hän ei edelleenkään saa ansiosidonnaista, sillä hän on yrittäjä - tai irtisanon mieheni, mutta jollain kumman väännöllä hän saa karenssiajan jälkeen alentunutta ansiosidonnaista, joka lasketaan viimeaikaisten ansioiden mukaan, joka tekee enää muutaman satasen kuussa. Itse pidän ansiosidonnaisen saamista enää epätodennäköisenä.
2. Laitan suhteellisen ok menestyvän (= yrityksen, josta yrittäjäkin saa normaalia palkkaa, vaikkei osinkoja merkittävästi) yritykseni konkurssiin, jolloin karenssin jälkeen saan itse ansiosidonnaista (jos kuulun johonkin liittoon, mihin en kuulu) ja miehenikin on pakko saada ainakin työttömyyskorvausta.
3. Irtisanon jonkun hyvän, pätevän, osaavan ja alalleni koulutetun työntekijäni ja siirrän hänen palkkansa miehelleni. Tässä vaihtoehdossa tosin lirii se, että kuka ne työt sitten tekee, mieheni ei nimittäin osaa ja jos koulutan ja laitan kouluun, siihen menee monta vuotta. Selviytymismahdollisuudet niin pitkälle ovat hyvin pienet.
4. Mieheni löytää jostain maagisesti oman alan töitään, jota pidän tässä taloudellisessa tilanteessa, hänen ikänsä huomioon ottaen, epätodennäköisenä.
5. Otamme avioeron ja muutamme eri osoitteisiin. Tässäkin tosin menee monta kuukautta ennenkuin sen eron saa ja tuntuu aivan kohtuuttomalta se, että meidän pitäisi rikkoa nyt meidän perhekin tullaksemme toimeen. Tiedän muitakin yrittäjiä, jotka ovat tätä harkinneet / näin tehneet. Tiedossa olisi myös kauhea säätö lasten huoltajuuksien kanssa.

Yrittäjän puolison asema on eriarvoinen palkkatyöläisen puolisoon nähden. Sen sentään voisi ymmärtää, että kaksi aikuista päättää ottaa tällaisen riskin, "yrittäjän riskin", mutta entäs jos synnyt yrittäjäperheeseen? Miksi meidän ruokakuntamme eli puolisomme, lapsemme, anoppimme ja alivuokralaisemme ovat riskissä jäädä aivan tyhjän päälle?

Lisäksi yritys on tässä muutenkin raa´assa kilpailutilanteessa eriarvoisessa asemassa joutuessaan elättämään yrittäjän puolisonkin. Siitä sitä sivukuluineen pitäis noin vain rutkasta useampi tonni kuussa lisää katetta (eli aivan huomattavasti lisää liikevaihtoa).

Haluaisinkin kysyä näiltä TE-toimiston tyypeiltä, että olisiko heidän tehtävänsä pikemminkin neuvoa etukäteen kuin rankaista jälkikäteen - ja millä moraalilla näitä mikroyrityksiä koskevia päätöksiä tehdään?

• Onko esimerkiksi oletusarvoisesti ihmisarvoista joutua pakosti työskentelemään yrityksessä, jonka alasta ei ole kiinnostunut tai jolle alalle ei ole koskaan halunnut ja jonka töitä ei pysty ilman monen vuoden koulutusta edes tekemään?
• Onko työyhteisölle - siis muillekin kuin perheenjäsenille - aina terveellistä ja mielekästä se, että isät ja tyttäret tai vaimot ja miehet ovat siellä työpaikallakin kinaamassa keskenään? Olisiko esimerkiksi virkailijan itsensä mielestä mukavaa, jos heillä kaikilla viereisessä pöydässä istuisi mies/vaimo ja toisella puolella kummatkin lapset sekä takana anoppi - tai muuten he eivät itse saisi töissä käydä, eivätkä muualtakaan saisi mitään rahaa?
• Tai onko kokonaistaloudellisesti suotavaa ajaa pieniä yrityksiä konkurssiin tällaisilla menettelyillä vai olisiko esimerkiksi valtiolle edukkaampaa se, että yritystoiminnalla edelleenkin tuotettaisiin suuremmat verot jne valtiolle, kuin se yhden satunnaisen puolison ansiosidonnaisen korvaus olisi?
• Onko tällaisessa tilanteessa realistista olettaa, että vaimo pystyisi tekemään joka päivä tuplapäivää sillä hypoteesilla, että hän omalla työllään pystyisi tekemään myös tuplarahaa (sekä jaksaisi että asiakkaita riittäisi)?
• Onko reilua ajaa yrittäjäperheitä avioeroon eväämällä heiltä toimeentulo, jolleivät näin tee?
• Eikö se riitä, että perheessä on yksi, jolla ei ole sairaslomia tai muitakaan lomia, eikä mitään lain tuomaa perusturvaa tai suojaa?
• Onko valtiolle viisaampaa pakottaa ihmiset harmaisiin töihin, kuin kannustaa lailliseen ja verot maksavaan toimintaan? Olisiko meidän siis pitänyt pitää mies kirjoilla työttömänä, mutta hän "omaksi ilokseen" veisi paketteja postiin? Ai niin, mutta hän on silti yrittäjän puoliso, joten "päätoiminen yrittäjä"...
• Onko parempi kannustaa yrittäjäksi, noin työttömyyskorvauksen suuruisella starttirahalla, vai pakottaa yrittäjäksi haluavat yrittäjien puolisot tai lapset jäämään työttömyyskorvauksella kotiin?
• Onko ihme, että eräät yrittäjätahot miettivät jopa tämän tilanteen viemistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen?

Terveisiä Suomesta. Täällä on hyvä elää ja yrittää.
Alkakaa hei muutkin yrittäjiksi. Ja menkää yrittäjien kanssa avioon!
(Auttaa muuten kummasti jaksamaan tehdä kahden ihmisen työt, kun pitää murehtia yöt päivät, että millä rahalla sitä ostais ruokaa huomenna - ja loppuajan täyttelee kaikenmaailman selvitys- ja valituslomakkeita seuraavat pari vuotta.)

P.S. Kerro kommenteissa oma tarinasi!
Kommentointia löytyy myös #sori15 -ryhmän facebook-sivujen ketjusta.

Jälkeenpäin kirjoitettua:
18.10.2015 Antti Koskela blogasi tästä aiheesta, ehdottaen kansalaisaloitetta.
20.10.2015 Myös Taloussanomat kirjoitti tästä asiasta. Kannattaa lukea myös kommentit, vaikka sielläkin on väleissä jotain rasistista sössötystä. En kylläkään kuulu Suomen Yrittäjänaisiin, mutta se lienee haitanne...
20.10.2015 myös Suomen Yrittäjät uutisoi tilanteesta.
26.10.2015 Aamulehti uutisoi yrittäjän perheenjäsenten heikosta työttömyysturvasta. Mukana tapauksemme.
27.10.2015 Ertolta tuli kirje, jossa ilmoittivat perivänsä takaisin osan ainoasta maksetusta ansiosidonnaisesta.
1.11.2015 (noin 10 kk työttömäksi joutumisen jälkeen) emme edelleenkään ole saaneet miltään taholta mitään päätöstä, josta voisi valittaa. Soittelimme muutamaankin kertaan perään ja Ertosta lopulta neuvottiin meitä, että mitään erillistä ilmoitusta valitusluvasta ei tule, mutta tulevaan ilmoitukseen siitä, että eivät aio maksaa enää ansiosidonnaista, voi valittaa. Lähetimme siis valituksen kirjallisena.
2.11.2015 Sori15-ryhmän Sanna Edelman-Dominguesia haastateltiin YLE:ssä ja hän sai toiselta haastateltavalta, Riku Hautamäeltä, ELY-ssä työskentelevän työttömyysturva-asiamiehen yhteystiedot, jonka pitäisi Rikun mukaan auttaa meitä. Lähestyimme asiamiestämme kirjallisesti kolmesti, emmekä saaneet häneltä mitään vastausta. Hän ei myöskään koskaan vastaa puhelimeen, vaikka yritimme viikkokaupalla soitella, eikä soita takaisin.
15.12.2015 soittelimme Ertoon perään ja kyselimme, että onhan valituksemme mennyt eteenpäin. Kuulemma on, mutta "siinä kestää" ja "siellä on ruuhkaa" ja "vastaus tulee sitten joskus".
31.12.2015 saimme Ertosta kirjallisena tiedon, että valituksemme on mennyt eteenpäin. Emme siis päätöstä, vaan tiedon, että se on mennyt eteenpäin.
27.1.2016 Mieheni on ollut tänään vuoden työttömänä, eikä valitustamme ei ole edelleenkään käsitelty. Perheemme roikkuu löyhässä hirressä kun mies ei saa kunnollista palkkaa - eikä siis sitä hänelle kuuluvaa ansiosidonnaista, ei edes soviteltuna. Mitä meidän ajateltiin syövän? Kynsiämme? (Tämän blogauksen on muuten lukenut noin 100 000 ihmistä. Kiitos siitä.)
29.1.2016 Saimme tietää, että juttumme on edennyt muutoksenhakulautakuntaan, joka on tuomioistuintyyppinen elin. Tulemme todennäköisesti saamaan päätöksen syys-lokakuussa 2016 ja 91,5% todennäköisyydellä se on kielteinen. (Arvioni nojaa Kelan sivuilta löytyviin tietoihin ja puhelustamme lautakuntaan, käsittelyajat ovat kuulemma pitenemässä.) Tämä on lienee se laissakin puhuttu "kohtuullinen käsittelyaika".
9.2.2016 Koska mieheni on nyt tuomittu yrittäjäksi, yritimme hakea hänelle YELiä, mutta koska hän ei omista ainuttakaan osaketta yhtiöstäni, ei ELO:n mielestä häntä voida laittaa YELin maksajaksi. Saimme myös otteet laista, jonka perusteella yksiselitteisesti voidaan todeta, ettei hän täytä yrittäjyyteen vaadittavia lain kohtia. Tämän lisäselvityksen siirsimme liitteenä myös muutoksenhakulautakuntaan. Elon sivuilta löytyy ohjeita kenelle YEL on sopiva. Jos nyt siis kumpi tahansa meistä jää kokonaan työttömäksi, meillä on pitkä karenssi ja/tai emme ole ollenkaan oikeutettuja työttömyysturvaan.
13.5.2016 Suomen Yrittäjät ehdottaa, että Yrittäjän käsite muutettava myös työttömyysturvassa vastaamaan yrittäjän eläkelain määritelmää tai vähintään perheenjäsenet, jotka eivät omista yrityksestä mitään, poistetaan työttömyysturvassa yrittäjämääritelmän alta. Muutoksenhakulautakunnasta ei ole kuulunut pihaustakaan ja oletan, että työttömäksi joutumisesta ehtii kulua kaksi vuotta ennenkuin saamme vastauksen - ja tuskin se vastaus on sittenkään meille suopea. Terveisiä vain "yrittäjämyönteisestä" byroslaviasta.
27.1.2017 Mieheni päätyi työttömäksi tasan kaksi vuotta sitten. Muutoksenhakulautakunta ei ole "ehtinyt" käsitellä asiaamme. Asuntomme on nyt myyty. On hyvin vaikeaa olla olematta katkera.
31.1.2017 Muutoksenhakulautakunnan päätös tuli ja se on negatiivinen. Mitään emme siis saa. Case closed.