knitting.jpg

Riskaabelit ja riskittömämmät rekrytoitavat aiheuttavat epäsuhdan työmarkkinoille.
Jos kyse olisi omasta palkastasi, kenet haluaisit työkaveriksesi?


Työnantajayrittäjien keskuudessa on yleistynyt määre "kutomista (tai pitsinnypläystä) harrastava homopoika" esimerkkinä työntekijästä, joka pitäisi rekrytoida, mikäli hänen asenteensa ja tietotaitonsa riittää, sillä hän on epätodennäköisin sairaslomalainen ja lisääntyjä. Työnhakijoiden validointi riskitekijöiden perusteella on raakaa matematiikkaa, jossa hakijat päätyvät epätasa-arvoiseen lähtötilanteeseen keskenään.

Olin itsekin tässä hankalassa tilanteessa vuosia sitten, kun hain alani töitä. Pitkällä työkokemuksellani ja laajalla koulutuksellani ei irronnut edes assarin paikkaa. Keskusteltuani asiasta alan forumilla rekrytoijat nimimerkkien takaa kertoivat minun olevan liian suuri riski ja kehoittivat, että jos haluan vielä työllistyä alalle, ainoa keino on alkaa yrittäjäksi. Näin minustakin tuli "pakkoyrittäjä", joka päätti, ettei hän lähde samaan raakaan peliin mukaan, vaan kohtelee kaikkia työnhakijoita tasavertaisina.

Sittemmin yrityksestäni on oltu kolmesti äitiyslomalla ja eräässäkin tapauksessa kerrottuaan raskaudestaan työntekijä oli töissä hän vielä 15 päivää, jäi sen jälkeen sairaslomalle ja siitä suoraan äitiyslomalle. Voin kertoa, ettei tilanne ole pienehkölle yritykselle ollenkaan ongelmaton.

Työnantajayrittäjä mielellään suojelee työntekijöitään loppuunpalamiselta, mutta se, että pieni työyhteisö yrittää paniikissa (ja poikkeuksellisesti ilman vapaaehtoisia bonuksia) tehdä riittävästi rahaa, jottei yritys kaadu, ei ole myöskään lomalaisen kolleegoille ollenkaan stressitön tilanne. Mielestäni kenenkään ei pitäisi joutua panikoimaan jonkun toisen sairaslomista tai pian päätyy sellaiselle itsekin.

Koska joku kuitenkin kommentoi tähän, että se on työnantajan syy jos työntekijät ovat saikulla, niin kerron, että näitä saikkuja on oman ja lähiyrittäjieni kokemuksen mukaan yleensä ollut erilaisista urheilussa tai vapaa-ajalla tapahtuneista töhöämisistä, tukielinten kivuista, flunssasta, lapsen vatsataudista tai muusta sellaisesta johtuen. Osasta sairaslomia voidaan myös loputtomiin kinastella, että ovatko ne itseaiheutettuja, mm. ohjeiden vastaisella huonossa ergonomisessa asennossa työskentelystä.

Työuupumuksestakin toki sairaslomaa saa, mutta vaikka se ei ole palkallista sairaslomaa, pitäisin itse silti sellaista suurena ongelmana, joka kertoo työyhteisöstäkin paljon. Työssä uuvutaan kuitenkin myös muista syistä, kuin huonosta ilmapiiristä ja sikamaisesta pomosta johtuen. Jos koulussakin opetettu viite, että työntekijän pitää myyntialalla myydä noin kolme kertaa oman palkkansa verran kattaakseen omat palkkakulunsa (johon ei vielä kuulu yrityksen muita menoja, kuten vuokraa, lisenssejä tai vakuutuksia, saatika mahdollista voittoa), niin mitä tapahtuu neljän hengen yrityksessä, jossa yksi on sairaslomalla ja toinen äitiyslomalla? Kas vain. Loppuun voi tällöin palaa vähintäänkin yrittäjä itse. Kivastakin työpaikasta voi tulla ahdistava, kun kaikki kuitenkin ymmärtävät missä lirissä ollaan. Lisää henkilökuntaa ei ole varaa palkata, muttei toisaalta ole "varaa" olla palkkaamattakaan.

Työnantajayrittäjä ei saa julkisesti kertoa hakevansa esimerkiksi jompaa kumpaa sukupuolta töihin (kts. Työsyrjintä on rikos), mutta hakijat voi kukin kyllä mielessään validoida ja "ihan sattumalta" valita pienemmän riskitekijän. Näin aivan varmasti kävi omassa työnhaussani, sillä vaikka kaikkia ei voi miellyttää, on erikoista, ettei miellytä muka KETÄÄN, vaikka on oikeasti osaava, ahkera ja työhaluinen. Empaattinenkin yrittäjä voi olla pakotettu valitsemaan riskinhallinnan kautta, ei sydämellään, varsinkin jos työnantajalla on tilanne, jossa vakavasti puntaroidaan pienen yrityksen tulevaisuutta.

Vaikka kuinka pitäisi työnantajaa kapitalistisikana ja vähintäänkin oikeutettuna sitä, että se saa maksaa muidenkin muksut, mietippä tilannetta tältä kannalta:

  • Jos työyhteisö tasapuolisesti maksaisi työkavereiden lomat, kuka olisi vapaaehtoisesti valmis osallistumaan näihin "talkoisiin"? Jos siis esimerkiksi työkaverisi tulisi raskaaksi ja hänen monta kertaa todennäköisemmät, pitkät sairaslomat sekä äitiyslomat otettaisiin tasapuolisesti sinunkin pussistasi, miten suu sitten pantaisiin?
  • Se voit olla sinä itse, joka et saa töitä tai sinulle ei palkata kolleegaa sen takia, että unelmatyöpaikallasi ei ole varaa palkata ketään, kun sen rahat valuvat jonkun toisen poissaoloihin. 
  • Mitä työyhteisölle tekee se, että kolleegat keskenään arvostelevat jonkun saikun tarpeellisuutta - ehdollistavat jonkun toisen lapsen sairastamisen määrää - tai kinaavat keskenään jonkun kolleegan tai työnantajan äitiyslomien vaikutuksista työmääriinsä ja/tai palkkatasoonsa?
  • Johtaako nykyinen järjestelmä siihen, etteivät työntekijät voi tai uskalla huolehtia omasta tai lapsensa hyvinvoinnistaan niin hyvin, kuin olisi ehkäpä tarpeen? Jos pelkona on, että kiva duunipaikka menee konkkaan, niin tullaanko liian nopeasti takaisin töihin? Laitetaanko vatsatautinen lapsi liian nopeasti kouluun tartuttamaan muutkin?
  • Mitä tilanne tekee esimerkiksi nuorten naisten, pienten lasten vanhempien tai yh-äitien ja isien työllisyystilanteelle? Jokainen meistä tuntee heitä (meitä), jotka hakevat vuosikausia töitä, ihan fiksuja tyyppejä, taloudellisia riskejä.
  • Kuinka monen ihan elinkelpoisen yrityksen toiminta loppuu joko työntekijän tai yrittäjän sairastumiseen em. syistä?

Työnhakijoille voisin vinkata, että jos harrastat extreme-urheilua, jalkapalloa, sählyä, ratsastusta, skimbausta, nyrkkeilyä, maastopyöräilyä tai mitä tahansa muuta kuin korkeintaan lenkkeilyä, älä koskaan mainitse sitä työhakemuksessasi. Se, että et tule valituksi, voi yksinkertaisesti olla suojelua yrittäjän itsensä lisäksi myös mahdollisia kolleegojasi kohtaan.

Osa kansanedustajista esittää, että vauvan tulon kulujen tulisi jakautua sekä isän että äidin työnantajan kesken. Tässä mallissa on mielestäni lähtökohtaisesti se ongelma, että edelleenkin ajatellaan kulujen kuuluvan työnantajalle. Saanen muistuttaa, että raskaus ei ole työperäinen sairaus.

Ainoa keino tasa-arvoisempaan työllistymiseen olisi se, että sairaslomat ja äitiyslomat maksettaisiin vähintäänkin mikroyrityksissä aina Kelasta. En saata ymmärtää kuinka nykymaailmassa ei vieläkään tajuta kuinka paljon lisää työpaikkoja saataisiin pienentämällä palkkauksen riskejä. Tai miksi kahden hengen nakkikioskia kohdellaan samalla viivalla multikansallisen jättiyrityksen kanssa. Jollekin taloustieteelliselle tutkijalle voisikin olla mielenkiintoinen tutkimuskohde laskea kuinka paljon todennäköisemmin mikroyritykset palkkaisivat *) tällöin ja kuinka nopeasti saataisiin verotuloina (palkkaveroina ja yrityksen kasvun tuomina veroina) takaisin työttömyyskorvauksiin ja tukiin valuva raha järkeistämällä tätä systeemiä.

Lopuksi haluan todeta, että tämä artikkeli ei ole tarkoitettu mollaamaan pitsiä nyplääviä heteroita, enduroa ajavia lesboja, lapsen saaneita homoja tai ketään muutakaan - eikä varsinkaan puuttua kenenkään haluihin tai haluttomuuksiin lisääntyä, tavalla millä hyvänsä. Minusta olisi reilua, jos kaikilla olisi yhtälaiset mahdollisuudet työllistyä, oikeasti reiluin ja rehellisin perustein. Se, että todelliset syyt pitää kuulemma salata mieluisimman työnhakijan valitsemisen sijaan, on typerää ja epäreilua, kaikille tahoille.

*) Vuosina 2001-2012 pk-yritykset loivat työpaikkoja yli 100 000 hengelle. Kaikista kotimaamme yrityksistä 98,9% on alle 50 hengen pienyrityksiä ja 93,4% on alle 10 hengen mikroyrityksiä. Lisätietoja Yrittäjien sivuilta.

Palkkauksen kustannuksia ja riskejä käsittelen laajemmin artikkeleissani
Työntekijän palkkauksen kustannukset 
ja Työntekijän palkkaamisen riskit 
ja Sairauslomien kustannukset ja vaikutukset pienyrityksissä.

Äitiyslomien kustannuksia käsittelen laajemmin artikkelissani 
Ihanaa, työkaverilleni tulee vauva! ...mutta kenen kustannuksella?