Toivotun vauvan pitäisi aina olla iloinen uutinen yrittäjälle, työntekijälle ja raskaana olevan kolleegoille. Kuulostaa poliittiselta liibalaabalta, mutta todella tarkoitan tätä. Olen niin onnellinen saadessani olla äiti, että toivoisin tätä samaa tunnetta kaikille, jotka itse haluavat lisääntyä. (Ja jos eivät halua, niin sehän on jokaisen oma päätös, eikä minulla ole siihen mitään nokan koputtamista.) Yrittäjän riski on yrittäjän riski, mutta kyllä se vauvojen tulo tässä yhteiskunnassa on riski myös lisääntyjän kolleegoille tai lisääntyvän yrittäjän työntekijöille.

 

Ystävättäreni jäi äitiyslomalle - firma lopetti alta

Hiljattain äidiksi tullut ystävättäreni oli muutamia viikkoja sitten luonani kahvilla. Juttelimme niitä näitä vauvojen ihanuudesta ja arjesta kunnes keskustelu ajelehti töihin.

- "Mulla ei ole työpaikkaa, johon palata." sanoi ystävättäreni. Kun ihmettelin tätä uutista, hän kertoi, että firma, jossa hän oli ollut töissä, oli kolmen hengen pieni yritys. Sitä veti hirmuisen persoonallinen ja innokas pomo, joka oli onnistunut loppumattomalla energiallaan keräämään melkoisen määrän vakioasiakkaita. Työpaikalla ilmapiiri oli ollut todella hyvä ja positiivinen ja töitä oli riittänyt kaikille hyvin - kunnes pomolle kerrottiin raskaudesta ja hänelle oli alkanut ilmeisesti valjeta sen kustannukset. - "Yhtäkkiä hänen loppumaton intonsa vaan väheni, pomo muuttui masentuneen oloiseksi ja vähän ennen äitiyslomalleni lähtöä hän ilmoitti lopettavansa yrityksen ja muuttavansa ulkomaille. Hän näytti ihan maansa myyneeltä mieheltä." hän sanoi ja samalla hänen elekielensä kertoi, että häntä harmitti ja suretti se asia.

- "Voi ei... voi ei. Ja nyt sulla on varmaan aika syyllinen olo?" kysyin. Ystävättäreni silmistä kajasti ihmetys. Hän mietti suu auki hetkisen ja kysyi, että mitä tarkoitan. Tajusin moganneeni. Pahasti. Apua. Kurkkuani kuivasi ja tunsin tukehtuvani. Kuvittelin, että näistä äitiysloman kustannuksista on nyt pauhattu joka ikisessä mediassa niin paljon, että kaikille on itsestäänselvää, että äitiysloma tulee työnantajalle niin kalliiksi, että ihan pieni yritys ei siitä selviä. Oma automaattinen johtopäätökseni tarinasta oli se, että firma joutui lopettamaan kokonaan tämän raskauden takia, sillä yrittäjä oli laskenut, ettei pysty millään järkevällä keinolla kattamaan äitiyslomaa, sijaista ja tulemaan sitten vielä itsekin toimeen. Ystävättärelleni oli mennyt läpi eri tarina "innon lopahtamisesta". Ehkäpä siksi hän olikin tyytynyt pelkkään Kelan johonkin pieneen "perus-äitiyspäivärahaan" (mitä ikinä se hänen kohdallaan tarkoitti, en uskaltanut enää kysyä) vaikka jäikin hyväpalkkaisesta työstä äitiyslomalle - eihän hän näköjään muusta tiennyt. Taloudellisia paineita kyllä sen johdosta oli. Ja sitten minä vielä syyllistin hänet. Virhe.

Kuinka epäreilua onkaan joutua olemaan todennäköinen osasyyllinen toisen ihmisen yrityksen kaatumiseen?

 

Äitiyslomien kustannukset eivät edelleenkään ole edes kaikille yrittäjille selkeät

Minua todella hämmästyttää se, että jotkut yrittäjäelämän "vanhat ketutkaan" eivät ole tutustuneet äitiyslomien todellisiin kustannuksiin. Yle Kioski -ohjelman pienyrittäjien illan (3.3.2015) kameroiden sulkeuduttua toimitusjohtaja Teemu Jokinen ja Sami "hupparihörhö" Kuusela olivat lytänneet Kati "Hellapoliisi" Jaakosta mm. naureskellen, ettei työnantajalle kuulemma koidu mitään kustannuksia äitiyslomista. Siis että mitä.

Sen lisäksi, että raskaana olevat ovat reilusti enemmän saikulla (jopa koko raskausaikansa) kuin muut ja jäävät äitiyslomalle 30-50 päivää ennen laskettua aikaa, äidillä on oikeus 105 arkipäivän pituiseen äitiysvapaaseen täydellä palkalla ensimmäisestä työpäivästä lähtien (johtuen useimmista TESeistä eli työehtosopimuksista, ei työaikalaista). Tästä työnantaja saa Kelalta tukea noin 70% viimeksi verotuksessa vahvistetusta palkasta (esim. vuonna 2015 vuoden 2013 työntekijän palkan mukaan), noin 4 kk ajan eli käytännössä ... no ehkä noin puolet palkkakustannuksista. Ja tämän lisäksi tulevat ne muut kulut, kuten sijaisen koulutus. Puhumattakaan siitä, että myös äitiyslomalla olo ja vanhenpainvapaa kerryttävät työntekijän vuosilomaa.

Sen vielä ymmärrän, että joku hörhö, joka kerta toisensa jälkeen töhöää enkeleiden lainarahat loppuun ja panee firman konkkaan, ei tiedä tällaista, mutta kyllä jokaisen oikean tuloshakuisen yrittäjän tulee tietää nämä asiat, tai ne tuntee ennen pitkää selkänahassaan. Käy vielä kuten hoivakotiyrittäjä Maarit Heikkiselle, joka on yrittäjäuransa aikana maksanut muiden vauvoista 350 000 euroa (katso linkki artikkelin lopusta).

 

Pomon ristiriitaiset tunteet lasten saannista tai saamattomuudesta

Aikanaan olin palkkatöissä pienyrityksessä, joissa töissä oli yrittäjä ja hänen puolisonsa, meitä palkollisia oli kaksi. Yritimme mieheni kanssa monta vuotta lasta. Kun sitä ei alkanut kuulumaan, menimme tutkimuksiin. Yhtenä päivänä, kesken työpäivän, mieheni soitti tuloksia (vaikka olin sanonut hänelle, ettei sitten kesken työpäivän). Hän kertoi, että lääkärin mukaan, ottaen huomioon kummankin osapuolen vaillinaisuudet hedelmällisyydessä, on erittäin epätodennäköistä saada lasta. Aloin itkemään puhelimessa ihan hysteerisesti ja tietenkin juuri sillä hetkellä pomoni käveli huoneeseen. Empaattisena ihmisenä hän tietenkin heti kysyi, että mikä on hätänä ja voiko hän jotenkin auttaa. Minä sitten kerroin - kun kerran pomosuhde meillä oli hyvä ja avoin - että olin juuri saanut tietää, ettei meidän perheeseen tule koskaan lasta. Pomoni, kahden lapsen erittäin hyvä ja rakastava isä, siinä sitten yrittää voivotella ja olla pahoillaan - mutta vanhana yrityskettuna aivan varmasti hänen takaraivoonsa syttyi samalla ajatus siitä, että minä en ainakaan sitten jää äitiyslomalle. Voin vain kuvitella miten ristiriitaiset fiilikset hänellä olivat: toisaalta olla aidosti pahoillaan toisen surusta - ja toisaalta miettiä, että huhhuh, liippasipa läheltä.

Kuinka hullunkurista ja typerää voi olla joutua ajattelemaan rahaa toisen ihmisen onnen edelle?

Kyseinen yritys kasvoi aikanani ja sen jälkeen yli 10 henkeä työllistäväksi yritykseksi, jossa suurin osa työntekijöistä on naisia. Olen sittemmin kuullut, että he ovat päässeet maksamaan ainakin neljät äitiyslomat ja yrittäjä itse kertoi minulle joutuneensa myymään asuntonsa. Myötätuntoitkut kyllä lurkki silmäkulmassa.

Kuinka kauheaa olisikaan olla itse se (ainakin osasyy), jonka takia pomoni joutuisi myymään oman kotinsa? No ihan hirveetä.

Vaihtoehtoinen toimintatapa voisi olla, jos se käytännössä onnistuisi, vähentää yrityksen henkilökuntaa. Tällöin vähemmällä väellä pitäisi pystyä tekemään enemmän töitä, jotta äitiyslomien kustannukset saataisiin katettua. Erään tuttavan yrityksessä tämä oli aiheuttanut melkoista sanaharkkaa ja kärhämöintiä - eräs työntekijä koki, että hänen vähentämisensä taloudellisista ja tuotannollisista syistä oli suoraan toisen työntekijän vika, joka saikutteli äitiyslomansa ja putputteli vauvoja toisen perään, käväisten aina välillä töissä muutaman kuukauden ja siirtyen jälleen saikulle. Niin. Mitäpä siihen yrittäjä voisi sanoa. Koherenteinta on varmaankin olla ihan hiljaa.

 

Yrittäjä lisääntyy yrityksensä ja työntekijöidensä kustannuksella

Olimme jo monta vuotta sitten luopuneet lapsihaaveista. Eräänä päivänä menin kuitenkin apteekkiin ostamaan raskaustestin, sillä jotenkin tiesin, että jokin oli toisin. Hyperventiloin. Positiivinen. Mikä itku ja riemu! Seuraavan yönä emme saaneet unta - miten ihanaa ja ihmeellistä se olikaan - mikä onni olisikaan saada lapsi - onkohan hän terve - mitenköhän raskaus menee - onnistunko synnytyksessä? Sitten mieleen tuli, että mitä firmalle tapahtuu ja erityisesti, että mitä tapahtuu työntekijöilleni?

Raskausajan työskentelin kokonaan, ihan sama miten paha olo oli. Voisin kertoa tarkemminkin, että minkälaista se on työskennellä kun voi pahoin yli 10 kertaa päivässä, mutta säästän teidät nyt tältä itseni sankaroittamiselta.

Siihen aikaan yrityksessäni työskenteli lisäkseni vasta kolme päivittäistä työntekijää ja he eivät kokeneet pystyvänsä hoitamaan työnkulkua keskenään, kokonaan, ilman läsnäoloani. Koska sillä palkalla mitä itselleni pystyin maksamaan, ei olisi läheskään tasoistani sijaista olisi saanut - eikä kukaan voi sijaistaa yrittäjää muussa kuin korkeintaan asiakastöissä (ei projektinhallinnassa, kirjanpidollisissa velvoitteissa, laskujen kirjoituksessa tai maksussa, palkkojen maksussa tai muussakaan yrittäjän omissa hommissa) - ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin laittaa yritys kiinni synnytyksen ja osan äitiyslomasta ajaksi.

Asiakkaita informoitiin tästä hyvissä ajoin pyytäen, että he ajoittaisivat toimeksiantonsa joko ennen tai jälkeen loman. Tämä hyvin harvalle sopi, ainakaan täysin, sillä heidän liiketoimintansa kuitenkin pyörii koko ajan täysillä ja jossain ihan muualla kuin meidän vauvan navan ympärillä. Näin ollen jo ennen äitiyslomalle jäämistäni aloimme menettämään asiakkaita.

Muutamaa viikkoa ennen laskettua aikaa, kiitollisena siitä, ettei vauva päättänyt saapua maailmaan ennen aikojaan, laitettiin firma kiinni. Työntekijöiden kanssa saatiin sovittua, että ainakin osalla osa vapaista pidettiin lomina. Työskentelin kotoa etänä vastaillen asiakkaiden sähköpostiviesteihin, yrittäen saada heitä suostuteltua odottamaan kunnes olemme taas auki, usein epäonnistuen ja harmittavan määrän asiakkaita menettäen.

Isyysloma on enintään 54 päivää. Kun lapsi saa (ainakin Espoossa) mennä päivähoitoon aikaisintaan vasta 1-vuotispäivänään, eikä tietenkään nk. lapsivuodeaikaa voi kotona olla isä, vaan äiti, voi yrittäjä-äiti siinä sitten miettiä, että montako kuukautta yritys joudutaan pitämään kiinni. Pienen dilemman saattaa tuoda myös se, että vauvaa suositellaan täysimettämään ainakin 6 kk ikään asti. Synnytyksen jälkeisiä masennuksia naisyrittäjähän ei sairasta, sillä hänellä ei ole siihen varaa.

Tammikuisena yönä saimme terveen pojan, ihanan pojan, tuon aivan ihanan pojan. Olin onneni kukkuloilla. Huhhuh, lapsi saatiin ilman suurempia vahinkoja maailmaan. Ei onnea isompaa, ei lahjaa parempaa. Nyt sitten pitäisi pystyä sitten tulemaan toimeenkin kun tuo raha, tuo välttämätön paha, vaikuttaa vääjäämättä mm. siihen, että onko minulla ja lapsellani kotia. Synnäriltä syöksyin suoraan koneen ääreen rukoilemaan, että joku voisi haluta jotain kun pulju taas aukeaa. Hmmm... jospa myisin kohtuullisella alennuksella tai vieläkin halvemmalla, että joku edes voisi odottaa, että olisi tiedossa edes jotain liiketoimintaa.

Seuraavat reilun pari kuukautta yritin revetä kaikkeen, vauvankakantäytteisistä unettomista öistä työtehtäviin etänä kotoa. Voisin kertoa montakin tosi hienoa tarinaa esimerkiksi siitä, kuinka puhun parvekkeella asiakkaan kanssa puhelimessa yltäpäältä puklussa ja paskassa sen sekunnin kun lapsi nukkuu. Ja sitten se taas huutaa ja minä panikoin, kun puhelu ei lopu, asiakas kysyy vielä jotakin ja vauva huutaa, eikä pää toimi kun vauva huutaa. Voisin myös tilittää kuinka järkyttävän katkeraa on se, että kun vihdoin saat käsiisi sen taivaan lahjan, kymmenen vuotta odotetun ihmeen, et pääse nauttimaan siitä yhtään.

Työntekijät avasivat sovitusti firman ennenkuin palasin äitiyslomalta ja olin onneksi onnistunut alustamaan heille jonkin verran töitäkin tehtäväksi. Siitä sitten vähitellen yritimme keräillä yrityksen palasia kasaan, haalittua uusia asiakkaita ja usean kuukauden viiveellä saada tehtyä omat palkkarahammekin. Kun mieheni vihdoin pystyi aloittamaan isyyslomansa ja pääsin toimistolle töihin, tilanne helpottui kuukausien myötä. Kaikki säästöt oli käytetty, mutta siis selvittiin, ainakin toistaiseksi.

Raskaudesta kertominen työntekijöille oli muuten kova paikka, kysehän on myös heidän toimeentulostaan. Jos äitiyslomallani syön heidän palkkarahansa, he ovat ongelmissa. Koska itse kuitenkin maksoin kaikille palkat, myös kiinnioloajalta, ei kukaan nostanut suurempaa meteliä vaikka kauhunsekaisia "silmienpyörittelyjä" kyllä havaitsinkin ja kuulin kiertokautta yhden työntekijäni mahdollisesti puhuneen siitä, että pomon vauvarahat riivitään heidän selkänahastaan. Toisin kävi yrittäjäkolleegalleni, joka joutui lomauttamaan työntekijät osan äitiyslomastaan ajaksi, sillä hänellä ei kertakaikkiaan ollut keinoa saada mistään niin paljon rahaa, että olisi useiden kuukausien ajan maksanut kaikille palkkoja tekemättömistä töistä. Tähän kun lisätään haastavaksi muodostunut monikkoraskaus ja lääkärin määräys pysyä vaakatasossa jo raskauden keskivaiheilta lähtien, niin katastrofin ainekset ovatkin keitossa. Työntekijät nostivat tästä hirveän metelin ja varsinkin yksi työntekijä räyhäsi pää punaisena, että mitä hän sitten tekee, millä maksaa vuokran ja mitä hänen lapsensa sitten syövät? Töitähän hän ei kuulemma muualta varmaan saa. Tähän yrittäjällä ei ollut muuta vastausta kuin kysymys, että mitä työntekijä toivoisi hänen sitten tilanteelle tekevän? Pitäisikö yrittäjän murhata omat lapsensa ja tehdä abortti turvatakseen työntekijöidensä toimeentulon? Työntekijä ei vastannut kysymykseen. Aika rankkaa sanailua silti, sanon minä. Epäreilu tilanne kumminkin puolin.

Minkälaisessa yhteiskunnassa oikein elämme jos yrittäjä joutuu asettamaan vastakkain oikeutensa omaan onneensa ja työntekijöidensä toimeentulon?
Miksi työntekijä voi räyhätä työnantajalle mielin määrin, mutta jos tilanne tapahtuisi toisin päin, olisi työnantaja samantien liiton hampaissa ja rosiksessa?

 

Äitiyslomien kustannukset

Jotta vältyttäisiin vähättelijöiltä, maksaa työntekijän äitiysloma yritykselle Elinkeinoelämän Keskusliiton laskelmien mukaan keskimäärin noin 17 000 - 20 000 euroa, riippuen alasta ja palkkatasosta. Toisten laskelmien mukaan se voisi olla vain 12 000 - 15 000 euroa, mutta näissä lukemissa on ainakin osassa veikattu raskausajan sairauspäiviksi vain viittä päivää, eikä se useinkaan riitä alkuunkaan kun keskimäärin nainen voi pahoin jo sen kolme kuukautta...

Jotta tämän summan suuruudesta saisi järkevän käsityksen, tarkoittaa se "normaalikatteisella" myynnillä noin 50 000 euron myyntiä, josta saa maksaa verot ja hankinnat ja sitten kattaa sen äitiysloman. Kolmen hengen äitiysloma - tai sama henkilö kolme kertaa äitiyslomalla - on siis yrittäjälle ikäänkuin 150 000 euron työsuhdeasunto savuna ilmaan.

Esimerkiksi sillä kolmella hengellä (3 x 3000 euroa + sivukulut = 15300 euroa kuussa + juoksevat kulut 6700 euroa = 22000 euroa kuussa olisivat yrityksen menot) jotka kattaakseen pitäisi myydä x 2 x 1,24 = 54560 euroa nyt jo alvikin mukana ja sen lisäksi vielä sitä voittoa... no, jospa jokainen työntekijä myisi kuukaudessa 19000 eurolla tavaraa tai palveluja (x3 henkeä = 57000 euroa) ... huhhuh mikä tavoite ... tällöin jäisi siis voittoa kuussa 2440 euroa sis alv eli noin 1950 euroa ilman alv, menisi yritykseltä yhden henkilön yhden äitiysloman kattamiseen 10 kk kaikkien työntekijöiden kaikki myyntivoitot sillä edellytyksellä, että jokainen työntekijä tekee osansa, onnistuu myyntitavoitteissaan, eikä koskaan ole poissa (saikulla tai millään muullakaan lomalla).

Yrittäjä-äidin oman yrityksen kiinnipito-kustannuksia en koskaan halunnut laskea kovin tarkasti, sillä sain itse jotain niin arvokasta, ettei sitä voi rahassa mitata. Jokainen voi kuitenkin miettiä, että jos noin kuukauden "yrittäjän äitiysloma" maksaa jo pienessä alle 10 hengen mikroyrityksessä noin 50 000 euroa + ansionmenetykset ja mahdollisesti pysyvästi menetetyt asiakkaat, paljonko summa on jos äitiysloma on 2 kk, 3 kk tai vaikka puoli vuotta - tai entä YH-yrittäjä-äidillä, jonka pitäisi olla kotona siihen asti kun lapsi täyttää vuoden? Voiko mikään, edes poikkeuksellisen elinkelpoinen yritys, selvitä siitä?

 

Ratkaisumalleja

• Erään yrittäjäkolleegani sanoin "Vauvat ovat yhteiskunnalle lahja tulevina veronmaksajina. Näin ollen ei ole yksin työnantajan velvoite maksaa vanhempainkustannuksia."
• Tasa-arvoista työllistymismaailmaa ei aja millään tavalla se, että harva uskaltaa työllistää naista, vauvojen pelossa. Työnantajan ei tulisi joutua kustantamaan kenenkään muun lisääntymisiä, omien mahdollisten lisääntymisten kustannukset ovat jo yritystoiminnalle riittävät, elleivät jopa fataalit.
• Osa kansanedustajista esittää, että vauvan tulon kulut tulisivat jakautua sekä isän että äidin työnantajan kesken. Tässä mallissa on mielestäni lähtökohtaisesti se ongelma, että edelleenkin ajatellaan kulujen kuuluvan työnantajalle. Tämäkin tosin on naisten työllistymisen kannalta "parempi kuin ei mitään". Minulle on tosin epäselvää se, että minkälaiseen työllistymisasemaan tämä sitten asettaisi yh-äidit. Entä kuka uskaltaa tunnustaa avioliiton ulkopuolisen lapsen, jos siitä hyvästä omalle yritykselle tai työnantajalle päsähtää kymppitonni maksettavaksi?
• #sori15 -ryhmän ajama malli, jossa työntekijöiden äitiys- tai isyysloman kustannukset maksettaisiin KELAsta toisi erittäin suuren helpotuksen työnantajan riskiin ja täten edistäisi sekä uusien työntekijöiden palkkaamista että työsuhteen laatua (helpommin kuukausityöläiseksi, ei tuntityöläiseksi) erityisesti naisilla. Työnantajalle jäisi tässä mallissa edelleen maksettavaksi sijaisen kouluttaminen työtehtäviin, mutta se olisi nähdäkseni työnantajalle kohtuullinen rasite.
• Yrittäjän äitiys- tai isyyslomasijaisen palkkaamiseen haettava tukiraha, edes muutamaksi kuukaudeksi.

 

Voitaisiinko tulevaisuudessa työyhteisössä voidaan kaikki puhtain sydämin iloita:
Ihanaa, työkaverilleni tulee vauva! <3

---

Linkkejä aiheesta ja oivallisen suositeltavaa luettavaa:
Yrittäjänaiset - En uskalla laskea hintaa työntekijäni vauvalle
Suomen Yrittäjänaiset - 350 000 euron vauvalasku on liikaa
Yrittäjänaiset - Raskausdirektiivi pitää haudata
Yrittäjänaiset - Työnantajan vauvalasku on 17000 euroa
Iltasanomat - Työntekijä jäi äitiyslomalle – yrittäjä joutui ottamaan kymppitonnin lainan
Suomen Kuvalehti - Ihmiset eivät tiedä, paljonko vauva maksaa
Yrittäjät - Äitiysvapaan kuluista ristiriitaista tietoa, työnantaja maksaa yli puolet
Kela - Äitiyspäiväraha