Kapitalistisika täällä päivää!

"Onnittelut uudesta blogistasi!" sanoo vuodatus.net. No kiitos kiitos. Jännän äärellä ollaan.

Yrittänyttä ei laiteta - mutta yrittäjää laitetaan. Tämän blogin tarkoitus on tuoda esiin epäkohtia yrittämisestä ja yrittää etsiä niihin ratkaisumalleja vaikka osittain uskonkin, että tämä saattaa olla osaltani liian vähän, liian myöhään. 8 vuoden yrittäjätaipaleellani (alkuvuodesta 2007) olen ehtinyt tehdä ne legendaariset "vaikeimmat vuodet", jotka tämä yhteiskunta kyllä on tehnyt laman ohella ajoittain erittäinkin haasteelliseksi. Lisäksi minkään järkevän muutoksen saaminen tässä yhteiskunnassa kestää niin pitkään, että vaikka en ole neljääkymmentä täyttänyt, en usko, että ennen sairaseläkettä tai sydäriä mikään järkäle on liikahtanut niin paljon, että tässä yrittämisessä - tai ainakaan palkkatyöläisten pitämisessä - olisi suorastaan mitään järkeä.

Yleinen tendenssi tuntuu olevan, ettei yrittäjällä ole oikeutta "valittaa", eli analysoida mitkä tekijät yritystoiminnan pyörittämisessä ovat hankalimpia ja epäreiluimpia tai ajaa asiaa, jolla edes itse saisi asiallisen korvauksen ajastaan. Yrittäjyyshän on jokaisen oma valinta (paitsi, ettei edes ole, kuten seuraavissa kirjoituksissani osoitan). "Voithan sä aina lopettaa jos sun elämä on tollasta helvettiä." sanoi eräskin facebookkaaja taannoisessa keskustelussa. Kyllä siis jokaisella kotiäidillä on oikeus valittaa niistä kersoistaan ja valvotuista öistä vaikka kuinka, mutta jos yrittäjä valittaa epäoikeudenmukaisesta verotuksesta ja siitä, ettei ehdi edes nukkua, niin johan ollaan tökkimässä. (Jälkihuomautus: Pidän lapsista, itsellänikin on lapsi, luen suvereenisti myös väsyneiden äitien valitus-postauksia.)

Mihin tämä maailma muuttuisi jos epäkohdista ei puhuttaisi? Jos pienet yritykset ovat suurin työllistäjä, tämän hetken tulevaisuuden toivo ja keino nousta lamasta, niin miksi sitten yritykset ajetaan niin ahtaalle, ettei kukaan pysty tai uskalla palkata ketään?

Miksi yrittäjällä on riistäjän ja kapitalistisian maine ja miksi yrittäjä, jonka oma sosiaaliturva on olematon, joutuu maksamaan monen muunkin ihmisen menot kuin vain omansa ja työntekijöidensä? Miksi aina puhutaan työntekijöiden oikeuksista, mutta ei työnantajan oikeuksista? Arvaa kumpi edellämainituista saa käyttäytyä kuin apina ja kumpi on samantien rosiksessa kun irtisanoo edes työntekijän, joka ei ilmesty duuniin?

Ollessani "yksin" näiden ongelmien kanssa minut on syyllistetty hiljaiseksi. On siis ehdottoman väärin jos työntekijä saa tietää paljonko hänen saikkunsa firmalle aktuaalisesti maksaa puhumattakaan siitä, että meidän firma menee todennäköisesti kanttuvei jos joku työntekijöistä päättää lisääntyä.

Oli äärettömän voimaannuttavaa eilen käydä naispuolisten yrittäjien kokouksessa, jossa keskusteltiin yrittämisen haasteista ja koottiin ylös tärkeimpiä asioita, joista päästään puhumaan Outi Alanko-Kahiluodolle helmikuun puolivälissä eduskuntatalolla. Vihdoin sai lausua ääneen kuinka epäreilut palkan sivukulut ovat ilman, että kaikki pitävät sinua ihan itsekkäänä omanevuntavoittelijana. Samassa veneessä oltiin, kaikki, soutamassa perikatoon.

Jokainen on valinnut osansa, se on totta. Kuitenkin pienillä järkeistyksillä saataisiin moni asia paljon paremmalle tolalle sekä työntekijöiden työnsaannin, että yrittämisen mielekkyyden ja kannattavuuden saralla. Minä olen yrittäjä, joka haluaa pysyä Suomessa, tehdä asiat oikein, laillisesti ja verot maksaen. Osa ystäväkolleegoistani pitää sitä tietä hulluutena. On varmasti oma syyni kun ajan itseni ahtaalle näin. Se kuitenkin on moraalini ja omatuntoni mukaista liiketoimintaa ja siitä en halua joustaa. Mielummin sitten pistän vaikka lusikat jakoon, kuten niin moni muukin yrittäjä on harmittavasti joutunut tekemään.

Koska olen "vain" yrittäjä, en taloustieteiden tai politiikan erikoisasiantuntija, otan mielelläni vastaan asiallisia eriäviä mielipiteitä, tarkennuksia taloudellisiin lukuihin tai hyviä ratkaisumalleja ongelmiin. Rohkeasti vain osallistumaan keskusteluun!

Aiheita, joista minun on tarkoitus kirjoittaa:

• Alv
• Työntekijöiden sivukulut
• Saikut ja äitiyslomat (sekä työntekijän että yrittäjän)
• Yrittäjän sosiaaliturva
• Virherekrytointien kustannukset
• Talousmatematiikkaa: Yrityksen todelliset kulut
• Kotimainen yritys ja kotimainen työ on arvo, josta harva haluaa maksaa

 

Uskaltaako tällaista blogia sitten edes pitää omalla nimellään? Vaikka esittelee talousmatematiikkaa ja esimerkkejä, tekeekö työilmapiirilleen tai yrityksensä maineelle hallaa kertomalla kuka on? Päädynkin, ainakin toistaiseksi, blogaamaan ilman sukunimeäni - vaikka se heikentäisi blogini uskottavuutta. Tunnistaa sitten kuka tunnistaa.

Satu
Luotettava kumppani-yritys, joka päivittäin työllistää 5-8 henkeä.

Terveisiä Suomesta. "Täällä on hyvä elää ja yrittää." :)